Multituberkulaatin moninystyräiset hampaat olivat kilpailuetu mesotsooisen kauden maailmassa.
Multituberkulaatin moninystyräiset hampaat olivat kilpailuetu mesotsooisen kauden maailmassa.

Jyrsijämäiset multituberkulaatit selvisivät jopa dinosaurukset hävittäneestä massasukupuutosta.

Mesotsooisen maailmankauden nisäkkäiden on perinteisesti ajateltu olleen pieniä, dinosaurusten varjossa hädin tuskin hengissä pysytelleitä alkukantaisia otuksia. Kuitenkin ainakin yksi nisäkäsryhmä, jyrsijämäiset multituberkulaatit, kukoisti dinosaurusten valtakauden lopulla. Ryhmä myös säilyi hengissä mullistuksesta, joka tuhosi dinosaurukset 66 miljoonaa vuotta sitten.

Suomalais–yhdysvaltalais–australialainen tutkimus osoittaa multituberkulaattien menestyksen johtuneen osittain siitä, että niille kehittyi poskihampaisiin runsaasti nystermiä. Monimutkaisten hampaidensa ansiosta pikkunisäkkäät kykenivät hienontamaan juuri runsastumassa olevien kukkaiskasvien eli koppisiemenisten kasvien osia.

Noin 170 miljoonaa vuotta sitten multituberkulaatit olivat hiiren kokoisia. Kukkaiskasvit alkoivat yleistyä noin sata miljoonaa vuotta sitten, ja tämän jälkeen multituberkulaattien koko alkoi kasvaa. Lopulta ne kehittyivät nykyisten majavien kokoisiksi.

"Näyttää siltä, että multituberkulaattien salaisuus dinosaurusten maailmassa oli kukkaisvoima. Ne siis pystyivät ensimmäisinä erikoistumaan kukkaiskasvien hyödyntämiseen", sanoo Mikael Fortelius Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitokselta.

Multituberkulaateilla oli suun etuosassa teräviä, veitsimäisiä hampaita. Näiden merkitys näyttää vähentyneen ajan myötä. Samalla suun takaosan hampaat muuttuivat yhä monimutkaisemmiksi. Lopulta takahampaissa oli jopa 348 erisuuntaista pintaa hammasriviä kohti, mikä on nykyistenkin kasvinsyöjänisäkkäiden mittakaavassa korkea luku.

"Elävistä nisäkkäistä oikeastaan vain bambua syöviltä pandoilta on löytynyt multituberkulaatteja vastaavia arvoja", sanoo tutkimuksessa mukana ollut Jukka Jernvall.

Helsingin yliopiston, yhdysvaltalaisen Washingtonin yliopiston sekä australialaisen Monash-yliopiston tutkijat analysoivat multituberkulaattien hampaita maailman museoiden fossiilikokoelmista. He loivat kolmiulotteisia malleja hampaista laserskannauksen ja CT- eli tietokoneohjattuun tomografiaan perustuvan skannauksen avulla. Paikkatietoanalyysin menetelmiä soveltamalla mitattiin hampaiden mikroskooppista maastoa.