Terveen ihmisen (vas.) ja alzheimerpotilaan aivot näyttävät erilaisilta PET-kuvassa. Kuva: National Institutes of Health
Terveen ihmisen (vas.) ja alzheimerpotilaan aivot näyttävät erilaisilta PET-kuvassa. Kuva: National Institutes of Health

Kertymät haittaavat soluvaurioiden korjaamista.

Kanadalaistutkijat ovat tarkastelleet ensimmäisen kerran omituisia rasvakertymiä alzheimerpotilaiden aivoissa. Tulokset viittaavat siihen, että kertymillä voi olla taudin etenemistä kiihdyttävä vaikutus.

Montrealin yliopistollisen sairaalan tutkimuksessa lähdettiin alunperin selvittämään aivojen kantasolujen toiminnan muutoksia Alzheimerin taudissa. Normaalisti aivojen kantasolut korjaavat aktiivisesti aivoihin tulleita vaurioita. Alzheimerin taudissa kantasolut eivät kuitenkaan reagoi vaurioihin. Tutkijat halusivat tietää miksi.

Näytteitä analysoidessaan tutkijat havaitsivat kantasolujen tuntumassa rasvakertymiä. He yllättyivät oivaltaessaan, että Alzheimerin taudin kuvaaja, Alois Alzheimer, oli itsekin havainnut vastaavia kertymiä 1900-luvun alussa. Niihin oli kuitenkin kiinnitetty varsin vähän huomiota.

Tutkijat analysoivat rasvakertymien koostumuksen. Ne olivat pääasiassa triglyseridejä, joiden joukossa oli pieni määrä oleiinihappoa. Hiirikokeissa oleiinihappo vaikutti pääsyylliseltä kantasolujen toimimattomuuteen.

Tutkijat analysoivat yhdeksän kuolleen alzheimerpotilaan aivonäytteet, ja he löysivät niistä huomattavasti enemmän rasvakertymiä kuin viiden terveen verrokin aivokudosnäytteistä.

Rasvakertymiä löytyi myös Alzheimerin taudin hiirimallilla, jolla on sairaudelle altistavia geenejä. Hiirikokeet itse asiassa viittasivat siihen, että rasvakertymät ovat osa normaalia ikääntymistä, mutta Alzheimerin taudissa niitä kertyy paljon nopeammin. Jos ne estävät kantasolujen toimintaa, ne voivat kiihdyttää sairauden etenemistä.

Tutkijoiden mukaan löytö tukee niitä näkemyksiä, joiden mukaan Alzheimerin tauti olisi seuraus aivojen metabolian ongelmista – siis eräänlainen metabolinen oireyhtymä aivoissa.

Tutkimuksen julkaisi Cell: Stem Cell.

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Oudot rasvakertymät voivat kiihdyttää Alzheimerin tautia

Tuo "oikea aine väärässä paikassa" kuulostaa järkevältä selitykseltä. Samahan se on tosiaankin esim. kalsiumin kanssa: luissa on hyvä olla kalsiumia, mutta pehmytkudoksissa kuten aivoissa, verisuonissa, munuaisissa jne. ei, ainakaan minään kalkkikertyminä. Ja toisaalta tuokin on fiksu ajatus, että kyseessä voisikin olla seuraus, eikä syy.
Lue kommentti
MooM
Seuraa 
Viestejä6291
Liittynyt29.6.2012

Oudot rasvakertymät voivat kiihdyttää Alzheimerin tautia

BCK 01.09.2015 klo 12:42 "Tutkijat analysoivat rasvakertymien koostumuksen. Ne olivat pääasiassa triglyseridejä, joiden joukossa oli pieni määrä oleiinihappoa. Hiirikokeissa oleiinihappo vaikutti pääsyylliseltä kantasolujen toimimattomuuteen." Mielenkiintoista. Oliiviöljyssä ja rypsiöljyssä (ja lihassa) on erityisen paljon oleiinihappoa, mutta nämä öljyt käsittääkseni liitetään pienempään Alzheimerin riskiin? En tunne juuri rasvojen biologista kiertoa, mutta yleisesti ottaen oikea aine väärässä...
Lue kommentti
X- ja Y-kromosomin yhdistelmästä syntyy yleensä poika ja kahdesta X-kromosomista tyttö muttei aina. Kuva: Dept of clinical cytogenetis, Addenbrookes hospital/SPL.

Tutkijat paikansivat perimästä alueen, joka käynnistää miehen kehityksen.

Sukupuolikromosomeistaan riippumatta ihmiset ovat ensi viikot kohdussa samanlaisia. Ulkoisesti pojaksi kasvaminen alkaa, kun Y-kromosomissa aktivoituu niin sanottu sry-geeni. Se käynnistää kivesten muodostumiseen tarvittavat geenit.

Joskus sry ei aktivoidukaan, ja XY-kromosomit saaneesta sikiöstä kehittyykin nainen. Vastaavasti miehellä voi harvinaisissa tapauksissa olla XX-kromosomit, jos sry-geeni siirtyy X-kromosomiin.

Sry-geeni ja sen vaikutus on tunnettu jo pitkään, mutta nyt tutkijat raportoivat Science-lehdessä löytäneensä ihmisen perimästä kytkimen, joka säätää sen tekemisiä.

Vain pieni osa perimästämme on varsinaisia geenejä, jotka koodaavat proteiineja. Valtaosa – yli 90 prosenttia – on niin sanottua ei-koodaavaa dna:ta. Sitä on harhaanjohtavasti kutsuttu roska-dna:ksi, vaikka silläkin on tärkeä rooli eliön toimintojen säätelyssä.

