Kokeessa 7,6 metrin päästä lähtevät autot ylittivät risteyksen samalla tahdilla kuin 40 sentin päässä puskurista kiinni olevat. Lisäksi pidemmällä turvavälillä takana tulevat autot pääsivät jo aiemmin liikkeelle. Kuva: Farzad Ahmadi
Kokeessa 7,6 metrin päästä lähtevät autot ylittivät risteyksen samalla tahdilla kuin 40 sentin päässä puskurista kiinni olevat. Lisäksi pidemmällä turvavälillä takana tulevat autot pääsivät jo aiemmin liikkeelle. Kuva: Farzad Ahmadi

Moni puristaa autonsa valoissa mahdollisimman tiiviisti toisen perään. Ei kannattaisi, osoittaa amerikkalaistutkimus.

Yllättävän monella on tapana ajaa autonsa liikennevaloissa aivan toisen puskuriin kiinni. Aikaa se ei ainakaan säästä, osoittaa uusi amerikkalaistutkimus. Jopa kahden autonmitan päästä pääsee aivan yhtä nopeasti risteyksen yli.

Näin laskevat Virginian teknillisen yliopiston fyysikot ja insinööriopiskelijat. He julkaisivat tuloksensa New Journal of Physics -tiedelehdessä. Tutkimus on vapaasti luettavissa tästä linkistä.

Idea tutkimuksesta tuli apulaisprofessori Jonathan Boreykolle niin ikään liikennevaloissa. Hän istui autossaan ja kiinnitti huomiota siihen, että aivan toisen perässä olevat autot joutuivat aina odottelemaan tovin, jotta edellä ajava ehtii alta pois ja takana tuleva pääsee kiihdyttämään.

Boreyko järkeili, että ehkä sittenkin kannattaa jättää hieman väliä edellä olevaan. Asian selvittämiseksi tutkimusryhmä laati kokeen, jossa kymmenen henkilöä sai ajettavakseen täysin identtiset autot. Suljetulla radalla heidät ohjeistettiin pysähtymään liikennevaloissa toisten perään erilaisilla turvaväleillä.

Tiiviimmillään autojen väliin jätettiin vain 40 senttimetriä ja väljimmillään jopa 16 metriä. Henkilöitä opastettiin sitten lähtemään valoista omaa tahtiaan ja heille korostettiin, että tätä turvaväliä ei enää liikkeellelähdön jälkeen tarvitse yrittää pitää.

Liikennevalojen yllä leijui kuvauskopteri, joka tallensi autojen kiihdytyksen liikennevaloista.

Kävi ilmi, että puskurissa roikkumisesta ei ollut mitään hyötyä verrattuna siihen, että jättäisi edessä ajavan perään jopa kahdeksan metriä väliä. Koko jono purkautui risteyksestä aivan yhtä nopeasti, noin 23 sekunnissa, vaikka kahdeksan metrin turvaväleillä takana tulevien piti ajaa paljon pidempi matka.

Lisäksi minimivälillä jonon kolmas auto pääsi liikkumaan vasta kuuden sekunnin odottelun jälkeen, kun ensimmäinen sai kerättyä tarpeeksi vauhtia. Pidemmällä turvavälillä jonon viideskin auto oli jo liikkeellä kuuden sekunnin jälkeen:

Perässä roikkujalla kesti yhtä pitkään taittaa sama matka kuin lähes kahden auton mitan päässä odottelevalla autolla, noin sekunti. Tätä isomman välin jättäminen toki hidasti ylitystä.

Tutkijat kuvailevat ilmiötä termodynamiikan alaan kuuluvan latenttilämmön käsitteellä. Autojen pysähtyminen valoihin voidaan rinnastaa siihen, kun nestemäinen aine muuttuu kiinteäksi. Kun auto lähtee valoista, kiinteän aineen täytyy taas sulaa nestemäiseksi. Tähän tarvitaan energiaa.

Tutkijat kokeilivat samaa periaatetta myös jalankulkijoilla. Koehenkilöt pantiin jonottamaan eri etäisyydellä toisistaan. Ihmisten kohdalla tulos oli kuitenkin päinvastainen kuin autoilla. Jono purkautuu sitä nopeammin, mitä tiiviimmäksi ihmiset pakkautuvat.

”Ihmiset liikkuvat hitaasti, mutta kiihtyvät nopeasti. Tämä minimoi sen viiveen, joka liikennevaloissa seisoviin autoihin vaikuttaa”, Boreyko selittää tiedotteessa.

Tutkijat korostavat, että järkevän välin jättäminen edessä olevaan vähentää myös peräänajon riskiä.

Virginia Techin tohtoriopiskelija Farzad Ahmadi otti itsekin tutkimustuloksesta vaarin.

”Kun isä opetti minua ajamaan, hän muistutti aina jättämään edessä ajavaan sen verran väliä, että näet tämän koko puskurin. En koskaan tehnyt niin, kunnes nyt analysoin dataa tähän tutkimukseen.”

malle
Seuraa 
Viestejä14
Liittynyt1.8.2014

Puskurissa roikkuminen ei säästä liikennevaloissa

Jos kahden valoristeyksen väli on esim 50m ja kaikki autot jättävät esim. 25m turvavälin, onko liikenne enään sujuvaa? Eli mitä pitempi turvaväli jätetään, sitä vähemmän autoja mahtuu kadunpätkälle. Kun kadunpätkältä poitstutaan vihreillä valoilla niin em. antamassani ääritapauksessa sieltä tulee yksi auto. Kun ko. kadunpätkää täytetään toisesta päästä vihreillä valoilla, sinne ajaa yksi auto. Ei vaikuta tältä kantilta katsottuna kovin tehokkaalta.
Lue kommentti
Toope
Seuraa 
Viestejä23135
Liittynyt23.7.2006

Puskurissa roikkuminen ei säästä liikennevaloissa

Raspu kirjoitti: Toki joku optimi on turvavälissä ja kiihdytyksessä. Turvavälistä piittaamattomuus on melkein vilkun käyttöä jättämisen vertainen ärsytys liikenteessä. Holtitonta ja itsekästä käytöstä liikenteessä.
Lue kommentti

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?