Pluto ja Kharon näyttävät toisilleen koko ajan saman puolensa. Kuva: Nasa
Pluto ja Kharon näyttävät toisilleen koko ajan saman puolensa. Kuva: Nasa
Pluton sydämeksi sanotun alueen ”vasen kammio” kiinnostaa tutkijoita. Alla on ehkä valtameri. Kuva: Nasa
Pluton sydämeksi sanotun alueen ”vasen kammio” kiinnostaa tutkijoita. Alla on ehkä valtameri. Kuva: Nasa

Meri selittäisi Pluton ja sen kuun Kharonin lukitun keskinäisen asennon.

Kääpiöplaneetta Pluton pinnan alla on ehkä kylmä ja sohjoinen valtameri, joka on kymmenien, ehkä satojen kilometrien syvyinen.

Meri selittäisi, miksi Pluto on lukittunut pysyvästi samaan asentoon Pluton suurimman kuun Kharonin kanssa.

Pluton sydämen näköisellä Tombaughin alueella on tasanko on nimeltä Sputnik Planitia. Meri sijaitsisi sen alla Pluton keskivyöhykkeillä. Tasanko on kirkas noin 1 000 x 800 kilometrin kokoinen alue, jossa ei nyt ole kraattereiden jälkiä.

Tuo Pluton jääkuoren alla oleva raskas ja epäsäännöllinen vetinen massa sai mahdollisesti Pluton akselin aikoinaan kallistumaan. Sen takia Sputnik Planitia on nyt suorassa linjassa Kharoniin päin, mutta Pluton toisella puolella.

Planeettatutkijat perustavat arvelunsa tietoihin, jotka Nasan New Horizons -luotain lähetti ohitettuaan Pluton aivan läheltä heinäkuussa 2015.

”Jos vetäisimme suoran linjan Kharonin keskeltä Pluton läpi, tulisi viiva ulos Pluton toisella puolella Sputnik Planitianin alueella”, sanoo James Keane Arizonan yliopistosta BBC:lle. Hän oli yksi kirjoittajista artikkelissa, joka kertoo Nature-tiedelehdessä Pluton oletetusta valtamerestä

Tämä viittaa vahvasti tietynlaiseen kehityshistoriaan. Tutkijat väittävät, että Sputnik Planitia muodostui jossain muualla Pluton alueella. Kun se liikkui, se kallisti kulkiessaan koko kääpiöplaneetan.

”Sputknik Planitianin alueella on enemmän massaa kuin ympäröivillä alueilla. Sen uskotaan kuitenkin syntyneen alkujaan asteroidin iskusta. Alueella oli siis joskus kraatteri. Siksi alueella pitäisi olla vähemmän massaa eikä enemmän”, sanoo professori Francis Nimmo Kalifornian yliopistosta Santa Cruzista. Hän oli myös yksi tutkimusraportin kirjoittajista.

Sputnik Planitianin alla on kuitenkin lukittumisen takia oltava ylimääräistä massaa. Se voi olla vettä, koska vesi on tiheämpää kuin jää. Valtameri olisi siis yksi vahva selitys.

Jos iso avaruuden asteroidi synnytti Sputnik Planitian syvänteen, se myös synnytti paikan, johon esimerkiksi sulanut vesi saattoi ajautua planeetan syvyyksistä. Se olisi ennen pitkää puskenut Pluton kuorta ylöspäin ja olisi aiheuttanut sen, että planeetta olisi kallistunut.

Se selittäisi Sputknik Planitianin lukittumisen Kharonin suuntaisesti.

Valtameri olisi kylmä ja sohjoisen suolainen. Se ei olisi sellaista vettä, jota on maapallon valtamerissä tai Jupiterin jäisellä Europa-kuulla. Näin kommentoi uutista professori Martin Siegert Imperial Collegesta Lontoosta.

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.