Sadan vuoden rajapyykki nojaa persoonallisuuteen.

"Se on geeneissä", kuuluu tuttu hokema pitkän iän salaisuudesta. Tähänastinen tutkimus on keskittynyt geeneihin, joista on suoraa fysiologista hyötyä kuten esimerkiksi HDL-pitoisuutta eli hyvää kolesterolia boostaaviin geeneihin. Nyt Albert Einstein ja Yeshiva -yliopistojen tutkijat havaitsivat, että myös persoonallisuusgeenit kytkeytyvät eliniän pituuteen.

Nir Barzilai kollegoineen kartoitti 243 yli 95-vuotiaan ashkenazi-juutalaisen seuranta-aineistosta persoonallisuuspiirteitä, jotka määräytyvät geneettisesti.

"Kun aloitin, kuvittelin, että satavuotiaat ovat eläneet niin vanhoiksi, koska he ovat äkeitä ja häijyjä", Barzilai sanoi. "Mutta kävikin ilmi, että heissä on eniten myönteisiksi katsottavat piirteitä."

Useimmat tutkimukseen osallistuneista satavuotiaista olivat ulospäinsuuntautuneita ja optimistisia, ja he pitivät naurua tärkeänä osana elämäänsä. He ilmaisivat tunteitaan avoimesti, ja heillä oli hyvin vähän neuroottisia piirteitä.

"On olemassa vihjeitä, että persoonallisuus voi muuttua 70 ja sadan ikävuoden välillä, joten emme tiedä varmuudella, ovatko tutkimuksemme satavuotiaiden persoonallisuus ollut samanlainen varhaisvuosista asti. Tuloksemme kuitenkin osoittaa, että satavuotiailla on samoja, myönteisiä persoonallisuuspiirteitä ja että geneettisesti määräytyvä osa persoonallisuutta saattaa olennaisestikin vaikuttaa terveydentilaan ja pitkäikäisyyteen."

Tutkimuksen julkaisi Aging.