Uusin ravitsemusvillitys on valita ruoat niiden sokeristumisnopeuden eli glykemiaindeksin (GI) perusteella. Laihduttajille suositellaan kilojen karistamiseksi hitaasti verensokeria nostavia ruokia, kuten pastaa ja hedlemäsokeria. Väitteille ei ole kuit...

Uusin ravitsemusvillitys on valita ruoat niiden sokeristumisnopeuden eli glykemiaindeksin (GI) perusteella. Laihduttajille suositellaan kilojen karistamiseksi hitaasti verensokeria nostavia ruokia, kuten pastaa ja hedlemäsokeria. Väitteille ei ole kuitenkaan katetta. "On vaikea löytää tieteellistä vastausta kysymykseen saako terve, normaalipainoinen suomalainen tuntuvaa terveydellistä hyötyä valitessaan jauhelihakastikkeensa seuraksi perunan tai riisin sijasta pastaa, vaikka sen GI onkin hieman pienempi", kirjoittavat ravitsemusterapeutti Elina Haapa ja professori Antti Aro Suomen lääkärilehdessä.

Ruoan sisältämät sokerit nostavat verensokeria eri tavoin. Glukoosi eli rypälesokeri on tehokkain kohottaja, fruktoosi eli hedelmäsokeri taas vähäisin. Glykemiaindeksi kehitettiin 1980-luvulla suhdeluvuksi kuvaamaan eri ruoka-aineiden verensokeria nostavaa kykyä. Vaalean leivän suhdeluku on 100, spagetilla 60 ja fruktoosilla ainoastaan 32.

Haapa ja Aho korostavat, että glykemiaindeksi on vain hienosäätöä. Ravinnon, erityisesti rasvojen, määrä on olennaisempaa. Myös aterian kokonaisuus - eivät ainoastaan yksittäiset elintarvikkeet - vaikuttavat hiilihydraattien imeytymiseen ja aterian jälkeiseen verensokeriin. Glykemiaindeksiin tuijottava joutuu räätälöimään itselleen hyvin poikkeavan ja vaikeasti noudatettavan ruokavalion, jossa esimerkiksi pavut ja makaroni tai täysjyväriisi korvaavat perunan. "Ainakaan glykemiaindeksiä ei pitäisi ottaa niin tosissaan, että ryhtyy käyttämään leivän ja perunan sijasta fruktoosia tai tavallista sokeria", kaksikko korostaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla