Lihominen ja laihtuminen näkyvät monissa elimistön tilaa koskevissa mittauksissa. Kuva: 123rf
Lihominen ja laihtuminen näkyvät monissa elimistön tilaa koskevissa mittauksissa. Kuva: 123rf

Nopea lihominen lisäsi muun muassa tulehduksesta kertovien merkkiaineiden määrää. Laihtuminen entisiin mittoihin palautti arvot ennalleen.

Jo muutaman kilon painonnousu ja -pudotus muuttaa ihmisen suoliston mikrobitasapainoa, immuunijärjestelmää ja geenien toimintaa.

Havainto on Stanfordin yliopiston uudesta tutkimuksesta, jossa 23 koehenkilöä pantiin runsaskaloriselle ruokavaliolle nopean lihomisen vaikutusten selvittämiseksi.

Koehenkilöille kertyi kuukauden lihotuskuurilla keskimäärin kolme kiloa lisää painoa.

Tutkijat tarkastelivat lihomisen vaikutuksia koehenkilöiden elimistöön molekyylitasolla. Kokeessa mitattiin muutoksia muun muassa henkilöiden suolistobakteeristossa, aineenvaihdunnassa ja proteiinien sekä geenien tasolla.

Näin haluttiin selvittää, vaikuttaako lihominen esimerkiksi siihen, miten tietyt geenit ilmentyvät eli kytkeytyvät päälle ja pois.

”Teimme kirjaimellisesti miljardeja mittauksia”, sanoo genetiikan professori Michael Snyder Stanfordin yliopistosta tutkimustiedotteessa.

Osa koehenkilöistä oli insuliinille vastustuskykyisiä eli heidän elimistönsä oli jo ottanut ensiaskeleen kohti diabetesta. Loput olivat insuliiniherkkiä eli niin sanotusti tavallisia. Koehenkilöiden painoindeksi oli välillä 25–35.

Lihominen vaikutti monella tapaa. Ensinnäkin tulehduksesta kertovat markkerit lisääntyivät kaikilla koehenkilöillä. Insuliiniherkillä tapahtui lisäksi muutoksia suolistobakteeristossa. Eräs mikrobilaji, jonka tiedetään estävän ihmistä kehittämästä insuliinille vastustuskykyä, lisääntyi huomattavasti.

Geenitasolla nähtiin muutos sellaisen geenin toiminnassa, joka liittyy laajentavaan kardiomyopatiaan eli sydämen vasemman kammion laajenemiseen. Kyseisen geenin toiminnan muutos voi siis kohottaa riskiä sairastua. Tämä oli tutkimuksen yllättävin löydös.

”En olisi ajatellut, että 30 päivän ylensyönti voisi vaikuttaa sydämen toimintaa sääteleviin geeneihin. Mutta ihmisen keho ei ole kokoelma irrallisia osia, vaan kokonainen systeemi, ja painonnousu vaikuttaa kaikkeen”, Snyder sanoo.

Koehenkilöiden arvot ja geenien toiminta palautuivat, kun he tutkimusjakson jälkeen laihduttivat takaisin alkuperäisiin mittoihinsa.

Laihtumisen jälkeenkin havaittiin pieniä muutoksia koehenkilöiden proteiinien ja molekyylien tuotannossa. Näistä ei kuitenkaan voida vetää vielä johtopäätöksiä.

Tutkimusmenetelmä perustuu geenien ja proteiinitoiminnan koko kirjon tarkkailemiseen, jolla yritetään saada laajaa kokonaiskuvaa elimistön pienimpienkin osasten raksutuksesta. Tällainen lähestymistapa vaatii valtavasti dataa.

Tutkimuksen julkaisi Cell Systems.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.