Äänetön isku onnistuu, koska siivet pilkkovat suuria ilmavirtoja pieniksi puroiksi. Kuva: iStock
Äänetön isku onnistuu, koska siivet pilkkovat suuria ilmavirtoja pieniksi puroiksi. Kuva: iStock

Pöyheän linnun saalistaessa ei kuulu hisahdustakaan.

Yhdysvaltalaisen Lehigh’n yliopiston fyysikko Justin Jaworski kollegoineen tutki pöllöjen lentoa vuonna 2013. Tavoitteena oli hyödyntää niiden hiljaista mekaniikkaa meluttomien lentokoneiden, tuuliturbiinien ja laivojen suunnittelussa. Analyysit paljastivat useita nerokkaita ratkaisuja, joita evoluutio on hionut äänen hiljentämiseen.

Pöllön siivessä on kampamainen jäykkien sulkien rivi, joka pilkkoo siiveniskuissa syntyviä ilmavirtoja pieniksi puroiksi. Pienten pyörteiden ääni on korkeataajuisempaa kuin suurten virtojen ja vaimenee nopeasti.

Takareuna taas on rakenteeltaan joustava, huokoinen ja hapsumainen, mikä vähentää merkittävästi siipien liikkeestä syntyvää ääntä. Tavallisesti juuri siiven kova takareuna tuottaa linnun lentäessä havinaa. Pöllöjen uloimmat pitkät käsisulat ovat niin ikään reunoistaan ripsut.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Lisää ääntä vaimentavat siiven pinnan pehmoiset peitinhöyhenet. Ne luovat samettimaisen maton kaltaisen joustavan mutta rosoisen pinnan, joka eliminoi tehokkaasti ääntä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ilmassa pöllöt mielellään liitävät eivätkä iske vauhtia siivillään. Sekin vähentää ääntä, sillä siiveniskut tuottavat enemmän pyörteitä kuin liikkumattoman siiven pintaa pitkin virtaava ilma.

Useimmat pöllöt eivät saalistaessaan tuota hisaustakaan, ennen kuin uhri vinkaisee. Ne istuvat oksalla ja odottavat. Kuunnellessaan ja katsellessaan ne kallistelevat päätään moneen suuntaan. Jos missään ei rapise eikä mikään värähdä, ne vaihtavat paikkaa.

Sarvipöllö ja suopöllö käyttävät toista taktiikkaa, saalistuslentoa. Ne liitelevät pellon yllä ja syöksyvät äkkiä saaliin kimppuun.

Pitkät siivet kantavat kauas

Pöllöt lentävät vaivatta, koska niiden siivet ovat ruumiin kokoon ja painoon nähden suuret. Matkaa tehdessään ne etenevät kuitenkin hitaasti esimerkiksi haukkoihin verrattuna.

Tästä huolimatta suopöllö siirtyy Suomesta talveksi tuhansia kilometrejä etelämmäksi. Myös sarvipöllö on muuttolintu, vaikka osa kannasta talvehtii Suomessa etenkin silloin, kun myyriä on paljon. Kumpikin laji voi myös vaihtaa pesimäaluetta vuosittain.

Muuttopöllöjen siivet ovat kapeammat ja pidemmät kuin muiden, eli ne ovat sopeutuneet kaukolentoon. Joskus muitakin pöllöjä lähtee uusille seuduille nälkää pakoon. Suomalaiset hiiripöllöt liikkuvat itä–länsisuunnassa, ja niitä on tavattu jopa 3 000 kilometrin päässä tavanomaiselta reviiriltään.

 

Lue lisää

Maaliskuun 2018 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Arja Kivipelto käy läpi pöllön poikkeuksellisia avuja. Aavelennon lisäksi hän selittää, miksei raju pään kierto aiheuta pöllölle aivoinfarktia tai miten tutkijat selvittävät ilmastonmuutoksen vaikutusta pöllöjen oksennuspalloista.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudistuneessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Tokkura
Seuraa 
Viestejä6962

Kerran pikkupoikana keräsin maasta kuusenoksia vesurilla polttopuiksi pienen mäenkumpareen rinteeltä, josta oli ehkä pari vuotta aikaisemmin kaadettu kuusia, ja joka kasvoi risujen välistä siinä vaiheessa pääasiassa heinää ja vadelmanversoa, ja aivan laella oli pieni tiheä reilun metrin korkuinen kuusennäre. Tulin alhaalta ylöspäin ja olin useita tunteja huhkinut, kun tulin kuusennäreen lähelle ja vedin maasta oksaa, joka ulottui kuusen alle. Sieltä nousi täydellisen hiljaisuuden ja rauhallisen ilmapiirin vallitessa valtavan kokoinen keltaisenharmaa huuhkaja, joka oli siellä ilmeisimmin kytännyt mua koko aamun, ja jota en olisi varmaan puolenkaan metrin päästä huomannut, ellei se olisi lähtenyt liikkeelle. Se oli vähän kuin maa olisi noussut, ja lähtenyt leijumaan. Sellainen huuhkaja voi painaa neljä kiloa (kaksi kertaa niin painava kuin kalasääski, joille se on hautoma-aikaan uhka). Se on enempi maakotkan kuin hontelon kalasääksen kokoinen. Siipien väli lähenee paria metriä ja leveys on puolisen metriä. Sitä en tullut tutkineeksi, olisiko sillä ollut siellä suorastaan pesä. Se oli kyllä pesimäaikaa myöhäisempi ajankohta. Kuumakin siellä puuna alla varmasti oli keskellä helteistä päivää. Varsinainen uskomaton ilmestys lähietäisyydeltä yläviistosta katsottuna.

mdmx
Seuraa 
Viestejä6415

Yhtenä yönä n. 15vuotta sitten istuin kuunvalossa peurajahdissa, tornissa keskellä metsää. Uutta lunta puiden päällä ja valkoinen metsä. Siellä hiljaisuus on sellaista että kaupunkielämään tottuneena korvissa kuuluu aluksi huminaa kun taustamelua ei ole. Ja metsästystilanne kun oli, kuunteli jokaista risahdusta ja rasahdusta tarkasti.

Kyseessä katettu torni, eli koppi jalkojen varassa n. 5m korkeudella. Aseen piippu oli ampuma-aukosta ulkona.

Totaalisen hiljaisuuden keskellä, kuuluu vaimea humaus ja samalla hetkellä piipunpäälle laskeutuu huuhkaja. En tiedä kumman silmät oli pyöreämmät, kun tapitettiin toisiamme n. metrin etäisyydeltä. Ei se siinä kauaa ollut, ehkä pari sekuntia, ja poistui yhtä äänettömästi kuin tulikin. Ase oli pöydällä ja löysästi käsissä ja lähti kaatumaan alaspäin linnun painosta. 

Noi pari sekuntia on kyllä painunut mieleen kirkkaana ja muistan tilanteen kuin eilisen. Lentää kuin aave, todellakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla