Lukuisat geenit vaikuttavat ihmisten eroihin seksuaalisessa suuntautumisessa, mutta kukin niistä vain hyvin pieneltä osalta. Kuva: Shutterstock
Lukuisat geenit vaikuttavat ihmisten eroihin seksuaalisessa suuntautumisessa, mutta kukin niistä vain hyvin pieneltä osalta. Kuva: Shutterstock

Yksilönkehityksen vaiheet ja elämänhistoria selittävät enemmän eroja seksuaalisessa suuntautumisessa kuin perintötekijät.

Geenitiedon pohjalta ei voi päätellä, onko ihminen joskus harjoittanut seksiä saman sukupuolen kanssa. Siinä tiivistettynä liki puolesta miljoonasta ihmisestä tehdyn tutkimuksen tulos. Kyseessä on ylivoimaisesti suurin homoseksuaalisuuden geneettistä taustaa selvittävä tutkimus. Se julkaistiin torstaina Sciencessa.

”Taipumus harrastaa seksiä saman sukupuolen kanssa on hyvin monigeeninen ominaisuus”, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja Andrea Ganna, joka on työskennellyt maaliskuusta lähtien Helsingin Meilahdessa Suomen molekyylilääketieteen instituutin ryhmänjohtajana.

Viisi geenimuotoa erottui selvästi joukosta niin, että ne ovat yleisempiä ihmisillä, jotka ovat joskus harrastaneet seksiä saman sukupuolen kanssa. Silti nekin yhteensä selittävät vain alle prosentin siitä vaihtelusta, miksi joku on harrastanut seksiä saman sukupuolen kanssa ja toinen ei.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Väestötasolla pienen hippusen vaikuttavia geenejä oli valtavasti. Yhteenlaskettuna kaikkien testattujen geenivarianttien selitysosuus seksikäyttäytymisen vaihtelusta on 8–25 prosenttia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Karkeasti ottaen tulos tarkoittaa, että geeneillä on vaikutusta seksin harrastamiseen saman sukupuolen kanssa, mutta geenit eivät yksin selitä sitä. Ihmisen elämänhistorialla ja ympäristötekijöillä on myös paljon vaikutusta.

Yksilöistä tulos ei kerro mitään. Osalla ihmisistä vaikuttimet seksiin saman sukupuolen kanssa voivat liittyä enemmän geeneihin, osalla taas enemmän ympäristötekijöihin.

Tutkimus on osa pitkää perinnettä, jossa etsitään biologista selitystä homoseksuaalisuudelle. Sanaa homoseksuaalisuus ei silti mainita tässä tutkimuksessa ollenkaan.

Sen sijasta puhutaan ”samaan sukupuoleen kohdistuvasta seksuaalisesta käyttäytymisestä” (same-sex sexual behavior). Ihmisiltä on kysytty, ovatko he joskus harrastaneet seksiä jonkun omaan sukupuoleensa kuuluvan ihmisen kanssa.

Mikäli ovat – vaikka vain kerran – heidät on määritelty ei-heteroseksuaaleiksi. Muut on määritelty heteroseksuaaleiksi. Tällä eronteolla tutkimuksessa on haettu geneettisiä tekijöitä samaan sukupuoleen kohdistuvan seksuaalisen käyttäytymisen taustalla.

Ehkä kiinnostavin huomio tutkimuksessa oli se, että geneettisesti tarkasteltuna ei voida näyttää selkeää jatkumoa täysin heterosta täysin homoseksuaaliin.

Tietyt geneettiset tekijät väestötasolla tarkasteltuna erottavat heteroseksuaalit ei-heteroseksuaaleista. Sen sijaan eri geneettiset tekijät taas vaikuttavat siihen, kuinka iso osa ei-heteroseksuaalien kumppaneista on samaa sukupuolta.

”Ei siis ole sellaista ulottuvuutta, että mitä enemmän on kiinnostunut omasta sukupuolesta, sitä vähemmän on kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta”, Ganna sanoo.

Seksuaalista suuntautumista on tavattu jaoetella Kinseyn asteikolla. Siinä 0 on täysin heteroseksuaalinen ja 6 täysin homoseksuaalinen. Aseksuaalit ovat asteikon ulkopuolella, mutta muut ovat siinä nollan ja kutosen välissä, biseksuaalit kolmen liepeillä.

”Uskon, että se on yliyksinkertaistus”, Ganna sanoo.

Tutkimusjoukkona oli noin 410 000 ihmistä Britannian biopankista ja 67 000 ihmistä 23andMe:stä. Se on geenitestejä tarjoava yritys, jonka aineistoa tutkijat voivat hyödyntää.

Britannian biopankin otoksesta 4,1 prosenttia miehistä ja 2,8 prosenttia naisista kertoi joskus harrastaneensa seksiä samaan sukupuoleen kuuluvan kanssa. Iältään he olivat 40–70-vuotiaita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla