Michelangelon David. (Kuva: Fritz Rudolf Loewa, Wikimedia Commons, Creative Commons -lisensoitu)
Michelangelon David. (Kuva: Fritz Rudolf Loewa, Wikimedia Commons, Creative Commons -lisensoitu)

Pitkällä lyhyys korostuu.

Ihmisellä on ihmisapinaksi suurehko siitin suhteessa ruumiinkokoon. On mietitty, onko koko kasvanut siksi, että naiset ovat muinoin valinneet mieluummin iso- kuin pienipeniksisiä miehiä. Psykologiset tutkimukset ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia: osan mukaan siittimen koko vaikuttaa miehen haluttavuuteen, osan mukaan ei. Kyllä se vaikuttaa, mutta myös suhde ruumiinkokoon on tärkeä, vakuuttavat nyt australialaiset tutkijat, jotka julkaisivat tuloksensa Pnas-lehdessä.

Brian Mautz Australian kansallisesta yliopistosta Canberrasta kollegoineen arveli, että aiemmissa tutkimuksissa oli haksahdettu vertaamaan liikaa pelkkiä peniksiä. Ihminen kuitenkin katsoo toista kokonaisuutena. Siksi tutkijat suunnittelivat sarjan tietokoneella piirrettyjä alastomia mieshahmoja, joilla oli erilaisia yhdistelmiä miehiltä mitatusta vaihtelusta ruumiinpituudessa sekä hartoiden ja lantion leveyssuhteessa ja lepotilaisen peniksen koossa. Peniksen pituutta ja paksuutta ei tutkittu erikseen, vaan kumpaakin mittaa varioitiin samassa suhteessa. Koska pieni kuva saattaa tehdä eri vaikutelman kuin suuri, tutkijat näyttivät hahmot koehenkilöille oikean ihmisen kokoisina.

Koehenkilöinä oli 105 heteroseksuaalista australialaisnaista. Heille näytettiin 53 hahmoa satunnaisessa järjestyksessä ja pyydettiin heitä arvioimaan kunkin houkuttavuus seksikumppanina. Naisille ei kerrottu, mitä asioita kuvissa oli varioitu.

Eniten mieshahmojen houkuttavuuteen vaikutti hartia-lantiosuhde: leveäharteisuus miellytti naisia. Ruumiinpituus ja peniksen koko vaikuttivat hieman vähemmän mutta silti selvästi: pidempi tai isompipeniksinen mies oli houkuttavampi kuin lyhyempi tai vaatimattomammin varustettu.

Houkuttavuus ei kuitenkaan kasvanut lineaarisesti niin, että enemmän olisi aina ollut parempi, vaan mittojen yläpäässä kasvun merkitys väheni. Tämä päti niin hartioihin, ruumiinpituuteen kuin penikseen. Peniksen pitenemisen merkitys alkoi itse asiassa hidastua jo ennen keskimääräistä lepopituutta. Naiset arvioivat pituuden siis merkittävimmäksi penisskaalan lyhimmässä päässä ja vähiten merkittäväksi pisimmässä päässä. Pitkillä miehillä peniksen pituus vaikutti enemmän kuin lyhyillä. Tutkijat arvelevat tämän johtuvan siitä, että pitkällä lyhyt näyttää suhteessa lyhyemmältä kuin lyhyellä.

Myös naisten oma ruumis vaikutti heidän arvioonsa. Pitkät naiset panivat enemmän painoa miehen pituudelle kuin lyhyet. Lisäksi pituuteensa nähden painavat naiset eli tukevimmat ja muodokkaimmat pitivät peniksen isoutta tärkeämpänä kuin kevytrakenteiset naiset. 

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844
Liittynyt13.11.2009

Peniksen koon merkitys selvitettiin

Tutkimuksesta voi helposti ihmiselle jäädä mielikuva että naisetkin arvioisivat miesten olemusta puhtaasti visuaalisin perustein. Mutta täytyyhän naisella olla entuudestaan kokemusta, tai hänen on pitänyt muilta kuulla "juttuja" että hän osaa yhdistää tietynmuotoisen peniksen tietynlaiseen tuntemukseen? Olivat kehon suhteet minkämoiset hyvänsä ja penis sen mukaisesti oikeasti tai harhanomaisesti pitkä tai pätkä, niin mitä hemmetin merkitystä sillä on ennen käytännön aktiviteetteja? Toisaalta...
Lue kommentti

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.