Otsoniaukko (sininen) oli suurimmillaan syyskuun lopulla 2006 (vasemmalla). Tänä vuonna maksimikoko jäi mittausajan pienimmäksi. Kuva: Nasa
Otsoniaukko (sininen) oli suurimmillaan syyskuun lopulla 2006 (vasemmalla). Tänä vuonna maksimikoko jäi mittausajan pienimmäksi. Kuva: Nasa

Otsonia tuhoavan kaasun laiton valmistus Kiinassa voi lykätä tärkeän säteilysuojan toipumista parilla kymmenellä vuodella.

Otsonikerros suojelee maapallon elämää. Sen ohenemisen torjunta on ollut suuri ympäristönsuojelun menestystarina.

Maailmanlaajuiset cfc-yhdisteiden käytön rajoitukset pysäyttivät hälyttävän otsonikadon ja käynnistivät suojakerroksen elpymisen.

Suojelutoimien johdosta otsonikerroksen arvioidaan palautuvan ennalleen kuluvan vuosi­sadan aikana.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt uudet otsonia tuhoavat­ päästöt uhkaavat hidastaa elpymistä, kertoo uusi Nature Communications -tiedelehden julkaisema tutkimus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jo aiempi, viime vuonna julkaistu tutkimus hätkähdytti. Sen mukaan cfc-11-kaasun eli trikloori­fluorimetaanin päästöt ovat merkittävästi kasvaneet vuodesta 2012.

Näin on käynyt huolimatta kiellosta, joka määrättiin niin sanotussa Montrealin sopimuksessa vuonna 1987.

On käynyt ilmi, että päästöt ovat peräisin suurelta osin Kiinasta. Sikäläiset ”villit tehtaat” käyttävät cfc-11-kaasua laittomasti ilmeisesti vaahtomuovin valmistukseen.

Ennen yhdisteen kieltoa tämän ponnekaasun avulla vaahdotettua muovia käytettiin yleisesti eristeenä jääkaapeissa ja rakennuksissa.

Kiinasta on tänä vuonna ilmestyneen tutkimuksen mukaan peräisin noin 40–60 prosenttia päästöjen kasvusta. Loppu tulee Intiasta, Afrikasta tai Etelä-Amerikasta.

Otsonikadon suurin ilmentymä on valtaisa otsoniaukko, joka muodostuu Etelämantereen ylle keväällä ja kasvaa yleensä suurimmilleen syys-lokakuussa.

Tänä vuonna aukon vuosittainen maksimi syyskuussa oli mittaushistorian pienin.

Kansainvälinen tutkimusryhmä osoittaa nyt malleillaan, että jos Montrealin sopimusta noudatetaan, koko aukko katoaa vuoteen 2065 mennessä.

Aukoton vuosi on mahdollinen aiemminkin poikkeuksellisten ilmasto-olojen sattuessa.

havaitut cfc-11-kaasun lisäpäästöt saattavat hidastaa umpeutumista, laskee brittiläisen Leedsin yliopiston ilma­kehätieteilijä Martyn Chipperfield työtovereineen.

He käyttivät yksityiskohtaista mallia, joka kuvaa kemiallisten aineiden kulkua ilmakehässä, ja katsoivat, miten otsonikerros muuttuu erisuuruisten lisäpäästöjen takia.

Toistaiseksi vaikutus on ollut pieni. Lisäpäästö on noin 13 000 tonnia vuosittain, mikä ei ole kovin paljon. Tutkijat kuitenkin arvioivat, että valmistettu määrä voi olla huomattavasti suurempi.

Vaahtomuovia valmistettaessa cfc-11:tä sitoutuu siihen. Siksi päästöt kasvavat suuriksi tulevaisuudessa, kun yhdistettä vapautuu vaahtomuovista.

Jos päästöt jatkuvat nykytasolla, otsonimäärien palautuminen vuoden 1980 tasolle lykkääntyy 18 vuotta.

