Vahapalmuja Cocoran laaksossa Kolumbiassa. Kuva: Diegotorquemada / Wikimedia Commons
Vahapalmuja Cocoran laaksossa Kolumbiassa. Kuva: Diegotorquemada / Wikimedia Commons

Temppu auttaa ehkä leviämään tehokkaammin haastavissa olosuhteissa.

Metsässä käyskennellessä ei ehkä tule ajatelleeksi, että puillakin on sukupuoli.

Kasveilla hede on koiraspuoliseksi katsottava lisääntymisväline ja emi naaraspuolinen. Heteet tuottavat siitepölyä ja emissä syntyy siemenaihioita.

Yksikotisilla kasveilla heteet ja emit ovat samassa yksilössä. Kaksikotisilla ne ovat eri yksilöissä – toisin sanoen kaksikotinen kasvi on joko ”koiras” tai ”naaras”.

Kolumbian kansallispuu, komea vahapalmu Ceroxylon quindiuense on tällainen kaksikotinen puu. Se on lisäksi maailman pisimmäksi kasvava palmulaji.

Koiraspuolisten puiden siitepöly leviää tuulessa ja hedelmöittää naaraspuolisten palmujen emikukinnot. Tästä syntyvät hedelmät ovat punaisia ja viinirypäleen kokoisia.

Kolumbialaiset kasvitieteilijät ovat kuitenkin nyt havainneet, että vahapalmu pystyy tarvittaessa vaihtamaan sukupuoltaan: sama yksilö voikin alkaa tuottaa myös toisen sukupuolen kukintoja. Tällainen ei ole kasvien maailmassa aivan poikkeuksellista, mutta palmuille se on erikoista.

”Tämä on ensimmäinen kerta, kun palmujen on havaittu vaihtavan sukupuoltaan”, toteaa yksi tutkijoista, Rodrigo Bernal Quindíon kasvitieteellisestä puutarhasta New Scientist -lehdessä.

Tutkijat raportoivat löydöksistään Ecology -julkaisussa.

Kartoittaessaan palmuja keskisen Kolumbian metsissä tutkijat löysivät yllätyksekseen samalta alueelta neljä vahapalmua, jotka olivat ryhtyneet määrittämään sukupuoli-identiteettiään uusiksi. Näiden palmujen alemmat oksat olivat koiraspuolisia, mutta huonokuntoisia ja kuivahtaneita, ja palmu oli alkanut tuottaa uusiin oksiin naaraspuolisia kukintoja.

Palmut löytyivät läheltä toisiaan alueelta, jossa puiden sukupuolijakauma oli muutenkin erikoinen. Paikalla kasvoi kaksin verroin naaraspalmuja koiraspuolisiin verrattuna. Jokin kasvupaikassa saa siis kenties naaraspuoliset puut pärjäämään paremmin.

Tutkija Bernal uumoilee tämän johtuvan siitä, että nämä puut ovat kasvualueensa reunavyöhykkeellä, lähempänä merenpintaa. Siemeniä tuottavat naaraspuut leviävät tehokkaammin uusille alueille.

Evoluutioekologi Sandra Vargal englantilaisesta Lincolnin yliopistosta toisaalta järkeilee päin vastoin, että haasteellisissa kasvuoloissa stressaantuneiden kasvien kuuluisi ennemmin vaihtaa sukupuoltaan naaraasta koiraaksi.

Siitepölyä tuottavat koiraspuut vaativat vähemmän energiaa ja ravinteita kuin hedelmiä tuottavat naaraat, Vargal kertoo New Scientistille.

Voi olla, että kyseisten palmujen sukupuolikokeilu jää väliaikaiseksi. Puita pitäisi seurata pidempään, jotta selviäisi, onko sukupuolenvaihdos täydellinen vai kasvattavatko koiraspuut vain väliaikaisesti naaraspuolisia kukintoja.

Kolumbialaisryhmä aikoo tutkia transseksuaalisia palmuja tarkemmin lennokkien avulla. Muilla tavoin niitä on hankala seurata, palmujen latvat hulmuavat niin korkealla maanpinnasta. Laji voi kasvaa jopa 60 metriä korkeaksi.

Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.