Kuva: <span class="photographer">D. Sharon Pruitt, Wikimedia Commons</span>
Kuva: D. Sharon Pruitt, Wikimedia Commons

Aivojen tunnekeskus on epäitsekkäimmillä kehittynyt päinvastaiseen suuntaan kuin psykopaateilla.

Aiemmin on tutkittu, miten taipumus äärimmäiseen muista piittaamattomaan itsekkyyteen eli psykopatiaan näkyy aivoista. Nyt tutkijat perehtyivät skaalan toiseen päähän: ihmisiin, jotka ovat kaikkein epäitsekkäimpiä. Siinä missä psykopaattien aivojen tunnekeskus mantelitumake on keskimääräistä pienempi ja heikommin pelkoon reagoiva, epäitsekkäimpien selvisi olevan keskimääräistä suurempi ja voimakkaammin reagoiva. Kun psykopaatit ovat tavallista huonompia tunnistamaan pelontunnetta kasvoilta, epäitsekkäimmät ovat tavallista parempia. Yhdysvaltalaisten tutkijoiden tulokset julkaisi Pnas-lehti.

Abigail Marsh Georgetownin yliopistosta Washingtonin kaupungista työtovereineen värväsi tutkimukseen 12 miestä ja 7 naista, jotka ovat osoittaneet epäitsekkyytensä luovuttamalla munuaisen tuntemattomalle ihmiselle. Tätä epäitsekkäimpien ryhmää tutkijat vertasivat 20 muuhun ihmiseen.

Koehenkilöille näytettiin kuvia pelokkaista, vihaisista ja neutraaleista kasvonilmeistä. Samalla tutkijat seurasivat heidän aivojaan toiminnallisella magneettikuvauksella. Lisäksi kunkin aivojen anatomia kartoitettiin tavallisella magneettikuvauksella. Koehenkilöt osallistuivat myös tunneilmeiden tunnistustestiin, psykopaattisuustestiin ja myötätuntoisuustestiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Aiempien psykologisten tutkimusten perusteella tutkijat osasivat odottaa, että myös aivojen tasolla epäitsekkäimmät reagoisivat erityisesti pelon ilmeeseen. Niin kävikin. Epäitsekkäimpien oikean aivopuoliskon mantelitumake reagoi siihen vahvemmin kuin toisten ihmisten. Lisäksi anatomian kartoitus paljasti, että tumake on epäitsekkäimmillä tavallista isompi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tulos selittää aivotoiminnan tasolla, mistä äärimmäinen epäitsekkyys johtuu. Mutta miksi näin suuren epäitsekkyyden taipumus on kehittynyt?

Marsh ja kollegat selittävät sen evolutiivisesti. Pelokkaat kasvonilmeet ovat erityisen tyypillisiä avuttomille lapsille, he huomauttavat. Taipumus tunnistaa sellainen pelko ja reagoida siihen myötätuntoisesti pohjautuu nisäkkäiden ikiaikaiseen tarpeeseen huolehtia poikasistaan. Epäitsekkäimmät yksilöt edustavat tämän taipumuksen yhtä ääripäätä populaatiossa.

Tutkijat korostavat, ettei äärimmäinen epäitsekkyys muodosta ääripäätä kaikelle epäsosiaalisuudelle, vain psykopatialle, jolle on tyypillistä juuri reagoimattomuus toisten hätään. Muunlainen epäsosiaalisuus, joka voi johtua esimerkiksi traumaattisista kokemuksista, ei välttämättä ole missään yhteydessä itsekkyyteen.

Toope
Seuraa 
Viestejä28597

On tuota ihmissuhteiden historiasta jälkikäteen ollut helppo ymmärtää, kuinka tietyt kaverit ovat käyttäytyneet ihmisen kohdalla, joka on ollut ongelmissa (peloissaan, masentunut tai muuten vain maassa.) Osa ihmisistä reagoivat tuohon empaattisesti, osin ainakin ymmärtäen ja tukien. Mutta aina löytyy niitä, joiden reaktio on ilkkuminen ja ylimielinen asenne, kun toisella menee huonosti. Sillähän nonstetaan omaa statusta.

On joskus ollut hämmentävää seurata kavereiden reaktioita, kun toiselle kaverille on tapahtunut jotain ikävää. Joskus reaktiot ovat olleet yllättävän julmia ja itsekeskeisiä. Ihan kuin se oma tilanne paranisi siitä, jos jollekin toiselle tapahtuu ikävää...

"Ruotsikin oli pirullinen maa ennen kuin tajusivat tuon monikulttuurin. Peppit ja Lindgrenit ovat niin eilispäivää." Pommit ja etnojengit? Uusi normaaliko?
"Ei ole tärkeää, kuka tai mikä hallitus lopettaa huonon maahanmuuton Suomeen. Pääasia on se, että joku sen lopettaa."
"Minä kun tyhmänä luulin, että median moniarvoisuus olisi arvokasta, eikä valtamedian samanmielisyys?"

Kapsky
Seuraa 
Viestejä77
BCK
Kapsky

Hortonin neuralgia. nukkuminen on aika sivuseikka jos ei muutenkaan uskalla nukkua montaa tuntia.

No huh. Googlasin tuon, eikä tosiaan käy katteksi. Tsempppiä!

 

Tämän kanssa toistaiseksi pärjää kun on estolääkitys ja kohtausten varalle kulkee aina mukana sumatriptaania. Enkä käy ulkona ilman aurinkolaseja enkä polta sisällä ylimääräisiä valoja, pidän asunnon viileänä enkä nuku liian kauaa. Itse asiassa diagnoosi oli aikoinaan helpotus, luulin sitä ennen vian olevan oikeassa silmässä ja pelkäsin menettäväni sen.

Mutta enää en voi mainita oireista lääkärille vaikka ne pahenisivat, kun tuli pari vuotta sitten voimaan tuo lääkäreitten vasikointivelvollisuus. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla