Irlantilaisia punnitsemassa perunoita Corkissa 1800-luvun alussa. Peruna oli keskeinen ravinto suurelle osalle Irlannin väestöä 1800-luvulla. Piirros on teoksesta The Irish World. Kuva: Sampson Towgood Roch
Irlantilaisia punnitsemassa perunoita Corkissa 1800-luvun alussa. Peruna oli keskeinen ravinto suurelle osalle Irlannin väestöä 1800-luvulla. Piirros on teoksesta The Irish World. Kuva: Sampson Towgood Roch

Ruokakasvi alkoi yleistyä Euroopassa 1700-luvulla, ja samoihin aikoihin yhteenotot vähenivät.

Espanjalaiset valloittajat toivat perunan Eurooppaan 1500-luvun puolivälissä Etelä-Amerikasta. Mukulakasvi osoittautui rauhan rakentajaksi, paljastaa uusi tutkimus.

Perunan ansiosta Euroopassa sodittiin aiempaa vähemmän, väittävät amerikkalaiset taloustieteilijät. He tarkastelivat tutkimuksessaan erilaisia konflikteja Euroopassa ja lähialueilla. Havainto oli se, että perunanviljelyn yleistyminen näytti vähentävän sotimista ja kapinoita Euroopassa 1700-luvulta alkaen.

Tutkijat kokosivat tietokannan kaikista taisteluista, talonpoikaiskapinoista ja muista väkivaltaisuuksista vuosina 1400–1900, joissa kuoli vähintään 32 ihmistä.

Euroopan lisäksi he ottivat mukaan myös Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen konfliktit. Kaikkiaan tutkijat tarkastelivat lähes 2 500 taistelua ja väkivaltaista selkkausta.

Perunanviljely alkoi yleistyä 1700-luvulla. Samoihin aikoihin myös väkivalta väheni niillä alueilla, joilla perunaa kyettiin viljelemään.

Tutkimus ei voi osoittaa syy-seuraussuhdetta, mutta tilastollinen yhteys perunanviljelyllä ja konfliktien vähenemisellä on.

Tutkijat löytävät ilmiölle kaksi selitystä. Ensinnäkin peruna tehosti viljelyä niin, että pienempi maapläntti tuotti ruokaa aiempaa useammalle ihmiselle. Kun tuottavuus kasvoi, viljelysmaan takia ei kannattanut sotia.

Toisaalta maanviljelijöiden ahdinko helpottui. Peruna on energiapitoinen ja melko säänkestävä kasvi, joka tuottaa luotettavasti satoa.

Köyhät viljelijät tienasivat enemmän, mikä toi myös valtion kassaan lisää verotuloja. Peruna elätti kasvavaa väestöä ravintoa kylminä ja kuivina aikoina.

Tutkijat Murat Iyigun, Nathan Nunn ja Nancy Qian ovat taloustieteen professoreita Stanfordin, Harvardin ja Chicagon Northwestern-yliopistoista. He ovat aiemminkin tutkineet ilmaston ja viljelyskasvien vaikutuksia konflikteihin ja rauhattomuuksiin.

”Ilmaston vaihtelu, esimerkiksi ankarat talvet, ovat usein johtaneet levottomuuksiin. Ihmiset ovat joutuneet taistelemaan selvitäkseen”, sanoo professori Murat Iyigun tiedotteessa.

Iyigun huomauttaa, että näin on yhä asian laita erittäin köyhissä ja maanviljelyksestä riippuvaisissa maissa.

”Ruoantuotannon vakauttaminen on edellytys rauhalle. Nämä ovat aivan perusasioita”, Iyigun sanoo The Wall Street Journal -lehdessä.

Ensimmäisiä bongauksia odotetaan jo kesällä.

Eksoplaneettoja etsivä Tess-tutkimussatellitti on kohonnut avaruuteen. Tessin odotetaan löytävän tuhansia planeettoja, jotka kiertävät muuta tähteä kuin Aurinkoa.

Tess kohoaa aivan uudenlaiselle radalle, jota kokeillaan ensi kertaa. Rata on soikea ja tahdistettu Kuun kiertoon Maan ympäri, kertoo Nasa sivuillaan.

”Joka kerta lähellä maapalloa Tess lähettää kaikki ottamansa kuvat lennonjohdolle. Tämä on aivan uutta”, sanoi Tessiä rakentanut avaruusinsinööri George Ricker MIT-yliopistosta.

Radalle kohoamiseen menee viikkoja. Apuna käytetään Kuun painovoimaa.

Lisäksi neljän tarkan kameran viritys vie aikansa. Siksi Tess alkaa havainnoida tähtien ympäristöä vasta kesäkuun lopulla.

Tess keskittyy tähtiin 30–300 valovuoden päässä. Jos niiltä löytyy ehdokkaita eksoplaneetoiksi, aletaan niitä tutkia maanpäällisillä kaukoputkilla.

Auringon ja Maan lähellä on 250 valovuoden etäisyydellä noin 200 000 tähteä. Tess keskittyy kirkkaisiin ja läheisiin tähtiin.

Erityisesti tutkijat haluavat selvittää, onko uudella eksoplaneetalla kaasukehää ja jos on, mistä aineista se koostuu.

Tessin menetelmä on vanha tuttu. Jos tähden edestä kulkee planeetta, se himmentää hetkeksi tähden valoa. Muutoksen perusteella voidaan selvittää tähteä himmentävän kappaleen koko ja massa.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.