Uni auttaa oppimaan. Kuva: Maija Tammi HS
Uni auttaa oppimaan. Kuva: Maija Tammi HS

Kolmivuotiaille opetettiin kokeessa siansaksaa.

Päiväunet auttavat kartuttamaan lasten sanavarastoa, vahvistaa Arizonan yliopiston tuore tutkimus.

Tutkimukseen osallistui neljäkymmentä kolmevuotista lasta, joista puolella oli tapana nukkua päiväunet vähintään neljästi viikossa, puolella harvemmin.

Kokeessa lapsille näytettiin video, jossa näyttelijät esittivät puuhillaan kahden eri verbin merkitystä. Verbit itsessään olivat tutkijoiden keksimää siansaksaa, joten kukaan lapsista ei voinut niitä etukäteen tuntea. Suomeksi verbit voisivat olla vaikkapa ’lirkata’ ja ’konsia’.

Katseluhetken jälkeen puolet lapsista päästettiin vähintään puolen tunnin päiväunille, puolet pidettiin hereillä. Kummassakin porukassa oli tasaväkisesti sekä säännöllisesti että harvoin päivätorkkuja harrastavia kolmevuotiaita.

Vuorokauden kuluttua tutkijat testasivat, miten hyvin lapset olivat uudet verbit oppineet. Kokeessa lapsille näytettiin jälleen videolta näyttelijöiden esityksiä, ja heidän piti osoittaa, kumpi näyttelijöistä harrasti lirkkasi ja kumpi konsi.

Päiväuniryhmä päihitti hereillä kukkuneet mennen tullen. Torkkujat olivat oppineet uudet verbit valvoneita syvällisemmin, sillä he tunnistivat sen tarkoittaman toiminnan, vaikka sitä esittävä näyttelijä vaihtui. Päiväunet siis edesauttoivat lasten sanavaraston kehitystä.

”On paljon näyttöä siitä, että unen eri vaiheet osallistuvat muistin vahvistamiseen, ja yksi erittäin tärkeä vaihe on hidasaaltoinen uni, joka on syvimpiä unen muotoja”, selittää tutkimusta tehnyt Rebecca Gómez tiedotteessa. Hän työskentelee apulaisprofessorina Arizonan yliopistossa muun muassa psykologian oppialalla.

Tutkijat päättivät testata sanavaraston kehittymistä juuri verbeillä, koska ne ovat lapsille vaikeampia oppia kuin esimerkiksi esineitä ja ihmisiä tarkoittavat substantiivit. Lasten ensimmäiset sanat ovat usein substantiiveja, kuten äiti tai isä.

Vaikka tutkimustulos selvästi liputtaa päiväunien puolesta, tutkijoiden mukaan vanhempien ei tarvitse hätääntyä, jos eivät saa kolmevuotiastaan unten maille kesken päivän.

Kaikkein tärkeintä on heidän mukaansa varmistaa, että lapsi saa unta riittävästi. Kolmesta viiteen vuotta vanhoilla lapsilla se tarkoittaa 10–12 tuntia vuorokaudessa.

”Tiedämme, että jos lapset eivät saa tarpeeksi unta, sillä voi olla pitkäaikaisia seurauksia, mukaan lukien heikompi menestys älyllisiä toimintoja mittaavissa testeissä”, Goméz toteaa.

Tutkimuksen julkaisi lasten kehityksen tutkimukseen erikoistunut tiedelehti Child Development.

Vatsahappojen häviäminen sai enterokokkibakteerit rehottamaan koe-eläinten suolistossa ja tulehduttamaan maksaa.

Niin sanotut protonipumpun estäjät ovat tehokkaita ja yleisesti käytettyjä närästyslääkkeitä, joilla on vain vähän sivuvaikutuksia. Suomessa näitä ppi-lääkkeitä myydään muun muassa kauppanimillä Somac ja Nexium.

Niiden teho perustuu siihen, että ne estävät vatsahappoja alun pitäenkin muodostumasta, kun taas antasidit eli happolääkkeet vain neutraloivat vatsan liikahappoisuutta.

Yhdysvalloissa tehdyissä hiirikokeissa on nyt saatu tuloksia, jotka viittaavat siihen, että näiden närästyslääkkeiden käyttö voi pahentaa alkavia maksavaurioita.

Protonipumpun estäjät vaikuttavat suoliston bakteerikantaan ja synnyttävät sitä kautta maksatulehdusta, osoittaa Nature Communications -lehdessä julkaistu uusi tutkimus.

San Diegon yliopiston tutkijat ottivat hiiriä, joille oli aiheutettu alkoholimaksasairaus tai rasvamaksa.

Sitten he estivät hiiriltä mahahapon erityksen joko omepratsoli-lääkkeellä tai geenejä peukaloimalla. Verrokkina oli tavallisia hiiriä.

Ulostenäytteistä tutkijat katsoivat, miten bakteeritasapaino muuttui hiirten suolistossa. Kun vatsahapon eritys estettiin, enterokokkibakteerit lisääntyivät hiirten suolistossa.