Juuri tästä on kyse uudessa tutkimuksessa. Lontoossa sijaitsevan Francis Crick -instituutin ja kolmen muun yliopiston tutkijat onnistuivat paikantamaan juuri sen pätkän dna:ta, joka saa geenit työskentelemään niin, että XY-kromosominen alkio kehittyy pojaksi kiveksineen päivineen.

Sry-geeni nimittäin käskee sox9-geeniä tuottamaan proteiinia, joka saa miessukuelimet alulle. Sox9-proteiinia tarvitaan juuri tietyllä hetkellä yksilönkehityksessä, ja silloin sen tuotantoa buustaa vahvistaja-alue nimeltään enh13. Se on aivan eri kohdassa perimää kuin itse sox9-geeni, yli puolen miljoonan emäsparin päässä “roska-dna:n” seassa.

Enh-13-vahvistajan löytämistä voi hyvällä syyllä verrata neulan äkkäämiseen heinäsuovasta. Tutkijat osoittivat tämän vahvistaja-dna:n toiminnan poistamalla hiirten perimästä sen alueen, jolla vahvistaja sijaitsee. Sen jälkeen kävi todella niin, että XY-kromosomisista hiiristä kehittyi naaraita, kun oikeat geenit eivät kyenneet muodostamaan niille kiveksiä. Niille kasvoikin munasarjat.

Hiirillä enh-13 sijaitsee perimässä alueella, joka on täysin verrannollinen ihmisen vastaavaan alueeseen. Tiedetäänkin, että myös XY-kromosomilliset ihmiset, joilta puuttuu dna:ta tältä alueelta, kehittyvät vastoin sukupuolikromosomejaan naisiksi.

”Yleensä useat alueet työskentelevät yhdessä vahvistaakseen tiettyjen geenien ilmentymistä niin, ettei mikään yksittäinen vahvistaja vaikuta äärimmäisen paljon. Löysimme tutkimuksessa neljä vahvistajaa, mutta olimme todella yllättyneitä huomatessamme, että yksi ainoa vahvistaja pystyy hallitsemaan niin merkittävää asiaa kuin sukupuolen määräytymistä”, sanoo tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, tohtori Nitzan Goen tiedotteessa

Nykytiedon valossa ihmisen noin 21 000:a geeniä säätää miljoona tällaista vahvistajaa. Niiden tutkimus voi auttaa ymmärtämään ihmisen perimän monimutkaisia mekanismeja entistä tarkemmin. Nyt tehdystä löydöksestä voi olla apua sukupuolenkehityksen geneettisten häiriöiden määrittämiseen.

Bakteerijälki kertoo ihmisen henkilöllisyyden.

Murtovarkaat jättävät jälkeensä mikrobeja, jotka voidaan yhdistää oikeaan henkilöön, osoitti amerikkalainen tutkijaryhmä.

Jokaisella meistä on omintakeinen mikrobiomi, joka koostuu sekä kehon omista bakteereista että mikrobeista, joita meihin tarttuu jokapäiväisessä elämässämme. Pölistämme ja tahmaamme niistä soluja lähiympäristöömme arviolta 36 miljoonaa  joka tunti, arvioi mikrobiologi Jarrad Hampton-Marcell Argonnen kansallisesta tutkimuskeskuksesta kollegoineen tiedotteessa

He kehittivät menetelmän, jolla nämä ihmisen jättämät bakteerikannat voidaan tunnistaa ja yhdistää oikeaan henkilöön. Se pohjaa työhön, jonka ryhmä julkaisi neljä vuotta sitten Science-lehdessä. Siinä he osoittivat, että ihmisistä ja heidän lemmikeistään jää tunnistettava mikrobijälki taloihin, joissa he asuvat. Kun perhe muutti uuteen kotiin, myös bakteerit asettuivat taloksi jo alle päivässä.

Nyt Hampton-Marcell työryhmineen värväsi 45 opiskelijaa tekemään valemurtoja kymmeneen taloon Floridan ja Illinois'n osavaltioissa. Sitten tutkijat etsivät taloista mikrobeja, joita valerosvot  olivat jättäneet jälkeensä. Etenkin sisäänmenoreittien kuten ovien ja ikkunoiden läheisyydestä löytyi runsaasti mikrobijälkiä.

Tutkijat ottivat jokaisen valerosvon ihosta ja sieraimesta mikrobinäytteet. Ne olivat niin yksilöllisiä, että  ne toimivat kuin sormenjäljet. Kun taloon jääneitä jälkiä verrattiin henkilöihin, tutkijat pystyivät jopa 70 prosentin tarkkuudella ennustamaan, kuka 45 valerosvosta oli murron suorittanut, tutkijat kertoivat Yhdysvaltain mikrobiologisen seuran vuosikokouksessa Atlantassa.  

Uusi menetelmä on lupaava, mutta siinä on toistaiseksi yksi iso pulma. Ihmisen jättämä mikrobijälki haihtuu nopeasti, jopa alle vuorokaudessa. Tämä havaittiin jo aiemmassa tutkimuksessa, jossa kodistaan pois muuttaneen perheen mikrobijälki oli parissa päivässä kadonnut.

Tutkijoiden pitäisi siis päästä murtopaikalle varsin ripeästi, jotta näytteitä ehditään ottamaan. Toisin kuin sormenjäljet tai dna, mikrobijälki alkaa hiipua jo puolessa tunnissa.