Lapsi omaksuu päiväkodissa passiivisen tai aktiivisen tavan osallistua, väittää tuore suomalaistutkimus.

Kun lastentarhanopettaja maanantaisin istuttaa esikoululaiset aamupiiriin ja kyselee heiltä viikonlopun kuulumisia, toistuu tuttu kuvio. Maija, Tuomo ja Petteri kertovat vuolaasti, missä he ovat vanhempiensa kanssa käyneet ja millainen pipo pikkusiskolle ostettiin kaupasta. Toni ja Hilkka eivät puolestaan sano mitään, ennen kuin opettaja niistää heiltä muutaman lyhyen vastauksen. Samat lapset ovat aktiivisia ja samat passiivisia niin jokaisessa aamupiirissä kuin muissa päiväkodin arjen tilanteissa.

Tällaisten tilanteiden kautta päiväkoti eriarvoistaa lapsia, kertoo tutkija Mari Vuorisalo ensi perjantaina julkistettavassa varhaiskasvatuksen väitöskirjassaan. Tutkija seurasi yhden päiväkodin arkea puolentoista vuoden ajan ja haastatteli sen lapsia ja aikuisia. Tutkimus keskittyi erityisesti kuusivuotiaiden esiopetukseen.

Vuorisalon mukaan lasten arki päiväkodissa on täynnä erilaisia osallistumisen ja valitsemisen paikkoja. Erilaiset osallistumistavat muuttuvat ajan mittaan luonteviksi ja lapsilta aletaan odottaa oman osallistumistapansa mukaista toimintaa sen sijaan, että heidän toimintamalliaan pyrittäisiin muuttamaan. Vuorisalo havaitsi, että lapsen asema ryhmän hierarkiassa muodostuu sen mukaan, miten innokkaasti hän osallistuu keskusteluun ja miten suosittu hän ryhmässä on.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tutkija uskoo, että päiväkodissa omaksuttu osallistumistapa luo pohjan käytökselle koulussa ja myöhemmässä elämässä. Koska käyttäytymismalli on opittu päiväkodissa, se on myös paikka, jossa eriarvoistavaan kehitykseen voidaan puuttua, tutkija tuumaa. Jos aamupiirissä istuttaisiin pienemmällä porukalla, hiljainen Hilkkakin voisi rohkaistua kertomaan siilistä, jonka hän tapasi pihatalkoissa sunnuntaina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla