Jos isä osallistuu hoivaamiseen, vuorigorillanpoikasen todennäköisyys saada sisaruksia kasvaa. Kuva:  Charles J. Sharp/Wikimedia Commons
Jos isä osallistuu hoivaamiseen, vuorigorillanpoikasen todennäköisyys saada sisaruksia kasvaa. Kuva: Charles J. Sharp/Wikimedia Commons

Vuorigorillat hoivaavat myös toisten uroksien poikasia, mikä on poikkeus eläinkunnassa.

Ihmiset ja vuorigorillat ovat ainoita apinalajeja, joiden urokset hoivaavat poikasiaan. Gorillat näyttävät hoivaavan myös muiden urosten poikasia ja pääsevät sen ansiosta itse lisääntymään useammin.

Gorillalaumoissa vallitsee tavallisesti hierarkia, jossa vanhin ja voimakkain hopeaselkäinen uros pitää järjestystä ja saa etuoikeuden paritella naaraiden kanssa. Laumassa syntyvät poikaset ovat yleensä sen siittämiä. Nuorempien gorilloiden on perustettava oma poppoonsa jos mielivät lisääntyä. Toinen vaihtoehto on odottaa johtajan kuolemaa.

Ruandan vuorigorillat kuitenkin muodostavat sellaisiakin laumoja, joissa useammat urokset häärivät naaraiden kanssa ja pääsevät lisääntymään. Laumassa voi olla jopa yhdeksän urosta. Niiden lisääntymisstrategia ei perustu voimalla ja koolla kilpailuun, vaan yhteisistä poikasista huolehtimiseen, esittää uusi Scientific Reports -lehdessä julkaistu tutkimus.

Jo aiemmin on huomattu, että vuorigorillaurokset todella hoivaavat muidenkin urosten poikasia, mikä on eläinkunnassa todella poikkeuksellista.

Tutkijat tarkkailivat nyt Ruandan vuorilla eläviä laumoja ja keräsivät kymmeniä tunteja havaintoja 23 aikuisesta gorillauroksesta ja 109 poikasesta. Apinoiden sukulaisuussuhteet selvitettiin dna-testillä.

Selvisi, että ne urokset, jotka ovat eniten tekemisissä poikasten kanssa, saavat myös itse enemmän jälkeläisiä. Eniten huomiota poikasille antavat gorilla saivat elämänsä aikana jopa viisi kertaa enemmän poikasia kuin sellaiset urokset, jotka eivät lauman poikasista piitanneet. Ilmeisesti siis naaraat valitsevat parittelukumppaneikseen tällaisia hoivaavia uroksia.

”Tiedetään, että vuorigorillaurokset kilpailevat pääsystä naaraiden luokse, mutta tutkimus paljastaa, että niillä on luultua monipuolisempi strategia. Poikasiin sitoutuvat urokset menestyvät muita paremmin”, sanoo tutkija Stacy Rosenbaum Northwestern-yliopistosta tiedotteessa.

Meillä ihmisillä yksiavioisuuden on ajateltu syntyneen eräänlaiseksi takeeksi siitä, että uros voi kohtalaisella varmuudella tietää lasten olevan omia. Eihän vieraiden lasten hoivaamiseen kannata panostaa resursseja, jos haluaa levittää omia geenejään eteenpäin. Ihmisuros kuitenkin hoivaa lapsia ja niin tekee siis gorillakin – vieläpä siitä huolimatta, että poikaset eivät ole omia.

Gorillatutkimus viittaa siihen, että uroksen hoivavietti on evoluutiossa voinut kehittyä eri tavalla kuin olemme luulleet.

Tutkijat aikovat seuraavaksi selvittää, vaikuttaako poikasten hoivaaminen apinoiden testosteronitasoon. On havaittu, että kun mies saa lapsia, hänen testosteronitasonsa laskee, mikä oletettavasti auttaa keskittymään jälkeläisen hoivaamiseen.

Jos näin käy myös gorilloilla, se osoittaa, että gorillan on todella saatava hyötyä poikasten hoivaamisesta, sillä testosteronin väheneminen heikentää uroksen mahdollisuuksia kilpailla naaraista perinteisin keinoin muiden gorilloiden kanssa. Toisaalta, jos testosteronitaso ei laske poikasia hoivaavilla gorilloilla, kenties nämä kaksi lisääntymisstrategiaa – hoiva ja kilpailu – eivät sulje pois toisiaan.