Alexander Fleming keksi 1928 ensimmäisen antibiootin, penisilliinin, mutta vei vuosikausia ennen kuin lääke eristettiin ja otettiin hyötykäyttöön. Eräät elämänkerturit ovat luonnehtineet

Alexander Fleming keksi 1928 ensimmäisen antibiootin, penisilliinin, mutta vei vuosikausia ennen kuin lääke eristettiin ja otettiin hyötykäyttöön. Eräät elämänkerturit ovat luonnehtineet Flemingiä laiskaksi jahkailijaksi, joka menetti pian kiinnostuksen tutkimukseen, mutta otti silti kaiken kunnian lääkkeen voittokulusta. Kärkevimpien arvostelijoiden mukaan Fleming ei alun perin ymmärtänyt havaintonsa ainutlaatuisuutta.

Pahat puheet on syytä unohtaa, uskoo Sheffieldin yliopistossa työskentelevä Milton Wainwright. Mikrobiologi on haalinut kasaan Flemingin jälkeenjääneet muistiinpanot ja muiden tutkijoiden kanssa käydyn kirjeenvaihdon, joista käy ilmi, että keksijä tajusi bakteereja tappavan penisilliinin potentiaalin lääkkeenä. Ajatus kypsyi maailmansodan alla 1940. Samoihin aikoihin tutkijakaksikko Howard Florey ja Ernst Chain perehtyivät Flemingin tutkimukseen ja onnistuivat eristämään penisilliiniä. Wainwright päättelee muistiinpanoista, että Fleming uurasti itsekin ahkerasti aiheen parissa, mutta ei ehtinyt julkaista niitä. Wainwrightin työ julkaistaan piakkoin Perspectives on Biology and Medicine –sarjassa. Asian uutisoi Nature.

Penisilliini syntyi sattumalta. Syyskuussa 1928 Fleming huomasi eräässä bakteeriviljelmässä homepesäkkeen ja sen ympärillä kehän, jossa stafylokokit eivät kasvaneet. Skottitutkija totesi, että Penicillium notatum -home eritti elatusnesteeseen ainetta, joka esti bakteerien kasvua ja lopulta tappoi niitä. Hän julkaisi havaintonsa 1929. Fleming jakoi Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnon vuonna 1945 yhdessä penisilliinin viisi vuotta aiemmin eristäneiden Howard Floreyn ja Ernst Chainin kanssa. Palkinto myönnettiin antibiootin keksimisestä ja sen parantavan vaikutuksen osoittamisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla