Hyvin syrjäinen Pääsiäissaari eli Rapa Nui asutettiin Polynesian saarista viimeisten joukossa, noin vuonna 1100. Kuva: Science Photo Library
Hyvin syrjäinen Pääsiäissaari eli Rapa Nui asutettiin Polynesian saarista viimeisten joukossa, noin vuonna 1100. Kuva: Science Photo Library

Ihminen eteni Polynesiaan lännestä eli Samoan saarilta noin vuoden 830 jälkeen.

Suuri saariryhmien alue Polynesia oli viimeisiä seutuja, jonne ihminen asettui maapallolla. Geenien avulla on nyt lopulta tarkasti selvitetty, kuinka ja missä järjestyksessä itäisimmät ja etäisimmät Tyynenmeren saaret asutettiin.

”Toki meillä oli yleinen käsitys siitä, miten Polynesian saaret asutettiin. Mutta nyt tiedämme sen paljon tarkemmin”, geneetikko Alexander Ioannidis sanoo New Scientistissa.

Eurooppalaiset saivat tietää Polynesian saarista ensi kertaa laajalti löytöretkeilijä James Cookin kautta 1700-luvun lopulla. Cook huomasi matkoillaan Polynesiassa kiinnostavan seikan. Saarten ihmiset puhuivat samaa kieltä, vain hieman eri murteilla. Heillä oli siis yhteinen perintö, vaikka saarien välissä oli avomerta jopa tuhansia kilometrejä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Polynesia koostuu noin tuhannesta saaresta. Alueeseen kuuluvat Samoan saariston lisäksi kolme muuta valtiota, joukko itsehallinnollisia alueita ja myös kuulu Pääsiäissaari eli Rapa Nui.

Kaikki Polynesian saaret asutettiin noin vuosina 830–1360. Alkuaan ensimmäisenä oli asutettu Samoan saaret jo noin 3 000 vuotta sitten. Sieltä edettiin itään Cookinsaarille noin vuonna 830. Matkaa oli 1 550 kilometriä.

Sitten uudisasukkaat etenivät lounaaseen Fidžille ja etelään Tongalle, sitten Raratongalle ja siitä itään.

Samoalaiset käyttivät liikkumiseen kaksirunkoisia kanootteja, joilla ihmisiä myös lähti kohti itää.

Saaret asutettiin nopeasti. Siihen kului vain noin 17 ihmissukupolvea. Siksi eri saarilla ei ole paljoa merkkejä eristyneistä kielen ja kulttuurin muutoksista.

Geneetikko Ioannidis otti ryhmänsä kanssa dna-näytteet 430:lta Polynesian nykyiseltä asukkaalta. He asuivat 21 eri saarella.

Sitten he seuloivat geenisekvensseistä esiin polynesialaisille ominaisia, vanhimpia jaksoja. Jos kahdella eri saarilla asuvalla polynesialaisella oli tietyt, samanlaiset jaksot dna:ssaan, heillä oli pakottavasti yhteisiä esivanhempia.

Mitä pienempi on jaettu dna, sitä enemmän aikaa on siitä esi-vanhemmasta, jonka dna oli kaikille yhteinen.

Menetelmä antoi tutkijoille käsityksen siitä, milloin kutakin saarta asutettiin. Aiemmin asutuksen leviämistä oli tutkittu enemmän arkeologian keinoin.

Geneetikot saivat tällä tapaa selville, että Pääsiäissaari asutettiin viimeisten joukossa. Sinne asettui ihmisiä vuoden 1100 jälkeen.

Saaren väestö liittyy läheisesti Marquesassaarten ja Raivavaesaaren väestöön. Näin siitä huolimatta, että saaret ovat yli 3 500 kilometrin päässä Pääsiäissaaresta pohjoiseen ja länteen.

Saaria yhdistävät samat isot kivipatsaat, jotka kuvaavat ihmiskasvoja. Muualla Polynesiassa niitä ei ole.

Geenit viittaavat myös vahvasti siihen, että samat ihmiset valmistivat kaikkien saarten kivipäät.

Eri ryhmät olivat lähteneet Tahitilta ja Tuamotun saaristosta itään ja asuttivat nuo kolme saarta 250 vuoden aikana.

Juuri tuamotulaisilla oli aikoinaan taitoja liikkua pitkiä matkoja merellä. Sieltä lähtivät ne ihmiset, jotka rakensivat kivipäitä Pääsiäissaarelle, Marquesassaarille ja Raivavaelle.

Tutkimuksen saarten asuttamisesta julkaisi tiedelehti Nature.

Sisältö jatkuu mainoksen alla