Belo Monten patoa rakennetaan Brasiliassa. Kuva: Wikimedia Commons
Belo Monten patoa rakennetaan Brasiliassa. Kuva: Wikimedia Commons

Tutkijat selvittivät uusiutuvien energiamuotojen haitat ympäristölle. Vesivoima on niistä selvästi pahin pilaaja.

Puhtaat energiamuodot – tuuli, aurinko ja vesi – auttavat maapalloa pois ilmaston lämpenemistä kiihdyttävistä fossiilisista polttoaineista. Kuitenkin myös uusiutuvan energian tuottaminen hävittää arvokasta luontoympäristöä tieltään ja aiheuttaa kasvihuonepäästöjä.

Laajinta tuhoa tekevät suuret vesivoimalat, kertoo kansainvälinen tutkimusryhmä. Ryhmä arvioi tuuli-, aurinko- ja vesivoiman rasitusta ympäristölle koko maailmassa.

”Vesivoima on tärvellyt jotkin maapallomme biologisesti rikkaimmista ympäristöistä”, sanoo tutkimuksen yksi tekijä, professori William Laurance australialaisesta James Cookin yliopistosta tutkimustiedotteessa.

”Vesivoimahankkeet merkitsevät niin suurta tuhoa trooppisille sademetsille, etten pidä niitä vihreänä energiana lainkaan”, Laurence jatkaa.

Suuret patohankkeet ja niiden nostamat valtavat patoaltaat eivät aina edes vähennä fossiilisia päästöjä.

Altaiden alle jää metsiä ja muuta kasvillisuutta, joka hajotessaan lisää ilmastoa lämmittävien hiilidioksidin ja metaanin päästöjä ilmakehään.

Varoittava tapaus on Curuá-Unan voimala Brasiliassa, jonka patoallas peittää 72 neliökilometrin alueen. Joka vuosi se tuottaa 3,6 kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin, jos sama sähkö tuotettaisiin fossiilisilla polttoaineilla, kirjoittavat tutkijat katsauksessaan.

Vesivoimaloihin liittyy myös muuta rakentamista, kuten teitä ja voimalinjoja, jotka valtaavat lisää tilaa arvokkailta luontoalueilta.

Tutkijat mainitsevat esimerkiksi Brasiliaan valmistuvan Belo Monten patohankkeen. Pääaltaan alle uppoaa 440 neliökilometriä. Lisäksi joen virtaamaa säätämään tehdään toinen pato, joka upottaa veden alle 6140 neliökilometriä metsää. Lopulta vielä neljästä viiteen tuhatta neliökilometriä metsää häviää, kun alueelle muuttaa rakentajia ja muuta väkeä etsimään elantoaan.

Myös muualla Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa suuret patohankkeet uhkaavat luontoa ja luonnon monimuotoisuutta. Vahinko ei rajoitu vain altaiden alle jääviin metsiin vaan ulottuu myös patojen muuttamaan vesiluontoon ja niiden eläimistöön.

Kaikkiaan patoaltaat peittävät koko maailmassa 340000 neliökilomerien alueen eli kutakuinkin Suomen pinta-alan verran. Patoja rakennettiin innokkaasti 1950–1980-luvuilla, mutta tutkijoiden mukaan nyt on meneillään uusi patobuumi.

Yksin Amazonin, Kongojoen ja Mekongjoen alueille suunnitellaan yli 450:aa patoa.

Uusiutuvista energiamuodoista tuuli- ja aurinkovoima saavat paljon puhtaammat paperit.

Suurimpia tuulimyllyjen ekologisia haittoja on tutkijoiden mukaan se, että lintuja ja lepakoita kuolee törmäyksissä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kuoli yhtenä vuonna 600000–880000 lepakkoa ja 573000 lintua tuulimyllyn siipiin. Luku on kuitenkin hyvin pieni verrattuna siihen, miten lintuja kuolee muihin ihmisten tekemiin rakennelmiin tai liikenteeseen.

