Hävikki on suuri, kun tuotetaan lihaa ruoaksi. Kuva: Kimmo Taskinen HS
Hävikki on suuri, kun tuotetaan lihaa ruoaksi. Kuva: Kimmo Taskinen HS

Huonoin hyötysuhde on lihantuotannossa.

Maailman maatalouden sadoista peräti puolet haaskaantuu elintarviketjun eri vaiheissa tehottomuuden vuoksi, päätyy jätteisiin tai kuluu ylensyöntiin, laskivat Edinburghin yliopiston tutkijat.

Laskelman tekijät tarkastelivat YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön Faon keräämän datan avulla elintarvikkeiden tuotantoa ja kulutusta. He laskivat, kuinka paljon tuotannosta hukkaantuu ketjun eri vaiheissa. Osuus oli paljon suurempi kuin aiemmin on arvioitu.

Satoa tuhoutuu jo ennen sen korjaamista. Kun elintarvikkeet on saatu kuluttajalle asti, korjatusta sadosta on hukattu yli 40 prosenttia.

Surkein hyötysuhde on lihantuotannossa, tutkijat raportoivat Agricultural Systems -lehdessä. Yli miljardi tonnia maailman sadosta syötetään eläimille, jotta saadaan 240 miljoonaa tonnia lihaa, maitoa, munia ja muita syötäviä eläinkunnan tuotteita.

Kuluttajalle asti päätyvästä ruoasta kymmenen prosenttia kuluu siihen, että ahmimme yli tarpeen. Yhdeksän prosenttia pääsee pilaantumaan tai päätyy muusta syystä roskiin.

Lihan ja maitotuotteiden kysynnän kasvaessa elintarviketuotannon hyötysuhde heikkenee entisestään. Se vaikeuttaa kasvavan väestön ruokkimista.

Seurauksena voi olla entistä enemmän kasvihuonepäästöjä, vesivarojen ehtymistä ja luonnon monimuotoisuuden vähenemistä.

Tutkijoiden mukaan auttaisi, jos söisimme vähemmän lihaa ja muita eläinkunnan tuotteita, huolehtisimme, ettei ruokaa joudu paljoa roskiin, ja söisimme vain ravinnontarpeemme verran.

Silloin elintarviketuotanto riittäisi paremmin ravitsemaan maailman ihmiset.

”Hävikin pienentäminen globaalissa elintarvikeketjussa parantaisi ruokaturvaa ja vähentäisi ympäristölle aiheutuvia tuhoja”, sanoi tutkimuksen johtaja Peter Alexander Edinburghin yliopiston tiedotteessa.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä10996
Liittynyt13.7.2015

Puolet maailman sadosta menee hukkaan

jussipussi kirjoitti: Prossimo Treno kirjoitti: Tiede kirjoitti: Surkein hyötysuhde on lihantuotannossa, tutkijat raportoivat Agricultural Systems -lehdessä. Yli miljardi tonnia maailman sadosta syötetään eläimille, jotta saadaan 240 miljoonaa tonnia lihaa, maitoa, munia ja muita syötäviä eläinkunnan tuotteita. Lihaa, maitoa jne. saadaan siis painossa mitattuna neljännes syötetystä rehumäärästä. Eiköhän pelkkä paino kuitenkin ole vähän liian yksioikoinen mittari verrattaessa eläinten rehua esim...
Lue kommentti
Prossimo Treno
Seuraa 
Viestejä1391
Liittynyt26.3.2006

Puolet maailman sadosta menee hukkaan

Tiede kirjoitti: Surkein hyötysuhde on lihantuotannossa, tutkijat raportoivat Agricultural Systems -lehdessä. Yli miljardi tonnia maailman sadosta syötetään eläimille, jotta saadaan 240 miljoonaa tonnia lihaa, maitoa, munia ja muita syötäviä eläinkunnan tuotteita. Lihaa, maitoa jne. saadaan siis painossa mitattuna neljännes syötetystä rehumäärästä. Eiköhän pelkkä paino kuitenkin ole vähän liian yksioikoinen mittari verrattaessa eläinten rehua esim. lihaan ja kananmuniin. Semminkin kun otsikkona...
Lue kommentti

TOIJALA. Katse josta huomaa toisen olevan aivan liian päissään, jotta hän ymmärtäisi mitään mitä hänelle on sanottu viimeisen 20 min. aikana. "Junassa yritin puhua hänelle, mutta hän oli jo toijalassa." — Antti Hyry (Kokkilan kakkakääpiö, Hömpönkeinaa, Hirvi Akuniemi, Artsiitti Höti Pörtsiitti)

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.