Kuvan kirkas piste on kaksoistähti Alpha Centauri A & B. Alhaalla oikealla paljon pienempi Proxima Centauri. Kuva on osasuurennos Kentaurin tähdistöstä eteläiseltä tähtitaivaalta (vasen reuna). Kuva: Eso
Kuvan kirkas piste on kaksoistähti Alpha Centauri A & B. Alhaalla oikealla paljon pienempi Proxima Centauri. Kuva on osasuurennos Kentaurin tähdistöstä eteläiseltä tähtitaivaalta (vasen reuna). Kuva: Eso
Alfa Centaurin kolmen tähden kokoja ja värejä vertailussa. Vasemalla oma Aurinkomme. Kuva: Wikimedia Commons
Alfa Centaurin kolmen tähden kokoja ja värejä vertailussa. Vasemalla oma Aurinkomme. Kuva: Wikimedia Commons

Maailman tarkimpiin kuuluva teleskooppi Vlt saa Chilen autiomaahan uusia laitteita.

Eksoplaneettoja aletaan etsiä yhä kiivaammin Auringon lähimmiltä tähdiltä Kentaurin tähdistöstä. Siellä on kolme tähteä, jotka kaikki kiertävät toisiaan: Alfa Centaurit A ja B ja pienempi Proxima Centauri.

Proxima Centaurin läheltä löytyi eksoplaneetta, Proxima b, josta kerrottiin kesällä 2016. Se on tähtitieteen huikeimpia löytöjä.

Lähempää ei eksoplaneettaa voi edes löytää, koska Proxima Centauri on Auringon lähin tähti. Se on vain 4,22 valovuoden päässä Maasta.

Proxima b:n löytyminen muutti eksoplaneettojen etsinnän painopisteen. Katseet kohdistuvat nyt Kentaurin kolmeen lähitähteen, koska tähtitieteilijät uskovat, että eksoplaneettoja löytyy näiltä tähdiltä lisää.

Euroopan eteläinen observatorio Eso on tehnyt sopimuksen, että sen Vlt-teleskooppia Chilen Atacaman autiomaassa varustetaan tähän tarkoitukseen. Se on yksi maailman parhaista teleskoopeista.

Sopimuksen toinen osapuoli on Breakthrough Starshot. Se on yksityinen hanke, joka yrittää lähettää joukon nopeita miniluotaimia Kentaurin kolmelle tähdelle.

Matka kestäisi vain 20 vuotta, koska pienet luotaimet kiihtyisivät lähemmäs valon nopeuksia. Vielä vuonna 2015 puhuttiin yleisesti siitä, että luotaimen matka noille lähitähdille veisi tuhansia vuosia.

Vlt saa kylkeensä uusia laitteita. Esimerkiksi laite Visir kuvaa lähitähtiä infrapunavalossa ja mittaa tähtien spektrejä. Vlt:n pääpeiliä on myös hieman muutettava, jos halutaan että se havaitsee tehokkaammin elämiselle sopivia planeettoja, kertoo verkkolehti Science Daily.

Lisäksi Vlt on luvannut, että se antaa enemmän kaukoputken havainnointi aikaa ekoplaneettojen etsintään. Työ alkaa täysteholla vuonna 2019.

Vlt:lle on pitkä jono, koska tähtitieteilijät haluavat tehdä sen avulla omia tutkimuksiaan.

Breakthrough Starshot perustettiin huhtikuussa 2016, hieman ennen kuin Proxima b löydettiin. Sen päärahoittaja on venäläissyntyinen fyysikko ja sijoittaja Juri Milner.

Eksoplaneetan löytäminen on hyvin vaikeaa, koska erityisesti Kentaurin kaksi suurinta tähteä ovat niin kirkkaita. Ne näkyvät Maahan yhtenä tähtenä, ja kohde on tähtitaivaan kirkkaimpia. Tähden kirkas valo hukuttaa suhteellisen hämärän planeetan näkymättömiin.

Yksi keino välttää häikäisy on tehdä havaintoja infrapunasäteilyn aallonpituuksilla. Siinä näkyy paremmin planeetan lämpö. Tälläkin aallonpituudella emotähti säteilee miljoonia kertoja vahvemmin kuin planeetta.

Etsintää voi parannella myös niin sanotun adaptiivisen optiikan avulla. Koronagrafiassa peitetään kirkkaan tähden valoa keinotekoisen auringonpimennyksen avulla.

Näin tähden ympäristö erottuu paremmin, ja silloin olisi helpompi saada signaali mahdollisilta planeetoilta.

Vlt voi näillä keinoin juuri ja juuri havaita planeetan Kentaurin tähdiltä.

Uudet laitteet rakennetaan optiikkaan ja tähtitieteeseen erikoistuneissa verstaissa Münchenissa Saksassa, Liègessä Belgiassa ja Uppsalassa Ruotsissa.

Eso:n uusi valmistuva eurooppalainen jättiteleskooppi E-elt suunnataan varmaankin kohti Kentaurin tähdistöä heti. Se valmistuu 2020-luvun alussa.

E-elt saa kylkeensä Metis-laiteen. Sen infrapunakamera voi nähdä arviolta Marsin kokoisen eksoplaneetan, jos sellainen kiertää jotakin Kentaurin lähitähteä.

Ensimmäiset eksoplaneetat löydettiin 1990-luvulla. Nyt varmistettuja eksoplaneettoja on yli 3 500. Alan tutkijat ovat melko varmoja, että pelkästään kotigalaksissamme Linnunradassa on miljoonia, jollei jopa miljardeja eksoplaneettoja.

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.

Koirat, joilla oli tietty muoto oksitosiiniin liittyvästä geenistä, kääntyvät herkemmin omistajansa puoleen. Sama geenivariantti löytyi myös susilta.

Aivoissa erittyvä kiintymyshormoni oksitosiini on tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Hellyydenosoitukset kuten halaaminen ja suutelu saavat oksitosiinia erittymään, ja sitä vapautuu erityisesti seksin aikana.

Oksitosiini säätelee myös ihmisen ja lemmikkien välistä elämää. Lemmikin silittely vapauttaa oksitosiinia, ja samalla tavoin koirankin aivot raksuttavat.

Ruotsalaisessa Linköpingin yliopistossa tutkittiin oksitosiinin vaikutusta kultaisiin noutajiin. Koirat, joilla oli tietty geenimuunnos oksitosiinireseptoriin liittyvällä alueella perimässä, kääntyivät herkemmin omistajansa puoleen pyytääkseen apua.

Tutkimuksessa pantiin 60 kultaista noutajaa ratkaisemaan yksinkertainen pulma. Niiden piti avata kansi saadakseen herkkupalan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kansi suljettiin niin, ettei koira voinut saada sitä auki. Tarkoitus oli katsoa, miten herkästi koira hakee omistajaltaan apua.

Kolme varttia ennen koetta koirien kuonoon suihkutettiin joko oksitosiinia tai suolavesiliuosta. Sitten tutkijat ottivat aikaa, kuinka kauan koira jaksaa itsekseen painia kannen kanssa.

Oksitosiinisuihke todella vaikutti, mutta vain osaan koirista. Sellaiset koirat, joilla oli tietty oksitosiinireseptoriin liittyvä geenivariantti, tulivat helpommin pyytämään apua omistajaltaan.

Samoja koiria testattiin myös suolavesiliuoksella, mikä odotetusti ei vaikuttanut avuntarpeen lisääntymiseen.

Kaikista koirista otettiin dna-näytteet. Tutkijat paikansivat erityyppisiä muunnoksia oksitosiinigeenien lähistöllä niiden kromosomistossa. Niin sanotun AA-genotyypin koirat reagoivat oksitosiiniin, kun taas GG-genotyypin koirat eivät.

Samaa vaihtelua havaittiin myös susilla. Tutkijat analysoivat 21 suden dna:ta niiden verinäytteistä.

Toisin sanoen oksitosiinireseptoriin liittyvät muunnokset olivat susilla jo ennen niiden kesyttämistä koiriksi. Se voi selittää, miksi tietyt sudet muinoin tulivat paremmin ihmisten kanssa toimeen.

”Tulokset antavat olettaa, että ihmiset aikoinaan valitsivat kesytettäviksi yhteistyökykyisiä susia ja jalostivat niistä seuraavia sukupolvia”, sanoo tiedotteessa Mia Persson, yksi tutkijoista.

Tutkimuksen julkaisi Hormones and Behaviour.