Nykytaso on laskettu vuosien 2002–2016 keskiarvona. Mukana laskuissa ovat sekä etenkin Kiinasta tulevat lisäpäästöt että aiemmin esimerkiksi vaahtomuoviin sitoutunut cfc-11, joka vapautuu ilmaan.

Jos cfc-11-kaasusta päästään eroon kymmenen vuoden sisällä, toipuminen lykkääntyy vain kaksi vuotta.

Trikloorifluorimetaani eli cfc-11 kuuluu cfc-yhdisteisiin eli freoneihin, jotka tuhoavat otsonia.

Otsonikato on vaaraksi maapallon elämälle, koska otsoni suojaa meitä Auringon uv-valolta.

On arvioitu, että jos otsoni­kerrosta ei olisi lainkaan, elämä maan päällä ei nykymuodossaan olisi mahdollista.

Jo 1970-luvulla ymmärrettiin, että kloori- ja bromiyhdisteet ohentaisivat otsonikerrosta.

Kun valtava aukko Etelämantereen yllä havaittiin vuonna 1985, tutkijat eivät olleet uskoa mittauksiaan. Otsonikerros oli ohentunut 70 prosenttia.

Tutkijat osoittivat, että halogenoidut hiilivedyt eli klooria ja bromia sisältävät yhdisteet olivat aiheuttaneet havaitun otsonikadon. Yhdisteistä vapautuu klooria ja bromia, joiden reaktiot otsonin kanssa tuhosivat otsonia.

Noin 15–30 kilometrin korkeudessa kerros on ohentunut cfc-yhdisteiden vuoksi noin viisi prosenttia.

Etelämantereen yläpuolella joka vuosi tapahtuva vähennys syys-lokakuussa on ollut jopa 70 prosenttia, kertoo Ilmatieteen laitos.

Napa-alueiden ylle ­aukon synnyttää napapyörre, joka eristää tehokkaasti napa-alueen ilma­kehän muusta ilma­kehästä.

Pilvipisaroissa tapahtuu tällöin reaktioita, jotka vapauttavat klooria ja bromia aktiiviseen muotoon.

Etelämantereen napapyörre on erittäin pysyvä ja kylmä, mikä vuoksi otsonikato voi kehittyä suureksi. Pohjoinen napapyörre hajoaa nopeammin, jolloin otsonikato jää vähäisemmäksi.

Otsonia tuhoavien yhdisteiden käytön kieltävään Montrealin sopimukseen ovat nykyään sitoutuneet lähes kaikki maailman valtiot.

aiheuttaneet havaitun otsonikadon. Yhdisteistä vapautuu klooria ja bromia, joiden reaktiot otsonin kanssa aiheuttavat otsonikatoa.

Otsonikerros noin 15–30 kilometrin korkeudessa on ohentunut cfc-yhdisteiden vuoksi noin viisi prosenttia. Etelämantereen yläpuolella joka vuosi tapahtuva vähennys syys-lokakuussa on ollut jopa 70 prosenttia, kertoo Ilmatieteen laitos.

Napa-alueiden ylle otsoniaukon synnyttää napapyörre, joka eristää tehokkaasti napa-alueen ilmakehän muusta ilmakehästä. Pilvipisaroissa tapahtuu tällöin reaktioita, jotka vapauttavat klooria ja bromia aktiiviseen muotoon.

Etelämantereen napapyörre on erittäin pysyvä ja kylmä, mikä vuoksi otsonikato voi kehittyä suureksi. Pohjoinen napapyörre hajoaa nopeammin, jolloin otsonikato jää vähäisemmäksi.

On arvioitu, että jos otsonikerrosta ei olisi lainkaan, elämä maan päällä ei nykymuodossaan olisi mahdollista.

Vuonna 1987 solmittiin otsonia tuhoavien yhdisteiden käytön kieltävä Montrealin sopimus, johon nykyään ovat sitoutuneet lähes kaikki maailman valtiot.

Sisältö jatkuu mainoksen alla