Ennen, kun ilmoja piti ennustaa itse, syntyi liuta muistisääntöjä. 

Teksti: Seija Paasonen

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2010.

Taitaa olla niin, ettei nykyihmisellä ole enää tarvetta keksiä eikä viljellä säätä koskevia sanontoja. Keskivertokansalainen ei edes seuraa ilmoja niin tarkasti kuin ennen on jouduttu tekemään. Pitkälle kehitetyt sääpalvelut pitävät huolen useimpien tarpeista.

Vanhan kansan sanonnat ovat kuitenkin jääneet elämään. Pitävätkö ne todella paikkansa?

Luutiiko luoteistuuli pilvet pois ?

Sanonta "luoteistuuli, taivaan luuta" pitää usein paikkansa ja liittyy matalapaineen liikkeisiin. Kun lännestä tullut matalapaine väistyy, sen jälkipuolella alkaa puhaltaa kuivaa ilmaa lännestä tai luoteesta. Pilvet vähenevät ja taivas selkenee ainakin joksikin aikaa.

Tietääkö taivaan ruskotus huonoa säätä?

Monella kielellä löytyy kansanviisauksia taivaan ruskotuksesta. Suomessa tunnetaan sanonnat "aamurusko, ilta pasko", "iltarusko aamun usko, aamurusko hatun kastaa" ja "iltarusko hyvä usko, aamurusko päivän pasko".

Monesti nämä pitävätkin paikkansa. Tätä pohtiessa on hyvä muistaa, että säärintamat sateineen saapuvat meille usein lännen suunnalta.

Kun illalla länsitaivas punertaa auringonlaskussa, ilmakehässä on yleensä päivän tuulien jälkeen pölyä tai muita pieniä hiukkasia sirottamassa valoa. Nämä eivät enteile sadetta.

Sen sijaan kun auringonnousun taivas punertaa, valon sirottajana on yleensä kosteus eli pienet pisarat tai jääkiteet, jotka ovat ehtineet itätaivaalle ensi merkkeinä lännestä tulevista sateista. Ne saattavat saapua jo illaksi.

Tulevatko ilkeät ilmat idästä?

Läntinen valtameri ja itäinen manner säätelevät suuresti säitämme. Idän ilmansuuntaan liittyviä sanontoja ovat muun muassa "idän ilmat ilkeimmät, idän poudat paahtavimmat" ja "idän pakkaset pahimmat, idän poudat polttavimmat".

Sanonnat pitävät osin paikkansa, sillä Siperiasta puhaltavat tuulet tuovat talvella kylmää ilmaa mutta kesällä kosteankuumaa. Tämä johtuu mantereisen ilmamassan vuodenaikaisominaisuuksista.

Itään liittyvät myös sanonnat "itätuuli sateen tuoja" ja "ei kaakko kauan satamatta tuule". Nämä sopivat tuulen käyttäytymiseen matalapaineen lähestyessä. Tuuli puhaltaa matalapaineen ympäri vastapäivään. Kun matalapaine lähestyy lännestä, sen edellä tietyssä vaiheessa tuuli käy idästä tai kaakosta. Kun matalapaine säärintamineen on riittävän lähellä, sade alkaa.

Tuulensuunnan muutoksista voi myös seurata, mistä matalapaineen keskus kulkee. Nyrkkisääntö on, että selkä tuulta vasten seisoessa matalapaineen keskus sijaitsee etuviistossa vasemmalla.

Tuleeko sade, kun linnut lentävät matalalla?

Lintujen käyttäytymisestä on päätelty tulevaa säätä. Sanotaan, että jos ne lentävät matalalla, tulee sade. Tässä ilmeisesti on perää.

Kun matalapaine lähestyy, ilmanpaine laskee ja tuuli voimistuu. Lintujen on hankala lentää ylhäällä vallitsevassa matalammassa paineessa ja voimakkaassa tuulessa, ja siksi ne siirtyvät lähemmäs maanpintaa.

Samoin toimivat hyönteiset, ja hyönteissyöjälinnuthan lentävät niiden perässä.

Tietävätkö "myrskyn koukut" taivaalla sadetta?

Sään muuttumista sateisemmaksi voi tarkkailla sateen mahdollisten ensi merkkien eli yläpilvien avulla.

Sanonnat "kynnet vihurin viisaa, mistä huomenna pouta" ja "tuulen kynnet tietää huonoa ilmaa" liittyvät jalaspilvimuodostelmiin, jotka ilmestyvät taivaalle koukkupäisinä, reen jalasta muistuttavina kuituina. Ne ennakoivat usein matalapaineen lähestymistä.

Satavat pilvet voivat tosin olla vielä tuhannen kilometrin päässä ja saattavat kaartaa ohikin. Siksi on hyvä tarkkailla taivaan ilmeen lisäksi tuulta ja ilmanpainetta.

Voiko sateen tulon haistaa?

Muun muassa Saksassa on paljon tutkittu ihmisen herkkyyttä aistia sään muutoksia. Monet saavat kolotuksia ja päänsärkyä tai tulevat kärttyisiksi.

Moni sanoo aistivansa "sateen hajun" sateen mentyä ohi. Selitys piilee hiukkasissa, joita kostea, lämmin ilma vapauttaa maaperästä.

Entä voiko haista sateelle myös ennen sateen alkamista? Joidenkin aromaattisten hiukkasten vapautumiseen ilmeisesti riittää pelkkä kosteuden lisääntyminen, ja tarkka-aistinen ihminen pystyy haistamaan sen. Esimerkiksi tietyt savilaadut erittävät "vahvaa sateen hajua", kun ilman suhteellinen kosteus nousee 80 prosenttiin. Myös tietyt kasvit alkavat erittää tuoksuvia aineita ilman kosteuden kohotessa riittävän korkeaksi.

Tiede-lehden päivittäiset nettiuutiset palaavat kesätauolta 30. heinäkuuta.


Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.