Pimeä aine muodostaa ainakin pilven galaksin ympärille. Kuva: Eso
Pimeä aine muodostaa ainakin pilven galaksin ympärille. Kuva: Eso

Kasautumiseen tarvitaan sähkömagneettista voimaa.

Entä jos maailmankaikkeudessa piileksii pimeän aineen tähtiä? Huikean ajatuksen esittävät tähtitieteilijät Matthew Buckley ja Anthony DiFranzo yhdysvaltalaisesta Rutgersin yliopistosta Physical Review Letters -lehdessä. Mystinen pimeä aine voisi koostua protoneihin ja elektroneihin rinnastettavista pimeistä hiukkasista, jotka tuntevat pimeän sähkömagneettisen voiman.

Siksi pimeä aine saattaisi kasautua tähtien kaltaisiksi tihentymiksi, kaksikko järkeilee.

Ajatus on rohkea, koska tutkijat eivät vielä tiedä, mitä pimeä aine on. Sitä ei ole havaittu suoraan. Se ei säteile eikä heijasta valoa. Siksi on ajateltu, että pimeä aine ei tunne sähkömagneettista voimaa.

Vahvin ehdokas pimeän aineen hiukkaseksi on toistaiseksi ollut wimp, suomeksi nynny. Se on massiivinen mutta heikossa vuorovaikutuksessa. Sen arvellaan tuntevan vain painovoiman ja heikon ydinvoiman.

Heikon vuorovaikutuksen ansiosta wimpin voisi jopa havaita. Niiden ei kuitenkaan ole ajateltu muodostavan pimeän aineen kappaleita.

Koko jää jättimäiseksi

Buckleyn ja DiFranzon pimeän aineen hiukkaset eroavat wimpeistä perusteellisesti. Heidän teoriansa hahmottelemat hiukkaset pystyisivät pimeän sähkömagneettisen voiman ansiosta olemaan vuorovaikutuksessa ja säteilemään energiaa, jolloin ne voisivat myös hidastua eli viilentyä. Silloin pimeät hiukkaset saattaisivat kasautua painovoiman vaikutuksesta kappaleiksi, niin kuin tavallinenkin aine tekee.

Tähän asti on ajateltu, että pimeä aine ympäröi planeettoja, aurinkokuntia ja galakseja pilvenä. Pilvien lisäksi voikin olla jättiläismäisiä pimeän aineen kappaleita, jos tutkijakaksikko on oikeassa. Heidän laskelmansa sanovat, että suuret, galaksin kokoiset pilvet eivät voisi romahtaa kasaan kappaleeksi, sillä niissä on liikaa energiaa poistettavaksi.

Pienemmät pilvet sen sijaan voisivat romahtaa kasaan. Kappaleen mahdollinen koko riippuu siitä, millaisia pimeän aineen hiukkasten ja voimien ajatellaan olevan. Joka tapauksessa pimeä tähti jää paljon suuremmaksi kuin tavallinen, koska tietyn rajan jälkeen se ei enää voi menettää energiaa. Niinpä pimeän aineen kappale voisi olla laidasta laitaan mitaten satojen valovuosien kokoinen.

Valtavia muodostumia mahtuisi Linnunrataan tuhansia, kertoo Science News. Teoriaa voi myös testata havainnoilla. Tämän kokoisten kappaleiden painovoimavaikutuksia on mahdollista nähdä Euroopan avaruusjärjestön Gaia-avaruusteleskoopilla.

Jo vanha arvoitus

Pimeän aineen arvoituksen keksi sveitsiläissyntyinen tähtitieteilijä Fritz Zwicky vuonna 1933. Hän havaitsi, että galaksit pyörivät galaksijoukoissa liian nopeasti näkyvään massaan nähden.

Yhdysvaltalainen fyysikko Vera Rubin vahvisti 1960-luvun alussa, että ilman pimeän aineen painovoimaa galaksit hajoaisivat pyöriessään. Näkyvän aineen massa ei riittäisi pitämään galakseja koossa.

Pimeää ainetta on laskettu olevan viisinkertaisesti näkyvään aineeseen verrattuna. Pimeitä hiukkasia ei ole silti vielä havaittu.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2018

Tämä muumio löytyy Torinon egpytiläisestä museosta. Kuva: Dr Stephen Buckley, University of York
Tämä muumio löytyy Torinon egpytiläisestä museosta. Kuva: Dr Stephen Buckley, University of York

Muumiointi aloitettiin jo esihistoriallisena aikana, paljon ennen faaraoiden aikaa. Resepti pysyi samana vuosituhansia.

Muumion resepti paljastui, kun Torinon egyptiläisessä museossa olevaan muumioon sovellettiin rikospaikkatutkinnassa käytettyjä kemiallisia testejä. Tutkittu muumio oli palsamoitu 3 700–3 500 ennen ajanlaskumme alkua.

”Tämä muumio kirjaimellisesti ruumiillistaa palsamointimenetelmän, joka oli Egyptin muumiointikulttuurin sydämessä neljän vuosituhannen ajan”, arkeologi Stephen Buckley sanoi BBC:lle.

Egyptiläisen muumiopalsamin perusresepti sisältää:

* kasviöljyä, mahdollisesti seesamiöljyä

* kasvi- tai juuriuutetta, mahdollisesti sarakasveista

* kasviperäistä kumia, mahdollisesti akaasiasta

* havupuun pihkaa, luultavasti männystä

Öljyn ja pihkan seos suojaa bakteereita vastaan, ja se estää muumiota mädäntymästä.

Buckley alkoi etsiä reseptiä vuosia sitten. Hän ja hänen kollegansa tutkivat kemikaaleja muinaisista rievuista, joihin muumio oli kiedottu. Nämä tekstiilit ovat osa pohjoisenglantilaisen Boltonin museon Egypti-kokoelmaa.

Kankaat ajoitettiin noin vuoden 4000 eaa. paikkeille. Muumioinnin on uskottu alkaneen vasta paljon myöhemmin, vuoden 2600 eaa. paikkeilla, kun suuret pyramidit rakennettiin.

Ryhmä löysi siis todisteen, että muumiointi aloitettiin Egyptissä jo esihistoriallisena aikana eli ennen kirjoitustaidon käyttöönottoa.

Tämän jälkeen tutkijat suuntasivat Torinon museon muumioiden kimppuun. Niitä ei ollut koskaan museotarkoituksessa käsitelty nykyaikaisilla kemikaaleilla, joten ryhmä saattoi tutkia alkuperäistä egyptiläistä palsamointikemiaa.

”Yhdistelemällä kemiallista analyysiä näköhavaintoihin, geenikartoituksiin, radiohiiliajoitukseen ja käärinliinan mikroskooppianalyysiin varmistuimme, että kyseessä on 20–30-vuotiaana kuollut mies, joka muumioitiin vuoden 3 600 eaa. paikkeilla”, egyptologi Jana Jones kertoo BBC:lle.

Löydöksen merkitys on siinä, että samaa reseptiä käytettiin noin 2 000 vuotta myöhemmin faaraoiden muumiointiin.

”Jonkinlainen yleisegyptiläinen identiteetti oli siis olemassa jo kauan ennen kuin faaraoiden Egyptin sivilisaatio muodostui vuoden 3100 eaa. paikkeilla”, Buckley sanoo.

Tutkimus julkaistiin Journal of Archaeological Science -lehdessä.

Vähentäminen auttaa löydösten mukaan vain suurkuluttajia, joita on alle viisi prosenttia väestöstä.

Suolan käytön vähentämistä pidetään tärkeänä keinona ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja. Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa käyttämään ruokasuolaa alle viisi grammaa päivässä.

Arvostetussa lääketieteen lehdessä Lancetissa julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan suolan käytön vähentäminen hyödyttää vain niitä, jotka käyttävät sitä yli 12,7 grammaa päivässä eli yli 2,5 teelusikallista. Sen verran saa kolmesta isosta pussillisesta perunalastuja.

Alle viisi prosenttia kehittyneiden maiden ihmisistä kuluttaa näin paljon suolaa. Suomalaiset miehet syövät sitä keskimäärin vajaat kymmenen ja naiset noin seitsemän grammaa päivässä.

Enemmistöllä pieni suolan eli natriumkloridin lisäys ei tutkimuksen mukaan vaikuta sydän- ja verisuonisairauksiin mitenkään. Vähän suolaa käyttävillä pieni suolan käytön lisäys jopa vähensi riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

”Tutkimuksemme lisää todisteita siitä, että kohtuullisesti käytettynä natriumista voi olla hyötyä sydämelle ja verenkierrolle, mutta hyvin vähän tai hyvin paljon käytettäessä siitä voi ollakin haittaa”, sanoi pääkirjoittaja Andrew Mente kanadalaisesta McMaster-yliopistosta The Guardian-lehdelle.

”Tällaisia tuloksia voi odottaa mistä tahansa tärkeästä ravintoaineesta. Kehomme tarvitsee natriumia. Kysymys on vain määrästä”, hän sanoi.

Lancetin tutkimus perustuu Pure-kohorttitutkimukseen, jossa seurataan pitkän aikaa suurten ihmisjoukkojen elämää rikkaissa ja köyhissä maissa eri mantereilla.

Suolankäyttöä ja sydänterveyttä käsittelevään analyysiin kelpuutettiin 255 ihmisyhteisöä 18 maasta eli yhteensä 82 500 ihmistä. Heitä seurattiin keskimäärin kahdeksan vuotta.

Tutkijat jakoivat nämä yhteisöt kolmeen kastiin suolankulutuksen mukaan. Vähiten ruokasuolaa käyttävässä kolmanneksessa päivittäinen keskiarvokulutus jäi alle 11,3 gramman. Heillä suolan käytön lisääminen yllättäen vähensi sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä. Lisägramma päivittäiseen suola-annokseen tarkoitti yhtä sydän- ja verisuonitautitapausta vähemmän tuhannelle ihmiselle vuodessa.

Keskimmäisessä kolmanneksessa eli 11,3–12,9 grammaa suolaa henkeä kohti syövissä yhteisöissä lisägramma päivässä ei vaikuttanut sydän- ja verisuonitapauksiin käytännössä mitenkään.

Eniten suolaa käyttävässä eli yli 12,9 grammaa nauttivassa kolmanneksessa lisägramma suolaa lisäsi vain vähän sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Vahvaa osoitusta suolan käytön lisäämisen haitoista sydämelle löytyi Kiinasta, jossa suolaa käytettiin keskimäärin 14,2 grammaa päivässä.

Suolan käyttöä pyritään hillitsemään ympäri maailmaa.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehdyt kliiniset tutkimukset osoittavat laajalla rintamalla, että suolan käytön lisäys kohottaa varsin suoraviivaisesti verenpainetta. Korkea verenpaine taas on tilastollisesti vahvasti yhteydessä aivoverenkierron häiriöihin sekä sydän- ja verisuonisairauksiin.

”Näistä yhteyksistä ei ole juuri epäilyä”, sanoo epidemiologi ja professori Jussi Huttunen, joka toimi pitkään Kansanterveyslaitoksen eli nykyisen THL:n pääjohtajana.

Pure-tutkijat kuitenkin havaitsivat aineistossaan suolankäytön kohottavan verenpainetta vain siinä kolmanneksessa yhteisöjä, joka käytti suolaa eniten.

He myös kyseenalaistivat sen, että suola vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien riskiin verenpaineen kautta.

Siitä, että suola kohottaa verenpainetta ja kohonnut verenpaine on yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin, ei voi heidän mukaansa oikaista johtopäätökseen, että suolan vaikutusmekanismi tauteihin kulkisi vain verenpaineen kautta.

Pure-aineistossa suolan yhteydet sydänterveyteen eivät juurikaan liittyneet suolan yhteyksiin verenpaineeseen.

Pure-tutkijat suosittavat, että terveysvalistusta suolankäytön vähentämiseksi harjoitetaan vain niissä yhteisöissä, joissa suolaa käytetään keskimäärin yli 12,7 grammaa päivässä.

Huttunen ei tätä kannata.

”Tuskin tämä mitenkään muuttaa tämänhetkistä terveyspolitiikkaamme. Suosittelemme jatkossakin suolan vähennystä tavoitteena verenpaineen lasku ja verenpaineeseen liittyvien sairauksien vähentäminen”, hän sanoo.

”Terveysvalistusta ei voi suunnata vain keskiarvoille. Monissa väestöissä on yksilöitä, jotka käyttävät aivan liikaa suolaa.”

Huttunen arvelee, että tutkimuksen vahvuus – iso maantieteellinen kattavuus ja isot aineistot – voi myös olla sen heikkous.

Kun asioita katsoo maailmalaajuisesti hyvin yleisellä tasolla, monet yhteydet katoavat. Se ei tarkoita, etteikö yhteyksiä voisi paikallisesti olla. Tarkasti rajattu kliininen tutkimus voi kertoa enemmän kuin valtava aineisto.

Zorba the Greek
Seuraa 
Viestejä790
Liittynyt13.7.2018

Tutkimus kyseenalaistaa suolarajoitukset

Sanoisin että on huima ero saako teelusikallisen suolaa esimerkiksi sipulitomaattisalaatista öliiviöljyn kera vaiko pussillisesta sipsejä. Eli mikä on noiden runsaasti suolaa käyttävien ravinnekombinaatio? Syövät paskaa jossa on runsaasti suolaa? Voisiko olla niin että ei se suola vaan se muu skeida jota on runsaalla suolalla maustettu.
Lue kommentti