Kokeessa 7,6 metrin päästä lähtevät autot ylittivät risteyksen samalla tahdilla kuin 40 sentin päässä puskurista kiinni olevat. Lisäksi pidemmällä turvavälillä takana tulevat autot pääsivät jo aiemmin liikkeelle. Kuva: Farzad Ahmadi
Kokeessa 7,6 metrin päästä lähtevät autot ylittivät risteyksen samalla tahdilla kuin 40 sentin päässä puskurista kiinni olevat. Lisäksi pidemmällä turvavälillä takana tulevat autot pääsivät jo aiemmin liikkeelle. Kuva: Farzad Ahmadi

Moni puristaa autonsa valoissa mahdollisimman tiiviisti toisen perään. Ei kannattaisi, osoittaa amerikkalaistutkimus.

Yllättävän monella on tapana ajaa autonsa liikennevaloissa aivan toisen puskuriin kiinni. Aikaa se ei ainakaan säästä, osoittaa uusi amerikkalaistutkimus. Jopa kahden autonmitan päästä pääsee aivan yhtä nopeasti risteyksen yli.

Näin laskevat Virginian teknillisen yliopiston fyysikot ja insinööriopiskelijat. He julkaisivat tuloksensa New Journal of Physics -tiedelehdessä. Tutkimus on vapaasti luettavissa tästä linkistä.

Idea tutkimuksesta tuli apulaisprofessori Jonathan Boreykolle niin ikään liikennevaloissa. Hän istui autossaan ja kiinnitti huomiota siihen, että aivan toisen perässä olevat autot joutuivat aina odottelemaan tovin, jotta edellä ajava ehtii alta pois ja takana tuleva pääsee kiihdyttämään.

Boreyko järkeili, että ehkä sittenkin kannattaa jättää hieman väliä edellä olevaan. Asian selvittämiseksi tutkimusryhmä laati kokeen, jossa kymmenen henkilöä sai ajettavakseen täysin identtiset autot. Suljetulla radalla heidät ohjeistettiin pysähtymään liikennevaloissa toisten perään erilaisilla turvaväleillä.

Tiiviimmillään autojen väliin jätettiin vain 40 senttimetriä ja väljimmillään jopa 16 metriä. Henkilöitä opastettiin sitten lähtemään valoista omaa tahtiaan ja heille korostettiin, että tätä turvaväliä ei enää liikkeellelähdön jälkeen tarvitse yrittää pitää.

Liikennevalojen yllä leijui kuvauskopteri, joka tallensi autojen kiihdytyksen liikennevaloista.

Kävi ilmi, että puskurissa roikkumisesta ei ollut mitään hyötyä verrattuna siihen, että jättäisi edessä ajavan perään jopa kahdeksan metriä väliä. Koko jono purkautui risteyksestä aivan yhtä nopeasti, noin 23 sekunnissa, vaikka kahdeksan metrin turvaväleillä takana tulevien piti ajaa paljon pidempi matka.

Lisäksi minimivälillä jonon kolmas auto pääsi liikkumaan vasta kuuden sekunnin odottelun jälkeen, kun ensimmäinen sai kerättyä tarpeeksi vauhtia. Pidemmällä turvavälillä jonon viideskin auto oli jo liikkeellä kuuden sekunnin jälkeen:

Perässä roikkujalla kesti yhtä pitkään taittaa sama matka kuin lähes kahden auton mitan päässä odottelevalla autolla, noin sekunti. Tätä isomman välin jättäminen toki hidasti ylitystä.

Tutkijat kuvailevat ilmiötä termodynamiikan alaan kuuluvan latenttilämmön käsitteellä. Autojen pysähtyminen valoihin voidaan rinnastaa siihen, kun nestemäinen aine muuttuu kiinteäksi. Kun auto lähtee valoista, kiinteän aineen täytyy taas sulaa nestemäiseksi. Tähän tarvitaan energiaa.

Tutkijat kokeilivat samaa periaatetta myös jalankulkijoilla. Koehenkilöt pantiin jonottamaan eri etäisyydellä toisistaan. Ihmisten kohdalla tulos oli kuitenkin päinvastainen kuin autoilla. Jono purkautuu sitä nopeammin, mitä tiiviimmäksi ihmiset pakkautuvat.

”Ihmiset liikkuvat hitaasti, mutta kiihtyvät nopeasti. Tämä minimoi sen viiveen, joka liikennevaloissa seisoviin autoihin vaikuttaa”, Boreyko selittää tiedotteessa.

Tutkijat korostavat, että järkevän välin jättäminen edessä olevaan vähentää myös peräänajon riskiä.

Virginia Techin tohtoriopiskelija Farzad Ahmadi otti itsekin tutkimustuloksesta vaarin.

”Kun isä opetti minua ajamaan, hän muistutti aina jättämään edessä ajavaan sen verran väliä, että näet tämän koko puskurin. En koskaan tehnyt niin, kunnes nyt analysoin dataa tähän tutkimukseen.”

malle
Seuraa 
Viestejä15
Liittynyt1.8.2014

Puskurissa roikkuminen ei säästä liikennevaloissa

Jos kahden valoristeyksen väli on esim 50m ja kaikki autot jättävät esim. 25m turvavälin, onko liikenne enään sujuvaa? Eli mitä pitempi turvaväli jätetään, sitä vähemmän autoja mahtuu kadunpätkälle. Kun kadunpätkältä poitstutaan vihreillä valoilla niin em. antamassani ääritapauksessa sieltä tulee yksi auto. Kun ko. kadunpätkää täytetään toisesta päästä vihreillä valoilla, sinne ajaa yksi auto. Ei vaikuta tältä kantilta katsottuna kovin tehokkaalta.
Lue kommentti
Toope
Seuraa 
Viestejä24532
Liittynyt23.7.2006

Puskurissa roikkuminen ei säästä liikennevaloissa

Raspu kirjoitti: Toki joku optimi on turvavälissä ja kiihdytyksessä. Turvavälistä piittaamattomuus on melkein vilkun käyttöä jättämisen vertainen ärsytys liikenteessä. Holtitonta ja itsekästä käytöstä liikenteessä.
Lue kommentti

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4400
Liittynyt21.7.2017

Mikromuovia päätyy hyttysiinkin

"These problems, if they hold true in people as has been shown in the case of BPA, will carry over to future generations through their effects on the germline. The researchers showed that, if it were possible to eliminate bisphenol contaminants completely, the effects would still persist for about three generations ." BPA replacements in plastics cause reproductive problems in lab mice
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.