Hiirillä oli alkujaan kolmenlaista maksasairautta, joista kaikki alkoivat edetä nopeammin ja tutkijat paikansivat vaikutuksen juuri enterokokkien lisääntymiseen.

Selvittääkseen närästyslääkkeiden vaikutuksia myös ihmisillä tutkijat keräsivät tietoa yli 4 800 kroonisesta alkoholinkäyttäjästä. Näistä 1 024 käytti säännöllisesti ppi-lääkkeitä, 745 henkilöä oli toisinaan käyttänyt ppi-lääkkeitä ja loput 3 000 eivät koskaan olleet käyttäneet näitä närästyslääkkeitä.

Protonipumpun estäjiä käyttävillä alkoholisteilla oli ulosteessaan säännonmukaisesti enemmän enterokokkibakteereja kuin muilla.

Samoin kymmenen vuoden riski sairastua alkoholimaksasairauteen oli näillä henkilöillä 20,7 prosenttia, kun taas niillä, jotka eivät käyttäneet ollenkaan ppi-närästyslääkkeitä, riski oli 12 prosenttia.

Toisin sanoen alkoholin väärinkäyttö yhdessä närästyslääkkeiden säännöllisen käytön kanssa nosti alkoholimaksasairauden riskiä noin kahdeksan prosenttia.

Tutkijat huomauttavat, että vaaditaan kuitenkin vielä satunnaistettuja ja kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia, ennen kuin närästyslääkkeiden vaikutus maksasairauksiin voidaan luotettavasti todistaa ihmisillä.

On mahdollista, että tutkijat eivät pystyneet huomioimaan kaikkia sekoittavia tekijöitä tutkimuksessaan.

Hiirimallien perusteella näyttää kuitenkin siltä, että närästyslääkkeet voivat pahentaa alkavaa maksasairautta. Tiedetään, että suoliston bakteerikannan muutokset vaikuttavat ihmisen terveyteen monella tapaa, ja närästyslääkkeet aiheuttavat muutoksia suoliston bakteerikantaan.

Koe sadoilla ihmisillä paljasti, että monotonisella äänellä tervehtiviä ihmisiä pidetään epäluotettavina.

Ensivaikutelma on tärkeä. Oletamme ihmisestä paljon jo pelkästään olemuksen, kädenpuristuksen tai vaikka puhetavan perusteella.

Kanadalais-britannialainen tutkimusryhmä havaitsi muutama vuosi sitten, että ihmiset tekevät yllättävän monta päätelmää toisen luonteesta jo pelkästään sen perusteella, miten henkilö sanoo tervehdyksen ”hello”.

Tutkimuksessa havaittiin muun muassa, että koehenkilöt yhdistivät matalammat miesäänet hallitsevuuteen. Naisilla päin vastoin korkeampia ääniä pidettiin merkkinä hallitsevasta luonteesta.

Koehenkilöt luokittelivat myös ääniä sen mukaan, miten luotettavina tai epäluotettavina he niitä pitivät.

Sama ryhmä selvitti jatkotutkimuksessa, mikä tarkalleen puheäänen sävyssä ja korkeudessa synnyttää ihmisille mielikuvan luotettavuudesta.

Tutkimukseen värvättiin puolentuhatta koehenkilöä, miehiä ja naisia, jotka saivat jälleen kuunnella liudan eri henkilöiden eri tavoin lausumia ”hello”-tervehdyksiä ja tehdä arvioita äänestä.

Selvisi, että luotettavimman kuuloinen tervehdys on sellainen, jossa ääni on aluksi korkea, laskee sitten hieman ja nousee taas lopuksi.

Tasaisella, monotonisella äänellä lausutut tervehdykset kuulostivat koehenkilöiden mielestä järjestäen epäluotettavilta.

Tutkimuksen perusteella ei toki voida sanoa, pitävätkö ihmisen ennakkoluulot puhujan luonteesta paikkansa. Tutkijat eivät tiedä, miksi hieman laulava äänensävy saa ihmisen kuulostamaan luotettavalta.

Psykologi Philip McAleer Glasgowin yliopistosta arvioi Science-lehdessä, että kenties elävämpi äänensävy antaa kuvan persoonallisesta ihmisestä.

Matala murina on monella eläimellä varoitusääni, kun taas korkeat haukahdukset liittyvät leikkiin. Evolutiivisesti ajateltuna käy myös järkeen, että ihmiset tekevät toisen äänestä hyvin nopeita päätelmiä.

”Se voi olla olennaista selviytymisen kannalta. Jos joudut kuuntelemaan toisen puhetta viisi minuuttia päättääksesi, voiko henkilöön luottaa, saatat olla jo kuollut”, McAleer pohtii.

Tuloksista saattaa olla hyötyä, kun suunnitellaan yhä inhimillisemmän kuuloisia tietokoneääniä ja puheavustajia esimerkiksi kännyköihin. Tutkimus julkaistiin avoimessa Plos One-verkkolehdessä.

Tutkimuksen testi on toistaiseksi verkossa saatavilla, joten äänien luotettavuutta voi itsekin testata samalla kokeella, jonka koehenkilöt tekivät. Sitä voi kokeilla täällä.