Ensin nanoputken sisään muodostuu suuria hiilipalloja. Niistä kutistuu fulleriini, jonka kuumentaminen lopulta hävittää. 
Kuva Sandia
Ensin nanoputken sisään muodostuu suuria hiilipalloja. Niistä kutistuu fulleriini, jonka kuumentaminen lopulta hävittää. Kuva Sandia

Nanoputkessa muodostuva pallohiili havaittiin sattumalta.

Lähes kaikki fysiikasta kiinnostuneet ovat kuulleet pallohiilestä, mutta kukaan ei ole nähnyt sen syntyä ennen Sandia -laboratorion tutkijaa Jianyu Huangia. Pallohiilien muodostumisen ymmärtäminen on tärkeää, sillä niiden hyödyntäminen edellyttää suuria valmistusmääriä.

Pikkuriikkiset hiilipallot kiinnostavat insinöörejä niiden lujuuden ja onttouden takia. Ne soveltuisivat hyvin muun muassa kuljettamaan lääkkeitä.

Pallohiilet eli fulleriinit (C-60) keksittiin vasta vuonna 1985. Ne muodostuvat hiililevyistä. Suljettu levy on kuin eurooppalaisen jalkapallo. Fulleriini-nimi tuleekin jalkapallon rakennetta muistuttavasta kupolista, jonka R. Buckminster Fuller suunnitteli 1967 Montrealin maailmannäyttelyyn.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sandian tiedote kertoo, että Huan huomasi hiilipallon synnyn sattumalta, kun hän tutki hiililevystä kiertynyttä nanoputkea kuumentamalla tunnelointimikroskoopin kärkeä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yllätyksekseen hän näki, kuinka nanoputken sisään käpertyi ensin C-60 molekyyliä epävakaampi, suuri hiilipallo. Se kutistui lopulta fulleriiniksi. Havainto oli ensimmäinen todiste siitä, että pallohiilet todella käpertyvät hiililevystä, kun levyä kuumennetaan. Kun kuumentamista jatketaan, pallohiili häviää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla