Ennen, kun ilmoja piti ennustaa itse, syntyi liuta muistisääntöjä. 

Teksti: Seija Paasonen

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2010.

Taitaa olla niin, ettei nykyihmisellä ole enää tarvetta keksiä eikä viljellä säätä koskevia sanontoja. Keskivertokansalainen ei edes seuraa ilmoja niin tarkasti kuin ennen on jouduttu tekemään. Pitkälle kehitetyt sääpalvelut pitävät huolen useimpien tarpeista.

Vanhan kansan sanonnat ovat kuitenkin jääneet elämään. Pitävätkö ne todella paikkansa?

Luutiiko luoteistuuli pilvet pois ?

Sanonta "luoteistuuli, taivaan luuta" pitää usein paikkansa ja liittyy matalapaineen liikkeisiin. Kun lännestä tullut matalapaine väistyy, sen jälkipuolella alkaa puhaltaa kuivaa ilmaa lännestä tai luoteesta. Pilvet vähenevät ja taivas selkenee ainakin joksikin aikaa.

Tietääkö taivaan ruskotus huonoa säätä?

Monella kielellä löytyy kansanviisauksia taivaan ruskotuksesta. Suomessa tunnetaan sanonnat "aamurusko, ilta pasko", "iltarusko aamun usko, aamurusko hatun kastaa" ja "iltarusko hyvä usko, aamurusko päivän pasko".

Monesti nämä pitävätkin paikkansa. Tätä pohtiessa on hyvä muistaa, että säärintamat sateineen saapuvat meille usein lännen suunnalta.

Kun illalla länsitaivas punertaa auringonlaskussa, ilmakehässä on yleensä päivän tuulien jälkeen pölyä tai muita pieniä hiukkasia sirottamassa valoa. Nämä eivät enteile sadetta.

Sen sijaan kun auringonnousun taivas punertaa, valon sirottajana on yleensä kosteus eli pienet pisarat tai jääkiteet, jotka ovat ehtineet itätaivaalle ensi merkkeinä lännestä tulevista sateista. Ne saattavat saapua jo illaksi.

Tulevatko ilkeät ilmat idästä?

Läntinen valtameri ja itäinen manner säätelevät suuresti säitämme. Idän ilmansuuntaan liittyviä sanontoja ovat muun muassa "idän ilmat ilkeimmät, idän poudat paahtavimmat" ja "idän pakkaset pahimmat, idän poudat polttavimmat".

Sanonnat pitävät osin paikkansa, sillä Siperiasta puhaltavat tuulet tuovat talvella kylmää ilmaa mutta kesällä kosteankuumaa. Tämä johtuu mantereisen ilmamassan vuodenaikaisominaisuuksista.

Itään liittyvät myös sanonnat "itätuuli sateen tuoja" ja "ei kaakko kauan satamatta tuule". Nämä sopivat tuulen käyttäytymiseen matalapaineen lähestyessä. Tuuli puhaltaa matalapaineen ympäri vastapäivään. Kun matalapaine lähestyy lännestä, sen edellä tietyssä vaiheessa tuuli käy idästä tai kaakosta. Kun matalapaine säärintamineen on riittävän lähellä, sade alkaa.

Tuulensuunnan muutoksista voi myös seurata, mistä matalapaineen keskus kulkee. Nyrkkisääntö on, että selkä tuulta vasten seisoessa matalapaineen keskus sijaitsee etuviistossa vasemmalla.

Tuleeko sade, kun linnut lentävät matalalla?

Lintujen käyttäytymisestä on päätelty tulevaa säätä. Sanotaan, että jos ne lentävät matalalla, tulee sade. Tässä ilmeisesti on perää.

Kun matalapaine lähestyy, ilmanpaine laskee ja tuuli voimistuu. Lintujen on hankala lentää ylhäällä vallitsevassa matalammassa paineessa ja voimakkaassa tuulessa, ja siksi ne siirtyvät lähemmäs maanpintaa.

Samoin toimivat hyönteiset, ja hyönteissyöjälinnuthan lentävät niiden perässä.

Tietävätkö "myrskyn koukut" taivaalla sadetta?

Sään muuttumista sateisemmaksi voi tarkkailla sateen mahdollisten ensi merkkien eli yläpilvien avulla.

Sanonnat "kynnet vihurin viisaa, mistä huomenna pouta" ja "tuulen kynnet tietää huonoa ilmaa" liittyvät jalaspilvimuodostelmiin, jotka ilmestyvät taivaalle koukkupäisinä, reen jalasta muistuttavina kuituina. Ne ennakoivat usein matalapaineen lähestymistä.

Satavat pilvet voivat tosin olla vielä tuhannen kilometrin päässä ja saattavat kaartaa ohikin. Siksi on hyvä tarkkailla taivaan ilmeen lisäksi tuulta ja ilmanpainetta.

Voiko sateen tulon haistaa?

Muun muassa Saksassa on paljon tutkittu ihmisen herkkyyttä aistia sään muutoksia. Monet saavat kolotuksia ja päänsärkyä tai tulevat kärttyisiksi.

Moni sanoo aistivansa "sateen hajun" sateen mentyä ohi. Selitys piilee hiukkasissa, joita kostea, lämmin ilma vapauttaa maaperästä.

Entä voiko haista sateelle myös ennen sateen alkamista? Joidenkin aromaattisten hiukkasten vapautumiseen ilmeisesti riittää pelkkä kosteuden lisääntyminen, ja tarkka-aistinen ihminen pystyy haistamaan sen. Esimerkiksi tietyt savilaadut erittävät "vahvaa sateen hajua", kun ilman suhteellinen kosteus nousee 80 prosenttiin. Myös tietyt kasvit alkavat erittää tuoksuvia aineita ilman kosteuden kohotessa riittävän korkeaksi.

Tiede-lehden päivittäiset nettiuutiset palaavat kesätauolta 30. heinäkuuta.


Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.