Vaikka törmäyskuolemien määrät eivät ole suhteessa kovin suuria, jos kanta on pieni, vähäinenkin hävikki voi uhata sitä. Tuulipuiston sijainti ratkaisee paljon. Suomalaiset tutkijat ovat esimerkiksi havainneet, että tuulimyllyt verottavat jonkin verran merikotkien kantaa.

Tuulimyllyt vaikuttavat myös muuttolintujen reitteihin. Lisäksi melu tuulimyllyjen lähellä voi heikentää esimerkiksi lintujen lisääntymistä, koska se peittää linnuille tärkeitä ääniä ympäristössä.

Aurinkovoima kasvaa uusistuvista energiamuodoista eniten. Viime vuonna tuotantokapasiteetti kasvoi peräti kolmanneksen suuremmaksi kuin edellisvuonna.

Aurinkovoiman ekologiset vaikutukset tunnetaan huonosti. Katsauksen mukaan voimalaitoksia on rakennettu ekologisesti herkille aavikkoalueille, mikä on vaikuttanut paikalliseen eläimistöön.

Laitokset pitäisi rakentaa luontoarvoiltaan vähäpätöisille alueille. Sellaista maata on 1,1 miljardia hehtaaria maailmassa. Tuhannesosa siitä riittäisi nykyisen aurinkovoiman kaksinkertaistamiseen.

Aurinkovoiman lisäksi tuulivoima kasvaa voimakkaasti. Tällä hetkellä uusiutuvat energiamuodot tuottavat neljänneksen maapallon sähköstä.

Kovinta vauhtia pitää Kiina. Maa tuottaa 28 prosenttia maailman vesivoimasta, 26 prosenttia aurinkovoimasta ja 35 prosenttia tuulienergiasta.

Tutkimuksen julkaisi Trends in Ecology and Evolution.

Geenimuoto näyttää torjuvan diabetesta ja tekevän sen kantajista pitkäikäisempiä.

Sattumanvarainen muutos yhdessä ainoassa geenissä näyttää olleen hyödyksi amerikkalaisille amisseille. Geenimuutos näyttäisi pidentävän elämää.

Vanhoillisia kristittyjä oppeja noudattavat amissit ovat tunnettuja siitä, että he elävät eristyksissä modernista yhteiskunnasta. He eivät yleisesti ottaen halua hyödyntää nykymaailman mukavuuksia kuten autoja ja sähköä.

Yhdysvaltalaisen Chicagon Northwestern-yliopiston tutkijat selvittivät erään Indianan osavaltiossa elävän amissiyhteisön jäsenten geeniperimää.

He havaitsivat, että osalla amisseista on mutaatio geenissä, joka vaikuttaa ikääntymiseen. Tästä kirjoittaa muun muassa New Scientist.

Tämä serpine1-niminen geeni tuottaa pai1-proteiinia, joka on yhdistetty solujen nopeampaan vanhenemiseen.

Osalla amisseista on kuitenkin mutaatio tässä geenissä, jolloin kyseistä proteiinia syntyy puolet vähemmän kuin tavallisesti. Tutkijat laskevat mutaation syntyneen kuusi sukupolvea sitten.

Tutkijat huomasivat, että ne amissit, joilla oli vähintään yksi kopio tästä muuttuneesta geenistä, elivät keskimäärin kymmenen vuotta pidempään kuin muut, tyypillisesti 85-vuotiaiksi.

Samoin heidän kromosomiensa päissä olevat telomeerit olivat kymmenen prosenttia pidemmät kuin muilla. Telomeerit lyhenevät hieman joka kerta, kun solut jakautuvat, kunnes ne lopulta kuluvat loppuun.

Heidän paastoverensokerinsa oli myös 30 prosenttia alempi kuin verrokeilla, eikä yksikään tutkituista geenin kantajista sairastunut diabetekseen.

Seitsemän prosenttia niistä, joilla tätä geenimuunnosta ei ollut, sairastivat diabetesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 177 henkilöä, joista 43 henkilöllä oli kyseinen muunnos geenistä.

Lisätutkimusta tarvitaan vielä, mutta voi olla, että pai1-proteiinin tuotanto on yhteydessä ihmisen ikääntymiseen.

Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Sokeritutkimus haudattiin, kun tulokset eivät miellyttäneet. Kuva: Markku Niskanen

Sokeriteollisuuden tutkimusjärjestö hautasi tutkimuksen, joka uhkasi osoittaa sokerin yhteyden sydäntauteihin ja syöpään hiirillä.

Sokeriteollisuuden vaikutuskeinot ovat Yhdysvalloissa 1960-luvulla olleet varsin samanlaiset kuin tupakkateollisuudella, paljastaa Kalifornian yliopistossa San Franciscossa työskentelevien tutkijoiden löydös.

Tutkijat saivat käsiinsä arkistoista vanhoja, sokeriteollisuuden sisäisiä asiakirjoja.

Asiakirjat osoittavat, että sokeriteollisuutta edustava Sugar Research Foundation rahoitti aluksi eläinkokeita, joissa oli tarkoitus selvittää sokerin yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Kun hiirikokeissa alkoi ilmetä, että sokeri todella voi olla haitallista, nostaa veren rasva-arvoja ja saattaa olla yhteydessä jopa virtsarakon syöpään koe-eläimillä, teollisuus veti rahoituksen pois – ja hautasi tulokset kaikessa hiljaisuudessa.

Tutkimusryhmä julkaisi raporttinsa torstaina PLoS Biology -tiedelehdessä.

Sokerin ja tärkkelyksen vaikutuksia veren rasva-arvoihin tutkitaan yhä. 1960-luvun lopulle tultaessa alkoi kuitenkin kertyä tietoa siitä, että sokeri voisi olla haitallisempaa sydämelle kuin tärkkelys.

Sokerisäätiö palkkasi Birminghamin yliopiston tutkijan W. F. R. Poverin selvittämään asiaa eläimillä.

Pover havaitsi ensinnäkin, että sokeri nosti veren triglyseridi- eli rasva-arvoja hiirillä. Ihmisillä veren kohonnut triglyseridi voi lisätä riskiä sydänkohtauksiin ja aivohalvauksiin.

Toisekseen hiirten virtsassa oli entsyymiä, joka tutkimuksissa oltiin yhdistetty virtsarakon syöpään.

Kun sokeriteollisuus sai alustavia tuloksia nähtäväkseen, se päätti keskeyttää koko tutkimushankkeen vuonna 1969. Poverin tuloksia ei koskaan julkaistu.

Teollisuuden sisäisessä muistiossa todetaan tutkimuksen olevan ensimmäinen, joka osoittaa biologisia eroja sokeria ja tärkkelystä syöneiden hiirien välillä.

Sekä tohtori Pover että tutkimuksen rahoituksesta ja katkaisusta päättänyt johtaja John Hickson ovat jo kuolleet.

Löytyneiden muistioiden mukaan Hickson kertoi kollegoilleen vuonna 1970 muista tutkimuksista, joista saataisiin ”teollisuuden kannalta arvokasta ja hyödyllistä tietoa”.

Poverin tutkimuksen arvoa teollisuudelle hän kuvaili ”nollaksi”.

Sokeriteollisuuden kannalta kiusalliset asiakirjat löysi Kalifornian San Franciscon yliopiston hammaslääketieteen apulaisprofessori Christin E. Kearns. Selvitystyössä olivat myös hänen kollegansa Dorie Apollonio ja Stanton Glantz.

Sama kolmikko osoitti viime vuonna niin ikään salassa pysyneiden asiakirjojen perusteella, että sokeriteollisuus maksoi vuonna 1967 Harvardin yliopiston tutkijoille 50 000 dollaria, jotta he kirjoittaisivat sokerin kannalta myönteisen tutkimuksen.

Poverin tutkimuksen aikoinaan tilannut ja torpannut sokeriteollisuuden järjestö SRF on nykyisin Sugar Association. Se julkaisi myös oman vastineensa tutkijoiden löydöksiin.

Sugar Association sanoo tutkijoiden olevan ”tunnettuja sokeriteollisuuden kriitikkoja” ja että Poverin tutkimusta olisi ollut tarkoitus aikoinaan jatkaa toisen tahon rahoituksella.

”Syistä, joita emme tiedä, näin ei tapahtunut”, vastineessa kirjoitetaan.