<i>Photocorynus spiniceps</i>-lajin pikkuruinen koiras roikkuu suuremman naaraaan selässä hampaillaan. Kuva: Ted Pietsch/University of Washington
Photocorynus spiniceps-lajin pikkuruinen koiras roikkuu suuremman naaraaan selässä hampaillaan. Kuva: Ted Pietsch/University of Washington

Kuusimillinen sintti taistelee pienimmän kalan pokaalista.

Viime viikolla uutisoitu tieto Sumatran turvesoilta löytyneestä maailman pienimmästä kalasta vanheni lähes heti. Tutkijoilta oli jäänyt huomaamatta viime syksynä Ichtyological Research -lehdessä julkaistu artikkeli vielä pienemmästä kalasta. Kyseessä on syvänmeren krotteihin kuuluva Photocorynus spiniceps. Lajin naaras kasvaa neljäsenttiseksi, mutta sukukypsät koiraat ovat vain 6,2–7,4 mm pituisia.

Koiraan ja naaraan suuri kokoero selittyy niiden lisääntymisbiologialla. Kun koiras ja naaras kohtaavat, koiras pureutuu hampaillaan naaraan selkään, kylkeen tai vatsaan. Muutamassa päivässä koiraan ja naaraan kudokset kasvavat yhteen ja koiras sulautuu osaksi naarasta. Koiras saa kaiken ravintonsa naaraalta ja tuottaa vastapalvelukseksi siittiöitä. Koiraan pienestä ruumiinontelosta suurin osa onkin kivestä. Yhdessä naaraassa voi elää jopa kymmenkunta koirasta.

Washingtonin yliopiston professorin Ted Pietschin mukaan tällainen seksuaalinen loisiminen on tunnettu pitkään tietyillä valtamerten selkärangattomilla, mutta ei kaloilla. Sitä pidetään sopeutumana valtamerten äärettömiin etäisyyksiin ja lakeuksiin, jossa vapaana elävää partneria on lähes mahdotonta löytää silloin kun sitä tarvitaan. Jos koiras ei löydä naarasta, se menehtyy.

Viime viikolla maailman pienimmäksi selkärankaiseksi väitetyn Paedocypris progenetican löytäjät eivät hyväksy Pietschin löytöä ilman vastaväitteitä. Koska koiraan leuat ja suuosat sulautuvat osaksi naarasta, niitä ei voida mitata. Jos ne huomioitaisiin, voitto saattaisi sittenkin kuulua P. progeneticalle , sanoo Ralf Britz Lontoon luonnonhistoriallisesta keskusmuseosta Naturessa.

Lähde: Ted Pietschin kotisivu