On toivottu, että ilmaston lämpenemistä voitaisiin ehkäistä valjastamalla merten planktonmassat sitomaan yhä enemmän hiilidioksidia ilmakehästä. Äskettäin Naturessa julkaistut suuren planktonviljelykokeen tulokset tuottavat kuitenkin pettymyksen. Pelkä...

On toivottu, että ilmaston lämpenemistä voitaisiin ehkäistä valjastamalla merten planktonmassat sitomaan yhä enemmän hiilidioksidia ilmakehästä. Äskettäin Naturessa julkaistut suuren planktonviljelykokeen tulokset tuottavat kuitenkin pettymyksen. Pelkästään kasviplanktonin kasvua lisäämällä ei saada hiiltä varastoitumaan merien pohjaan. Syy on yksinkertainen: lannoituksella kasvuun ryöpsähtänyt planktonmassa kelluukin entistä sitkeämmin pinnalla eikä siksi kartuta pohjasedimenttiä.



Yhteyttävät kasvit sitovat ilmasta hiilidioksidia omien hiiliyhdisteidensä rakennusaineiksi. Jos kasvien kuollessa suurempi osa hiilestä jää esimerkiksi maaperään kuin vapautuu hajottajien hengityksessä takaisin ilmaan, kasvien toiminta vähentää ilman hiilidioksidipitoisuutta. Näin kasvit voivat hillitä hiilidioksidin aiheuttamaa kasvihuoneilmiötä ja ilmaston lämpenemistä.



Lähes puolet kaikesta yhteyttämisestä maapallolla tapahtuu merien kasviplanktonissa. Jos plankton uppoaa meren pohjaan ja hiili jää sinne, plankton toimii tehokkaana hiilidioksidinieluna.



Onkin pohdittu, voitaisiinko ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta vähentää lisäämällä valtamerten kasviplanktonin kasvua. On havaittu, että ainakin Tyynellämerellä ja Etelämannerta ympäröivillä merialueilla kasvua rajoittaa raudan vähyys. Planktonin lisääminen sujuisi siis rautalannoituksella.



Uusiseelantilaisen Philip Boydin ja 34 muun tutkijan kansainvälinen ryhmä aloitti vuonna 1999 suuren kokeen eteläisellä napamerellä. Vettä lannoitettiin raudalla 50 neliökilometrin alueella. Sitten seurattiin planktonin kasvua ja uppoamista. Ryhmä julkaisi tuloksensa Naturessa 12. lokakuuta 2000.



Kävi ilmi, että planktonin kasvu kyllä lisääntyi ja planktonsolut sitoivat entistä enemmän hiilidioksidia yhteyttäessään. Hiilen varastoituminen pohjaan ei kuitenkaan lisääntynyt - todennäköisesti se jopa väheni.



Paradoksaalinen tulos johtuu siitä, että kyllikseen rautaa saaneet piilevät kelluvat paremmin kuin nälkiintyneet. Siksi hiili ei painunutkaan meren pohjaan vaan vapautui suureksi osaksi takaisin ilmaan.