Jääpeite on Pohjoisnavalla pienimmillään syyskuussa, kuten oheisessa Nasan kuvassa. Kuva: Nasa
Jääpeite on Pohjoisnavalla pienimmillään syyskuussa, kuten oheisessa Nasan kuvassa. Kuva: Nasa

Jääpeite on yhteensä noin kolmanneksen pienempi kuin yleensä tähän aikaan.

Pohjoisen jäämeren jääpeite on tämän vuoden loka-marraskuussa selvästi pienin mittausten historiassa eli lähes 40 vuoteen. Jäätä oli pohjoisessa kaksi miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin yleensä tähän aikaan.

Maapallon jääpeitteen kokoa on koottu vuosikäyriksi. Tiedot kerää Yhdysvaltain lumi- ja jäätietokeskus NSIDC Coloradossa.

Käyrän muoto loka-marraskuun kohdalla poikkeaa rajusti normaalista, koska myös Eteläisen jäämeren jääpeite on poikkeuksellisen pieni.

Pienet jääpeitteet yhdessä aiheuttavat käyriin suuren poikkeaman. Käyrän punainen viiva poikkeaa linjasta niin paljon, että se herätti sosiaalisessa mediassa kohua.

Ilmiön nostatti esille twiitissään ilmastotieteen opiskelija Zack Labe Cornellin yliopistosta Yhdysvalloista.

Lukemia luultiin jo mittavirheeksikin, mutta tarkistukset osoittivat, että se on totta. Esimerkiksi tanskalaiset ja yhdysvaltalaiset meteorologit vahvistavat tiedot sanomalehti Guardianissa oikeiksi.

Paikoin Pohjoisella jäämerellä on mitattu jopa 20 astetta lämpimämpää kuin tavallisesti. Lämpötila on monin paikoin vain muutamia asteita pakkasen puolella, vaikka tavallisesti napaseuduilla on tähän aikaan 25 astetta pakkasta.

Niinpä pohjoisessa merijäätä on sulanut paljon. Cornellin ilmastotieteen opiskelija Labe kertoo myös siitä twiitissään.

Myös meriveden lämpö on mitattu Arktiksella loka-marraskuussa lähes neljä astetta korkeammaksi.

”Merenpinta on esimerkiksi Barentsinmerellä paljon lämpimämpi kuin yleensä. Niinpä meri ei jäädy helposti”, sanoo Rasmus Tonboe sanomalehti Guardianille. Tonboe on jääkartoituksen asiantuntija Tanskan ilmatieteen laitoksella Kööpenhaminassa.

Tutkijat etsivät nyt selityksiä poikkeavuuteen. Tiedelehti New Scientistin mukaan ilmiö liittyy lyhyen ajan sääilmiöihin – mutta taustalla väijyy ilmastonmuutos.

Loka-marraskuussa merijää kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla, koska talvi lähestyy.

Yleensä kylmä ilmamassa on asettunut talvella melko tiukasti pohjoisnavan ylle. Nyt se on kuitenkin siirtynyt Siperian ylle.

Pohjoisnavan ylle kylmän tilalle on sen sijaan virrannut lämpimämpää ilmaa kovien tuulien myötä. Se on johtanut hämmästyttäviin lämpötiloihin pohjoisimmilla leveysasteilla.

Yhdysvaltain lumi- ja jäätietokeskus on laskenut, että merijäätä on nyt marraskuun lopulla noin seitsemän miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin tavallisesti.

Jääpeitettä on jäämerissä nyt noin 16 miljoonaa neliökilometriä, kun sitä yleensä on loka-marraskuussa noin 23 miljoonaa neliökilometriä. Se on alin luku marraskuun mittaushistoriassa. NSIDC on mitannut jääpeitettä vuodesta 1979.

Merijään määrä on laskenut yli 30 prosenttia 25 viime vuoden aikana.

Eteläisellä pallonpuoliskolla merijää vähenee nyt luonnollisesti, koska sinne tulee kesä. Jääpeite on etelässä pienentynyt tänä vuonna nopeasti, ja merijäätä on Etelämantereen lähellä harvinaisen vähän marraskuussa.

Niinpä molemmilla navoilla merijäätä on vähemmän kuin tähän aikaan vuodesta keskimäärin.

Etelämantereen merijää on itse asiassa kasvanut kolmen vuosikymmentä, joten merijään koko jääpeitteen vähäisyys on nyt hyvin epätavallista.

Täytyy muistaa, että meressä kelluva jää ei nosta merenpintaa. Sen tekevät esimerkiksi Grönlannista ja Etelämantereelta sulavat jäät. Nyt ei ole kyse niistä.

Ilmiöt voi laittaa vuosittaisen vaihtelun piikkiin. Kyse on silloin normaalista sään vaihtelusta.

Kaikkiin sääilmiöihin vaikuttaa kuitenkin taustalla myös ilmastonmuutos. Tämä johtuu siitä, että elämme nyt maapallolla, jossa keskilämpö on asteen enemmän kuin sata vuotta sitten.

Tutkijat pohtivat nyt, ovatko nämä arktisten ja ympäröivien napa-alueiden oikuttelut todennäköisempiä siksi, että maapallon ilmasto on lämmennyt.

Tavallisesti kylmä ilma pysyy kuin lukittuna pyörteenä napa-alueilla. Sitä pitävät aloillaan nopeat putkimaiset tuulen vyöhykkeet, jotka kulkevat korkealla ilmakehässä. Niitä kutsutaan suihkuvirtauksiksi.

Nyt näyttää siltä, että yhä useammin suihkuvirtaukset heikkenevät. Tällöin kylmä arktinen ilma pääsee virtaamaan lukitusta asemastaan napaseudulla. Samalla kylmän ilman tilalle napa-alueille tulee lämpimämpää ilmaa.

Suihkuvirtauksilla onkin selitetty monia viime vuosien outoja sääilmiöitä esimerkiksi Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Skandinaviassa.

On todennäköistä, että outo marraskuinen lämpötilan nousu Pohjoisella jäämerellä ei toistu tästä eteenpäin joka vuosi. Toisaalta jos maapallon keskilämpö kohoaa yhä, voivat vastaavat ilmiöt yleistyä.

Keijona
Seuraa 
Viestejä9868
Liittynyt13.3.2015

Pohjoinen merijää on nyt ennätyksellisen pieni

Mainio tutkimus vaikka tavallaan itsestäänselvyys, jos jostakin kokee olevan hyötyä niin rohkaiseehan se sen kohtamista. Mutta raha, valta ja voimavarat on todellisia tuhoamisen työkaluja. Annappa lapselliselle ferrari, niin kyllä syntyy ruma jälkeä. Voimiensa tunnossa sitä suuret virheet tehdään ei vähissä voimissa. Joo onhan annettava jos joku on vailla ja puutteessa on , vaikka nyt ylemmyydentuntoa illuusion muodossa. Voittaminen se unelmat murskaa ja kadottaa, ei häviäminen. Joten hyihyi...
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.