Paksu lämpökilpi suojaa aurinkoluotaimen laitteita. Kuva: Nasa
Paksu lämpökilpi suojaa aurinkoluotaimen laitteita. Kuva: Nasa

Luotain kiitää Auringon kaasukehässä yli 200 kilometrin sekuntivauhtia.

Avaruusjärjestö Nasan Parker-luotain lähti matkaan Floridasta lauantaina 12.8 aamupäivällä Suomen aikaa. Lento on historiallinen, sillä ensi kertaa luotain lentää tähteen, omaan Aurinkoomme, ja kirjaimellisesti lopulta kiitää sen kaasukehään, koronaan.

”Kahdeksan vuoden työn tulos kantaa nyt hedelmää”, sanoo lentoa pitkään suunnitellut tutkija Adam Szabo Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan Parker-sivulla. Szabo työskentelee Nasan Goddardin avaruuslentokeskuksessa Greenbeltissä Marylandissä.

Parkerin vie Aurinkoon vahva Delta IV Heavy -kantoraketti. Matkaan se tarvitsee 55 kertaa enemmän energiaa kuin jos vastaava luotain lennätettäisiin Marsiin. Energia kuluu lähinnä jarrutteluun Auringon painovoimaa vastaan.

Antiikin tarussa Ikaros poltti siipensä. Niistä myös suli vaha, kun hän kohosi pakomatkalla liian lähelle Aurinkoa.

Aurinkoluotain Parker ei pala eikä sula. Ei, vaikka se kiitää marraskuussa hyvin lähelle Aurinkoa. Itse asiassa Parker käväisee Auringossa, sen kaasukehässä koronassa. Jos Maasta Aurinkoon olisi metri, kävisi Parker neljän sentin päässä Auringosta. Oikeasti se ohittaa Auringon pinnan noin 6,16 miljoonan kilometrin päästä.

Parker on silloin kiirastulessaan paljon lähempänä Aurinkoa kuin sisäplaneetta Merkurius. Kuiva ja karu Merkurius kiertää Aurinkoa lähimmillään 46 miljoonan kilometrin päässä.

Vahva Delta IV -kantoraketti vie luotaimen Venuksen ohi jo syyskuun lopulla. Parkerin finaali – tai helvetti – on edessä marraskuussa 2024. Silloin se sukeltaa viimeisen kerran läpi Auringon koronan.

Vastauksia arvoituksiin

Parker voi hankkia Auringon lähellä vastauksia kysymyksiin, joita avaruusfyysikot ovat pohtineet jo 60 vuotta. Kuten: Miksi Auringon kaasukehä korona on niin kuuma, jopa neljä miljoonaa astetta? Auringon pinnan lämpötila on ”vain” noin 5 720 astetta.

Parker tutkii myös aurinkomyrskyjä, joita syntyy Auringon pinnalla. Sieltä voi kantaa hiukkaspilvi Maahan asti. Myös ne voivat rikkoa sähkölaitteita ja häiritä navigointia.

Parker voi vastata näihin kysymyksiin, kun se menee vaarallisen lähelle.Lähellä on käyty, mutta ei näin lähellä. Aurinkoluotain Helios B kiersi 1976 Auringon paljon kauempaa, noin 42 miljoonan kilometrin päästä.

Hyvin nopean lähilennon jälkeen Parker rientää lepäämään soikean ratansa toisen ääripisteeseen. Siellä se valmistautuu seuraavaan sukellukseen kohti pätsiä. Näin se tekee 24 kertaa ja pääsee joka kerta hieman lähemmäs Aurinkoa.

Soikealla radalla kiertoaika Auringon ympäri on ensiksi 150 päivää. Se kutistuu kierros kierrokselta ja on lopulta 88 päivää.

Viimeinen lähilento on vasta 2024. Sen jälkeen lennonjohto ohjaa Parkerin Auringon uumeniin.

Uutista on päivitetty 11.8 klo 13.25 ja 12.8 klo 10.37