Elämänilokin kumpuaa osin geeneistä. Kuva: Emilia Kangasluoma
Elämänilokin kumpuaa osin geeneistä. Kuva: Emilia Kangasluoma

Ennätyslaajassa tutkimuksessa löydettiin 44 masennukseen liittyvää geeniä.

Masennus on pahimmillaan vakava, elämänilon ja työkyvyn vievä sairaus, josta kärsii maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan 300 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti.

Nature Genetics -tiedelehdessä on nyt julkaistu ennätyslaaja tutkimus masennuksen taustalla vaikuttavista perintötekijöistä.

Monikansallinen tutkijaryhmä kartoitti lähes puolen miljoonan ihmisen geeniperimän ja onnistui paikantamaan 44 masennukselle altistavaa geenivarianttia. Aiemmin masennukseen on kyetty yhdistämään 14 geeniä, joten nyt paljastui siis 30 lisää.

Mikään yksittäinen geeni ei saa ihmistä masentumaan, vaan ihmisen sairaudet ovat monimutkainen yhdistelmä ympäristö- ja perintötekijöitä. Perintötekijät voivat kuitenkin osaltaan selittää, miksi jotkut sairastuvat ja toiset eivät, vaikka elämänkokemukset olisivat yhtä rankkoja.

”Tiedämme, että masennuksen taustalla vaikuttaa jopa tuhansia geenejä, joista jokaisella on pienen pieni vaikutus ihmisen riskiin sairastua”, selittää tilastogenetiikan professori Cathryn Lewis Lontoon King's Collegesta The Guardian -sanomalehdessä. Hän oli yksi tutkijoista.

Aiemmissa identtisillä kaksosilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että geenit selittävät noin 40 prosenttia masennuksesta, ja loppu tulee muista biologisista ja ympäristötekijöistä.

Tilastollisesti nähdään, että eniten altistavia perintötekijöitä kantavat ihmiset sairastuvat 2,5 kertaa todennäköisemmin masennukseen kuin ne, joilla näitä geenimuunnoksia on vain vähän. Myös lihavuutta ennustavat geenit näyttivät olevan yhteydessä masennukseen.

Suurin osa nyt löydetyistä geeneistä säätelee hermosolujen kasvua, toimintaa ja viestintää. Ne vaikuttavat esimerkiksi etuotsalohkossa ja pihtipoimussa, jotka tiedetään masennuksen kannalta tärkeiksi alueiksi. Osa löydetyistä geeneistä vaikuttaa esimerkiksi välittäjäaine serotoniinin tuotantoon, johon masennuslääkkeillä onkin vaikutettu jo vuosikymmeniä.

Osa geeneistä taas viittaa aiemmin tuntemattomiin, masennukseen vaikuttaviin biologisiin mekanismeihin aivoissa, joiden ymmärtäminen voi auttaa kehittämään uudenlaisia lääkkeitä.

”Nykyiset lääkkeet ovat verrattain tehottomia. Karkeasti sanottuna vain puolet ihmisistä hyötyy niistä, joten tarvitaan parempia hoitoja. Tarvitaan parempi ymmärrys siitä, mikä masennusta aiheuttaa. Geneettisten riskitekijöiden etsiminen ja löytäminen on yksi tapa”, sanoo masennuksen genetiikkaa tutkiva professori Jonathan Flint Kalifornian yliopistosta. Hän ei ollut mukana tutkimuksessa.

Pirta
Seuraa 
Viestejä503
Liittynyt15.1.2008

Perintötekijät yli kaksinkertaistavat riskin sairastua masennukseen

Perintötekijät yli kaksinkertaistavat riskin sairastua masennukseen??? Tietysti tiedeuskovaiset (edustavat aina eliittiä) haluavat saada masennuksenkin 'tieteellisesti todistetuksi' yksilöstä johtuvaksi sairaudeksi ja saada ympäristön osuuden näyttelemään pienempää osaa riskiksi sairastua masennukseen, sillä tällainen tulos, tieto hyödyttää vallanpitäjiä ja muita eliittejä monin eri tavoin. Heille on aina parempi, että jokainen, etenkin jokainen kielteinen asia saadaan näyttämään siltä ja...
Lue kommentti
Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4132
Liittynyt21.7.2017

Perintötekijät yli kaksinkertaistavat riskin sairastua masennukseen

jatkoa "Tilastollisesti nähdään, että eniten altistavia perintötekijöitä kantavat ihmiset sairastuvat 2,5 kertaa todennäköisemmin masennukseen kuin ne, joilla näitä geenimuunnoksia on vain vähän. Myös lihavuutta ennustavat geenit näyttivät olevan yhteydessä masennukseen." Temperamentti on tietysti periytyvää. Myös eläimillä: korppi karttaa ihmistä, kuukkeli ei karta. Hybrideiltä on jalostettu hautomavietti pois, riikinkukkokyyhkyiltäkin on ilmeisesti jokin geenisetti kokonaan sammutettu. "...
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.