Cams-seurantapalvelun ennuste kuvaa tilannetta Etelämantereen yllä viime viikon tiistaina. Otsoniaukko peittää lähes koko Etelämantereen. Kuva: <span class="photographer">Copernicus Atmosphere Monitoring Service/ECMWF</span>
Cams-seurantapalvelun ennuste kuvaa tilannetta Etelämantereen yllä viime viikon tiistaina. Otsoniaukko peittää lähes koko Etelämantereen. Kuva: Copernicus Atmosphere Monitoring Service/ECMWF

Etelänavan ylle muodostuu joka vuosi otsoniaukko, mutta nyt se on kasvanut tavallista isommaksi.

Etelänavan ylle vuosittain muodostuva otsoniaukko on nyt suurempi kuin Etelämanner, Euroopan unionin ilmakehän seurantapalvelu kertoo.

Joka vuosi, kun kevät alkaa eteläisellä pallonpuoliskolla, ihmisten aikaan saamat kemikaalit hajottavat otsonia Etelämantereen yllä. Otsonikerros ohenee ja siihen tulee aukko.

Eteläisen pallonpuoliskon kevät kestää elokuusta lokakuuhun, ja aukko on suurimmillaan syyskuun puolivälistä lokakuun puoliväliin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Aukko kasvoi vuodenajan melko normaalin alun jälkeen viime viikolla ”huomattavasti”, Copernicuksen ilmakehän seurantapalvelu Cams raportoi torstaina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Nyt ennusteemme osoittavat, että tämän vuoden aukko on kehittynyt tavanomaista suuremmaksi”, Camsin johtaja Vincent-Henri Peuch sanoo Copernicus-ohjelman tiedotteessa.

”Katsomme aika isoa ja potentiaalisesti myös syvää otsoniaukkoa.”

Otsonikerros suojaa planeettaa auringon haitalliselta ultraviolettisäteilyltä. Se sijaitsee 15–30 kilometrin korkeudessa.

Otsonia esiintyy ilmakehässä kaikilla korkeuksilla, mutta suurimmat pitoisuudet ovat otsonikerroksessa.

Etelämantereen yllä havaittiin valtava aukko ensimmäisen kerran vuonna 1985. Jo 1970-luvulla tutkijat olivat ennustaneet, että otsonikerros ohenisi klooria ja bromia sisältävien yhdisteiden takia.

Tutkijat havaitsivat, että suihkepulloissa ja kylmälaitteissa käytetyt kloorifluorihiilivedyt eli cfc:t kulkeutuivat korkealle ilmakehään. Siellä niistä vapautuu klooria, joka tuhoaa otsonia.

Vuonna 1987 solmittiin Montrealin pöytäkirja, joka kielsi otsonia tuhoavien yhdisteiden käytön. Sopimukseen on sitoutunut 196 valtiota eli lähes koko maailma.

Otsonikerros on osoittanut elpymistä kloorifluorihiilivety- eli freonikaasujen kiellon jälkeen, mutta toipuminen vie pitkään. Kestää 2060- tai 2070-luvulle saakka, ennen kuin otsonia tuhoavat ainekset ovat kadonneet.

Ilman Montrealin sopimusta otsonikerros olisi voinut tuhoutua, Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tutkijat ovat laskeneet.

Otsoniaukon vuosittaiseen esiintymiseen liittyy vahva napapyörre, joka muodostuu Etelämantereen ylle eteläisen pallonpuoliskon talvikaudella. Se eristää napa-alueen ilmakehän muusta ilmakehästä ja luo otolliset olot suurille otsonikadoille.

Kun ilmamassa jäähtyy hyvin kylmäksi, jopa alle –80 celsiusasteeseen, syntyy otsonikatoa edistäviä polaaristratosfääripilviä. Ne vapauttavat klooria aktiiviseen muotoon ja poistavat typpihappoa ilmakehästä.

Kun lämpötilat yläilmakehässä alkavat eteläisen pallonpuoliskon kevään edetessä nousta, otsonikerroksen oheneminen hidastuu, napapyörre heikkenee ja lopulta hajoaa. Otsonitasot palautuvat yleensä normaaliin joulukuuhun mennessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla