Oculudentavis khaungraae oli kolibrin kokoa mutta silti se oli saalistaja. Taiteilijan näkemys. Kuva: <span class="photographer">Han Zhixin</span>
Oculudentavis khaungraae oli kolibrin kokoa mutta silti se oli saalistaja. Taiteilijan näkemys. Kuva: Han Zhixin

Oculudentavis khaungraaen arvellaan olleen kooltaan vain kolibrin luokkaa.

Pienin toistaiseksi tunnettu dinosauruksen fossiili on löydetty 99 miljoonaa vuotta vanhan meripihkanpalan sisältä, kirjoittavat löydön tehneet tutkijat tiedelehti Naturessa.

Meripihkan sisään oli jäänyt pienen pieni pääkallo, joka muistutti kooltaan pienintä elävää lintua, kimalaiskolibria. Ei olekaan täysin varmaa, tulisiko fossiilia ajatella pienenä dinosauruksena vai dinosauruksista kehittyneenä primitiivisenä lintuna.

Kimalaiskolibri painaa alle kaksi grammaa. Ei siis tiedetä, oliko Oculudentavis khaungraaeksi nimetyn dinosauruksen ruumiinrakenne yhtä kevyt.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Joka tapauksessa se oli selvästi pienempi kuin pienimmät aiemmin tunnetut dinosaurukset. Niiden on arvioitu painaneen satoja grammoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkimusryhmään kuulunut Kiinan tiedeakatemian professori Jingmai O’Connor kuvasi löytämäänsä fossiilia oudoimmaksi fossiiliksi, jota on koskaan päässyt tutkimaan.

”Hyvin pienikokoisten eläimillä on omia haasteitaan, kuten se, miten näköelimet mahtuvat pieneen päähän tai miten ne pitävät yllä ruumiinlämpöään”, O’Connor kommentoi Britannian yleisradioyhtiö BBC:lle.

Erityisesti fossiilin silmän rakenne hämmensi tutkijoita. Niiden Niiden silmää tukevat kovakalvon luut muistuttivat enemmän liskojen kuin lintujen vastaavia, mutta muodostivat samantyyppiset suppilot kuin pöllöillä.

Tämä viittaisi siihen, että dinosauruksella olisi ollut erinomainen näkö. Silmän aukon koosta päätellen Oculudentavis khaungraae oli aktiivinen valoisaan aikaan.

Toisin kuin pöllöillä niiden silmät sijaitsivat kallon eri puolilla. Silmät myös pullistuivat ulos kallosta tavalla, joka poikkeaa kaikista muista tunnetuista eläimistä. Niinpä sen silmien toimintaa ei täysin ymmärretä.

Koska nyt löytyneessä fossiilissa ei ollut kuin pääkallo, Oculudentavis khaungraaen suhde lintuihin on epäselvä. Jotkin pääkallon piirteet viittaavat lintuihin, toiset dinosauruksiin.

Fossiilin leuasta löytyi paljon hampaita. Tämän arvellaan viittaavan siihen, että pienestä koosta huolimatta kyseessä oli petoeläin. Luultavimmin se söi hyönteisiä.

Meripihka oli säilönyt myös jonkin verran pehmeää kudosta, muun muassa eläimen kielen. Kudosten tarkempi analyysi tuottanee lisää tietoa Oculudentavis khaungraaen biologiasta.

Fossiilin löytöpaikka Myanmarin pohjoisosasta voi mahdollisesti selittää sen pientä kokoa. Eläinten kehittyminen pienikokoisemmiksi liittyy usein eristyneisiin elinoloihin, kuten saariin.

Nyt löytyneen meripihkanpalan uskotaan muodostuneen muinaisessa saaristossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla