Belo Monten patoa rakennetaan Brasiliassa. Kuva: Wikimedia Commons
Belo Monten patoa rakennetaan Brasiliassa. Kuva: Wikimedia Commons

Tutkijat selvittivät uusiutuvien energiamuotojen haitat ympäristölle. Vesivoima on niistä selvästi pahin pilaaja.

Puhtaat energiamuodot – tuuli, aurinko ja vesi – auttavat maapalloa pois ilmaston lämpenemistä kiihdyttävistä fossiilisista polttoaineista. Kuitenkin myös uusiutuvan energian tuottaminen hävittää arvokasta luontoympäristöä tieltään ja aiheuttaa kasvihuonepäästöjä.

Laajinta tuhoa tekevät suuret vesivoimalat, kertoo kansainvälinen tutkimusryhmä. Ryhmä arvioi tuuli-, aurinko- ja vesivoiman rasitusta ympäristölle koko maailmassa.

”Vesivoima on tärvellyt jotkin maapallomme biologisesti rikkaimmista ympäristöistä”, sanoo tutkimuksen yksi tekijä, professori William Laurance australialaisesta James Cookin yliopistosta tutkimustiedotteessa.

”Vesivoimahankkeet merkitsevät niin suurta tuhoa trooppisille sademetsille, etten pidä niitä vihreänä energiana lainkaan”, Laurence jatkaa.

Suuret patohankkeet ja niiden nostamat valtavat patoaltaat eivät aina edes vähennä fossiilisia päästöjä.

Altaiden alle jää metsiä ja muuta kasvillisuutta, joka hajotessaan lisää ilmastoa lämmittävien hiilidioksidin ja metaanin päästöjä ilmakehään.

Varoittava tapaus on Curuá-Unan voimala Brasiliassa, jonka patoallas peittää 72 neliökilometrin alueen. Joka vuosi se tuottaa 3,6 kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin, jos sama sähkö tuotettaisiin fossiilisilla polttoaineilla, kirjoittavat tutkijat katsauksessaan.

Vesivoimaloihin liittyy myös muuta rakentamista, kuten teitä ja voimalinjoja, jotka valtaavat lisää tilaa arvokkailta luontoalueilta.

Tutkijat mainitsevat esimerkiksi Brasiliaan valmistuvan Belo Monten patohankkeen. Pääaltaan alle uppoaa 440 neliökilometriä. Lisäksi joen virtaamaa säätämään tehdään toinen pato, joka upottaa veden alle 6140 neliökilometriä metsää. Lopulta vielä neljästä viiteen tuhatta neliökilometriä metsää häviää, kun alueelle muuttaa rakentajia ja muuta väkeä etsimään elantoaan.

Myös muualla Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa suuret patohankkeet uhkaavat luontoa ja luonnon monimuotoisuutta. Vahinko ei rajoitu vain altaiden alle jääviin metsiin vaan ulottuu myös patojen muuttamaan vesiluontoon ja niiden eläimistöön.

Kaikkiaan patoaltaat peittävät koko maailmassa 340000 neliökilomerien alueen eli kutakuinkin Suomen pinta-alan verran. Patoja rakennettiin innokkaasti 1950–1980-luvuilla, mutta tutkijoiden mukaan nyt on meneillään uusi patobuumi.

Yksin Amazonin, Kongojoen ja Mekongjoen alueille suunnitellaan yli 450:aa patoa.

Uusiutuvista energiamuodoista tuuli- ja aurinkovoima saavat paljon puhtaammat paperit.

Suurimpia tuulimyllyjen ekologisia haittoja on tutkijoiden mukaan se, että lintuja ja lepakoita kuolee törmäyksissä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kuoli yhtenä vuonna 600000–880000 lepakkoa ja 573000 lintua tuulimyllyn siipiin. Luku on kuitenkin hyvin pieni verrattuna siihen, miten lintuja kuolee muihin ihmisten tekemiin rakennelmiin tai liikenteeseen.

Vaikka törmäyskuolemien määrät eivät ole suhteessa kovin suuria, jos kanta on pieni, vähäinenkin hävikki voi uhata sitä. Tuulipuiston sijainti ratkaisee paljon. Suomalaiset tutkijat ovat esimerkiksi havainneet, että tuulimyllyt verottavat jonkin verran merikotkien kantaa.

Tuulimyllyt vaikuttavat myös muuttolintujen reitteihin. Lisäksi melu tuulimyllyjen lähellä voi heikentää esimerkiksi lintujen lisääntymistä, koska se peittää linnuille tärkeitä ääniä ympäristössä.

Aurinkovoima kasvaa uusistuvista energiamuodoista eniten. Viime vuonna tuotantokapasiteetti kasvoi peräti kolmanneksen suuremmaksi kuin edellisvuonna.

