Puolet suomalaisista näkee painajaisia kerran kuussa. Kuva: Akseli Valmunen / HS
Puolet suomalaisista näkee painajaisia kerran kuussa. Kuva: Akseli Valmunen / HS

Pahat unet kertovat henkisestä kuormituksesta.

Jos kärsit painajaisista, et ole yksin. Uuden tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisista aikuisista näkee ainakin yhden painajaisen kuukaudessa, ja toistuvasti painajaiset piinaavat jopa viittä prosenttia.

Suomessakin on siis satojatuhansia ihmisiä, joille ahdistavat unet ovat harmillisen tuttu yövieras. Ne voivat kertoa psyykkisestä kuormituksesta.

Unitutkija Nils Sandman on väitöskirjassaan koonnut tietoa painajaisunista yli 78 000 suomalaisen aineistosta. Se ulottuu vuodesta 1972 lähes nykypäivään.

Sandman huomasi, että naiset näkevät jonkin verran enemmän painajaisia kuin miehet.

”On hyvä kysymys, miksi. Tämä on havaittu monissa tutkimuksissa. Naisilla on myös havaittu olevan enemmän muitakin uniongelmia ja masennusoireita”, Sandman kertoo.

Yksi syy voi olla se, että naiset keskittyvät uniinsa enemmän ja raportoivatkin niistä tutkimuksissa herkemmin.

”Toisaalta nuoret miehet saattavat olla riskihakuisempia ja ylipäänsä vähemmän huolestuneita asioista, mikä näkyisi myös unien sisällössä. Tätä hypoteesia ei kuitenkaan varsinaisesti ole testattu”, Sandman sanoo.

Sota näkyi sen kokeneiden unissa vielä vuosikymmeniä rintaman kauhujen jälkeen. Sandmanin tutkimus osoittaa, että sodan käyneet miehet näkivät vielä 1970-luvulla kolme kertaa enemmän painajaisia kuin miehet, jotka eivät olleet rintamalla.

”Sama on havaittu esimerkiksi hollantilaisessa tutkimuksessa. Veteraaneilla oli muita enemmän painajaisia vuosikymmeniä toisen maailmansodan jälkeen. ”

Suomen synkkä talvi näkyy myös painajaisten määrässä. Kaamosoireista kärsivät ihmiset, jotka kokivat itsensä väsyneiksi ja alakuloisiksi talvella, näkivät myös enemmän painajaisia.

Toistuva painajaisten näkeminen on myös yhteydessä kohonneeseen itsemurhariskiin. Useammin painajaisista kärsivät päätyivät itsemurhaan hieman todennäköisemmin kuin muut. Sandman painottaa kuitenkin, että riski on erittäin pieni.

Ylipäänsä painajaisia useammin näkevillä on enemmän masennusoireita ja unettomuutta ja he kokevat elämänlaatunsa huonommaksi. Tulosten perusteella Sandman näkee painajaiset psyykkisenä yleisoireena.

"Ne kertovat psyykkisestä kuormituksesta, joka voi johtua monista eri asioista".

Geenimuoto näyttää torjuvan diabetesta ja tekevän sen kantajista pitkäikäisempiä.

Sattumanvarainen muutos yhdessä ainoassa geenissä näyttää olleen hyödyksi amerikkalaisille amisseille. Geenimuutos näyttäisi pidentävän elämää.

Vanhoillisia kristittyjä oppeja noudattavat amissit ovat tunnettuja siitä, että he elävät eristyksissä modernista yhteiskunnasta. He eivät yleisesti ottaen halua hyödyntää nykymaailman mukavuuksia kuten autoja ja sähköä.

Yhdysvaltalaisen Chicagon Northwestern-yliopiston tutkijat selvittivät erään Indianan osavaltiossa elävän amissiyhteisön jäsenten geeniperimää.

He havaitsivat, että osalla amisseista on mutaatio geenissä, joka vaikuttaa ikääntymiseen. Tästä kirjoittaa muun muassa New Scientist.

Tämä serpine1-niminen geeni tuottaa pai1-proteiinia, joka on yhdistetty solujen nopeampaan vanhenemiseen.

Osalla amisseista on kuitenkin mutaatio tässä geenissä, jolloin kyseistä proteiinia syntyy puolet vähemmän kuin tavallisesti. Tutkijat laskevat mutaation syntyneen kuusi sukupolvea sitten.

Tutkijat huomasivat, että ne amissit, joilla oli vähintään yksi kopio tästä muuttuneesta geenistä, elivät keskimäärin kymmenen vuotta pidempään kuin muut, tyypillisesti 85-vuotiaiksi.

Samoin heidän kromosomiensa päissä olevat telomeerit olivat kymmenen prosenttia pidemmät kuin muilla. Telomeerit lyhenevät hieman joka kerta, kun solut jakautuvat, kunnes ne lopulta kuluvat loppuun.

Heidän paastoverensokerinsa oli myös 30 prosenttia alempi kuin verrokeilla, eikä yksikään tutkituista geenin kantajista sairastunut diabetekseen.

Seitsemän prosenttia niistä, joilla tätä geenimuunnosta ei ollut, sairastivat diabetesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 177 henkilöä, joista 43 henkilöllä oli kyseinen muunnos geenistä.

Lisätutkimusta tarvitaan vielä, mutta voi olla, että pai1-proteiinin tuotanto on yhteydessä ihmisen ikääntymiseen.

Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Sokeritutkimus haudattiin, kun tulokset eivät miellyttäneet. Kuva: Markku Niskanen

Sokeriteollisuuden tutkimusjärjestö hautasi tutkimuksen, joka uhkasi osoittaa sokerin yhteyden sydäntauteihin ja syöpään hiirillä.

Sokeriteollisuuden vaikutuskeinot ovat Yhdysvalloissa 1960-luvulla olleet varsin samanlaiset kuin tupakkateollisuudella, paljastaa Kalifornian yliopistossa San Franciscossa työskentelevien tutkijoiden löydös.

Tutkijat saivat käsiinsä arkistoista vanhoja, sokeriteollisuuden sisäisiä asiakirjoja.

Asiakirjat osoittavat, että sokeriteollisuutta edustava Sugar Research Foundation rahoitti aluksi eläinkokeita, joissa oli tarkoitus selvittää sokerin yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Kun hiirikokeissa alkoi ilmetä, että sokeri todella voi olla haitallista, nostaa veren rasva-arvoja ja saattaa olla yhteydessä jopa virtsarakon syöpään koe-eläimillä, teollisuus veti rahoituksen pois – ja hautasi tulokset kaikessa hiljaisuudessa.

Tutkimusryhmä julkaisi raporttinsa torstaina PLoS Biology -tiedelehdessä.

Sokerin ja tärkkelyksen vaikutuksia veren rasva-arvoihin tutkitaan yhä. 1960-luvun lopulle tultaessa alkoi kuitenkin kertyä tietoa siitä, että sokeri voisi olla haitallisempaa sydämelle kuin tärkkelys.

Sokerisäätiö palkkasi Birminghamin yliopiston tutkijan W. F. R. Poverin selvittämään asiaa eläimillä.

Pover havaitsi ensinnäkin, että sokeri nosti veren triglyseridi- eli rasva-arvoja hiirillä. Ihmisillä veren kohonnut triglyseridi voi lisätä riskiä sydänkohtauksiin ja aivohalvauksiin.

Toisekseen hiirten virtsassa oli entsyymiä, joka tutkimuksissa oltiin yhdistetty virtsarakon syöpään.

Kun sokeriteollisuus sai alustavia tuloksia nähtäväkseen, se päätti keskeyttää koko tutkimushankkeen vuonna 1969. Poverin tuloksia ei koskaan julkaistu.

Teollisuuden sisäisessä muistiossa todetaan tutkimuksen olevan ensimmäinen, joka osoittaa biologisia eroja sokeria ja tärkkelystä syöneiden hiirien välillä.

Sekä tohtori Pover että tutkimuksen rahoituksesta ja katkaisusta päättänyt johtaja John Hickson ovat jo kuolleet.

Löytyneiden muistioiden mukaan Hickson kertoi kollegoilleen vuonna 1970 muista tutkimuksista, joista saataisiin ”teollisuuden kannalta arvokasta ja hyödyllistä tietoa”.

Poverin tutkimuksen arvoa teollisuudelle hän kuvaili ”nollaksi”.

Sokeriteollisuuden kannalta kiusalliset asiakirjat löysi Kalifornian San Franciscon yliopiston hammaslääketieteen apulaisprofessori Christin E. Kearns. Selvitystyössä olivat myös hänen kollegansa Dorie Apollonio ja Stanton Glantz.

Sama kolmikko osoitti viime vuonna niin ikään salassa pysyneiden asiakirjojen perusteella, että sokeriteollisuus maksoi vuonna 1967 Harvardin yliopiston tutkijoille 50 000 dollaria, jotta he kirjoittaisivat sokerin kannalta myönteisen tutkimuksen.

Poverin tutkimuksen aikoinaan tilannut ja torpannut sokeriteollisuuden järjestö SRF on nykyisin Sugar Association. Se julkaisi myös oman vastineensa tutkijoiden löydöksiin.

Sugar Association sanoo tutkijoiden olevan ”tunnettuja sokeriteollisuuden kriitikkoja” ja että Poverin tutkimusta olisi ollut tarkoitus aikoinaan jatkaa toisen tahon rahoituksella.

”Syistä, joita emme tiedä, näin ei tapahtunut”, vastineessa kirjoitetaan.