Jääpeite on Pohjoisnavalla pienimmillään syyskuussa, kuten oheisessa Nasan kuvassa. Kuva: Nasa
Jääpeite on Pohjoisnavalla pienimmillään syyskuussa, kuten oheisessa Nasan kuvassa. Kuva: Nasa

Jääpeite on yhteensä noin kolmanneksen pienempi kuin yleensä tähän aikaan.

Pohjoisen jäämeren jääpeite on tämän vuoden loka-marraskuussa selvästi pienin mittausten historiassa eli lähes 40 vuoteen. Jäätä oli pohjoisessa kaksi miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin yleensä tähän aikaan.

Maapallon jääpeitteen kokoa on koottu vuosikäyriksi. Tiedot kerää Yhdysvaltain lumi- ja jäätietokeskus NSIDC Coloradossa.

Käyrän muoto loka-marraskuun kohdalla poikkeaa rajusti normaalista, koska myös Eteläisen jäämeren jääpeite on poikkeuksellisen pieni.

Pienet jääpeitteet yhdessä aiheuttavat käyriin suuren poikkeaman. Käyrän punainen viiva poikkeaa linjasta niin paljon, että se herätti sosiaalisessa mediassa kohua.

Ilmiön nostatti esille twiitissään ilmastotieteen opiskelija Zack Labe Cornellin yliopistosta Yhdysvalloista.

Lukemia luultiin jo mittavirheeksikin, mutta tarkistukset osoittivat, että se on totta. Esimerkiksi tanskalaiset ja yhdysvaltalaiset meteorologit vahvistavat tiedot sanomalehti Guardianissa oikeiksi.

Paikoin Pohjoisella jäämerellä on mitattu jopa 20 astetta lämpimämpää kuin tavallisesti. Lämpötila on monin paikoin vain muutamia asteita pakkasen puolella, vaikka tavallisesti napaseuduilla on tähän aikaan 25 astetta pakkasta.

Niinpä pohjoisessa merijäätä on sulanut paljon. Cornellin ilmastotieteen opiskelija Labe kertoo myös siitä twiitissään.

Myös meriveden lämpö on mitattu Arktiksella loka-marraskuussa lähes neljä astetta korkeammaksi.

”Merenpinta on esimerkiksi Barentsinmerellä paljon lämpimämpi kuin yleensä. Niinpä meri ei jäädy helposti”, sanoo Rasmus Tonboe sanomalehti Guardianille. Tonboe on jääkartoituksen asiantuntija Tanskan ilmatieteen laitoksella Kööpenhaminassa.

Tutkijat etsivät nyt selityksiä poikkeavuuteen. Tiedelehti New Scientistin mukaan ilmiö liittyy lyhyen ajan sääilmiöihin – mutta taustalla väijyy ilmastonmuutos.

Loka-marraskuussa merijää kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla, koska talvi lähestyy.

Yleensä kylmä ilmamassa on asettunut talvella melko tiukasti pohjoisnavan ylle. Nyt se on kuitenkin siirtynyt Siperian ylle.

Pohjoisnavan ylle kylmän tilalle on sen sijaan virrannut lämpimämpää ilmaa kovien tuulien myötä. Se on johtanut hämmästyttäviin lämpötiloihin pohjoisimmilla leveysasteilla.

Yhdysvaltain lumi- ja jäätietokeskus on laskenut, että merijäätä on nyt marraskuun lopulla noin seitsemän miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin tavallisesti.

Jääpeitettä on jäämerissä nyt noin 16 miljoonaa neliökilometriä, kun sitä yleensä on loka-marraskuussa noin 23 miljoonaa neliökilometriä. Se on alin luku marraskuun mittaushistoriassa. NSIDC on mitannut jääpeitettä vuodesta 1979.

Merijään määrä on laskenut yli 30 prosenttia 25 viime vuoden aikana.

Eteläisellä pallonpuoliskolla merijää vähenee nyt luonnollisesti, koska sinne tulee kesä. Jääpeite on etelässä pienentynyt tänä vuonna nopeasti, ja merijäätä on Etelämantereen lähellä harvinaisen vähän marraskuussa.

Niinpä molemmilla navoilla merijäätä on vähemmän kuin tähän aikaan vuodesta keskimäärin.

Etelämantereen merijää on itse asiassa kasvanut kolmen vuosikymmentä, joten merijään koko jääpeitteen vähäisyys on nyt hyvin epätavallista.

Täytyy muistaa, että meressä kelluva jää ei nosta merenpintaa. Sen tekevät esimerkiksi Grönlannista ja Etelämantereelta sulavat jäät. Nyt ei ole kyse niistä.

Ilmiöt voi laittaa vuosittaisen vaihtelun piikkiin. Kyse on silloin normaalista sään vaihtelusta.

Kaikkiin sääilmiöihin vaikuttaa kuitenkin taustalla myös ilmastonmuutos. Tämä johtuu siitä, että elämme nyt maapallolla, jossa keskilämpö on asteen enemmän kuin sata vuotta sitten.

Tutkijat pohtivat nyt, ovatko nämä arktisten ja ympäröivien napa-alueiden oikuttelut todennäköisempiä siksi, että maapallon ilmasto on lämmennyt.

Tavallisesti kylmä ilma pysyy kuin lukittuna pyörteenä napa-alueilla. Sitä pitävät aloillaan nopeat putkimaiset tuulen vyöhykkeet, jotka kulkevat korkealla ilmakehässä. Niitä kutsutaan suihkuvirtauksiksi.

Nyt näyttää siltä, että yhä useammin suihkuvirtaukset heikkenevät. Tällöin kylmä arktinen ilma pääsee virtaamaan lukitusta asemastaan napaseudulla. Samalla kylmän ilman tilalle napa-alueille tulee lämpimämpää ilmaa.

Suihkuvirtauksilla onkin selitetty monia viime vuosien outoja sääilmiöitä esimerkiksi Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Skandinaviassa.

On todennäköistä, että outo marraskuinen lämpötilan nousu Pohjoisella jäämerellä ei toistu tästä eteenpäin joka vuosi. Toisaalta jos maapallon keskilämpö kohoaa yhä, voivat vastaavat ilmiöt yleistyä.

Keijona
Seuraa 
Viestejä7710
Liittynyt13.3.2015

Pohjoinen merijää on nyt ennätyksellisen pieni

Mainio tutkimus vaikka tavallaan itsestäänselvyys, jos jostakin kokee olevan hyötyä niin rohkaiseehan se sen kohtamista. Mutta raha, valta ja voimavarat on todellisia tuhoamisen työkaluja. Annappa lapselliselle ferrari, niin kyllä syntyy ruma jälkeä. Voimiensa tunnossa sitä suuret virheet tehdään ei vähissä voimissa. Joo onhan annettava jos joku on vailla ja puutteessa on , vaikka nyt ylemmyydentuntoa illuusion muodossa. Voittaminen se unelmat murskaa ja kadottaa, ei häviäminen. Joten hyihyi...
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.