Aurinkovoiman ekologiset vaikutukset tunnetaan huonosti. Katsauksen mukaan voimalaitoksia on rakennettu ekologisesti herkille aavikkoalueille, mikä on vaikuttanut paikalliseen eläimistöön.

Laitokset pitäisi rakentaa luontoarvoiltaan vähäpätöisille alueille. Sellaista maata on 1,1 miljardia hehtaaria maailmassa. Tuhannesosa siitä riittäisi nykyisen aurinkovoiman kaksinkertaistamiseen.

Aurinkovoiman lisäksi tuulivoima kasvaa voimakkaasti. Tällä hetkellä uusiutuvat energiamuodot tuottavat neljänneksen maapallon sähköstä.

Kovinta vauhtia pitää Kiina. Maa tuottaa 28 prosenttia maailman vesivoimasta, 26 prosenttia aurinkovoimasta ja 35 prosenttia tuulienergiasta.

Tutkimuksen julkaisi Trends in Ecology and Evolution.

Serkkumme maalasi luolan seinää, ennen kuin oma lajimme saapui Eurooppaan.

Tutkimukset ovat jo pitkään kumonneet harhaluuloja muinoin tyhminä pidetyistä neandertalinihmisistä. Nyt Espanjan luolosta on löytynyt vakuuttavia todisteita siitä, että neandertalit kykenivät ilmaisemaan itseään myös taiteellisesti.

Science-lehdessä ilmestynyt kansainvälisen paleoantropologiryhmän tutkimus osoittaa, että  Cantabrian maakunnassa sijaitsevan Pasiegan luolan maalaukset on tehty yli 64 000 vuotta sitten.

Osittain samojen tutkijoiden Science Advances -lehdessä samaan aikaan julkaisema tutkimus osoittaa puolestaan, että neandertalit saattoivat myös värjätä kotiloita mineraaliväreillä ja koristella niillä itseään jopa 120 000 vuotta sitten.

Luolamaalausten ajoittaminen on ollut pitkään erittäin vaikeaa, sillä maalauksissa ei ole orgaanisia ainesjäämiä, joista voisi tutkia radiohiiliajoitukseen tarvittavien hiilen radioaktiivisten isotooppien määriä.

2000-luvulla on kuitenkin selvinnyt, että ajoitukseen sopii myös kalsiitti, jota pohjavesi kerryttää luolan seiniin ohueksi kerrokseksi.

Pohjavesi sisältää näet pieniä määriä uraaniatomeja, jotka ajan kuluessa puoliintuvat toriumiksi. Uraani-ja toriumisotooppien keskinäinen suhde paljastaa, miten vanha tutkittava näyte on. Tällaisten tutkimusten perusteella Pasiegan maalausten täytyy olla vähintään 64 000 vuotta vanhoja.

Neandertalinihmisen ilmeinen kyky luovuuteen osoittaa, että he olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan lähempänä meitä kuin on luultu.

”Suurin osa kollegoistani tulee tyrmistymään”, arvioi paleoantropologi Jean-Jacques Hublin Max Planck -instituutista Science-lehden uutisartikkelissa.

”Luolamaalauksia on pidetty suurena nykyihmisiä ja neandertalinihmisiä erottavana tekijänä. Tämä löydös kuroo rakoa umpeen”, Hublin kuvaa kollegoidensa työn merkitystä. Hän itse ei ollut mukana käsityksiä myllertävässä tutkimuksessa.

Tutkimusryhmään kuulunut paleoantropologian professori João Zilhão Barcelonan yliopistosta on vakuuttunut, että neandertalinihmiset olivat henkisiltä kyvyiltään nykyihmisen veroisia.

”Kaikilla käytännön mittareilla neandertalinihmiset olivat samanlaisia kuin me”, Zilhão sanoo New York Timesissa.

Kaikki tutkijat eivät ole valmiita menemään aivan näin pitkälle. Jean-Jacques Hublinin mukaan maalausten ajoitus kyllä osoittaa, että neandertalinihmisellä oli nykyihmiselle ominaiset kyvyt monella osa-alueella. Uusi tutkimus ei kuitenkaan pyyhkäise pois meidän ja serkkujemme kulttuurillisia ja henkisiä eroja.

”Nykyihminen syrjäytti neandertalit, ja siihen on syynsä”, Hublin sanoo.

Kalifornian yliopiston psykologi, emerityusprofessori Richard Cos esitti äskettäin hypoteesin, jonka mukaan nykyihmisen kyky tehdä huomattavasti neandertalien luolamaalauksia monimutkaisempia teoksia olisi osoitus pitkälle kehittyneestä käden ja silmän koordinaatiosta, jonka kehitti keihäänheitto. Serkuiltamme tämä koordinaatio puuttui.

Major_Overhaul
Seuraa 
Viestejä5758
Liittynyt13.3.2017

Neandertal oli myös taiteilija

Lajineutraali kirjoitti: ”Nykyihminen syrjäytti neandertalit, ja siihen on syynsä”, Hublin sanoo. "Suomalaiset tulevat lajina katoamaan ja maa siirtyy ulkomaiseen omistukseen viimeinen meidän heimolaisemme syntyy pellavapäänä tällä vuosisadalla ja siihen on syynsä." Tokaisee eräs ympärilleen katsova. Ei me turhaan Suur-Suomea oltu rakentamassa...svenssonit katoaa ja slobot.
Lue kommentti

Our ignorance is not so vast as our failure to use what we know !
- M. King Hubbert

Yksittäinen ravintoaine ei ratkaise, miten hyvin laihdutus onnistuu.

Jos haluaa pudottaa painoaan, kannattaa seurata yksinkertaista neuvoa: vähentää syömistään ja syödä terveellisesti. Tähän päätelmään voi tiivistää Stanfordin yliopiston tutkimuksen, jossa seurattiin ylipainoisten ruokavaliota ja laihtumista vuoden ajan.

Kokeeseen osallistui kaikkiaan 609 ihmistä, suunnilleen puolet miehiä ja puolet naisia. Iältään he olivat 18–50-vuotiaita.

Osallistujat jaettiin sattumanvaraisesti kahteen laihdutusryhmään: toisen ryhmän ruokavaliosta vähennettiin rasvaa, ja toinen ryhmä tinki hiilihydraateista.

Ennen dieetin aloittamista osallistujille pidettiin perusteelliset ravitsemusluennot ja heidät opastettiin noudattamaan terveellistä ruokavaliota.

Vähärasvaiselle dieetille arpoutuneita ohjeistettiin esimerkiksi vähentämään rasvaisen lihan ja rasvaisten maitotuotteiden käyttöä. Hiilihydraateista tinkiviä kehotettiin välttämään muun muassa muroja ja riisiä. Yhteisesti kaikkia evästettiin välttämään einesruokia, lisättyjä sokereita ja transrasvoja ja syömään mahdollisimman paljon vihanneksia.

Vuoden kuluttua kummankin ryhmän jäsenet olivat laihtuneet keskimäärin kuusi kiloa, tutkijat raportoivat Jama-lääkärilehdessä.

Yhtäläinen tulos vie pohjaa puheilta, joilla tiettyihin ruoka-aineisiin keskittyviä dieettejä kehutaan toinen toistaan tehokkaammiksi.

Toimivan laihdutuksen perusajatus on sama dieetistä riippumatta: vähemmän sokeria, vähemmän valkoista jauhoa ja enemmän vihanneksia, korostaa tutkimusta johtanut ravitsemustieteilijä, professori Christopher Gardner tutkimustiedotteessa.

Geenit eivät auttaneet

Rasvan ja hiilihydraattien lisäksi tutkijoita kiinnosti erityisesti se, kuinka paljon perimä vaikuttaa laihdutuksen onnistumiseen.

Aiempien tutkimusten perusteella hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan osallistuvista geeneistä esiintyy erilaisia variantteja, jotka voivat joko edistää tai vähentää näiden ravintoaineiden varastoitumista elimistöön. Gardner on itse saanut asiasta hienoista näyttöäkin.

Kaikilta laihdutuskokeeseen osallistuneilta otettiin dna-näyte, josta kartoitettiin kolme hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan kytkeytyvää geeniä. Osalla oli variantti, jonka uskottiin tehostavan vähärasvaista ruokavaliota. Osan geenit ennustivat hyötyjä hiilihydraattien välttelystä.

Kummankin ryhmän laihduttajista noin puolet sattui päätymään geeniensä kannalta otolliselle dieetille.

Lopputulos oli kuitenkin geenihypoteesin kannalta karu. Geeneillä ei ollut mitään havaittavaa vaikutusta laihdutuksen onnistumiseen. Näin Gardner tuli kumonneeksi aiemmat tuloksensa, joiden mukaan geeneilleen sopivaa ruokavaliota noudattaneet laihtuivat enemmän kuin geenejään vastaan sotineella dieetillä olleet.

Emme onnistuneet toistamaan sitä tutkimusta. Emme päässeet edes lähelle, Gardner summaa STAT-terveyssivustolla.

Tutkimus antaa siis myös tärkeän opetuksen siitä, miksi tulosten toistettavuus on tieteessä tärkeää.