Kokeessa 7,6 metrin päästä lähtevät autot ylittivät risteyksen samalla tahdilla kuin 40 sentin päässä puskurista kiinni olevat. Lisäksi pidemmällä turvavälillä takana tulevat autot pääsivät jo aiemmin liikkeelle. Kuva: Farzad Ahmadi
Kokeessa 7,6 metrin päästä lähtevät autot ylittivät risteyksen samalla tahdilla kuin 40 sentin päässä puskurista kiinni olevat. Lisäksi pidemmällä turvavälillä takana tulevat autot pääsivät jo aiemmin liikkeelle. Kuva: Farzad Ahmadi

Moni puristaa autonsa valoissa mahdollisimman tiiviisti toisen perään. Ei kannattaisi, osoittaa amerikkalaistutkimus.

Yllättävän monella on tapana ajaa autonsa liikennevaloissa aivan toisen puskuriin kiinni. Aikaa se ei ainakaan säästä, osoittaa uusi amerikkalaistutkimus. Jopa kahden autonmitan päästä pääsee aivan yhtä nopeasti risteyksen yli.

Näin laskevat Virginian teknillisen yliopiston fyysikot ja insinööriopiskelijat. He julkaisivat tuloksensa New Journal of Physics -tiedelehdessä. Tutkimus on vapaasti luettavissa tästä linkistä.

Idea tutkimuksesta tuli apulaisprofessori Jonathan Boreykolle niin ikään liikennevaloissa. Hän istui autossaan ja kiinnitti huomiota siihen, että aivan toisen perässä olevat autot joutuivat aina odottelemaan tovin, jotta edellä ajava ehtii alta pois ja takana tuleva pääsee kiihdyttämään.

Boreyko järkeili, että ehkä sittenkin kannattaa jättää hieman väliä edellä olevaan. Asian selvittämiseksi tutkimusryhmä laati kokeen, jossa kymmenen henkilöä sai ajettavakseen täysin identtiset autot. Suljetulla radalla heidät ohjeistettiin pysähtymään liikennevaloissa toisten perään erilaisilla turvaväleillä.

Tiiviimmillään autojen väliin jätettiin vain 40 senttimetriä ja väljimmillään jopa 16 metriä. Henkilöitä opastettiin sitten lähtemään valoista omaa tahtiaan ja heille korostettiin, että tätä turvaväliä ei enää liikkeellelähdön jälkeen tarvitse yrittää pitää.

Liikennevalojen yllä leijui kuvauskopteri, joka tallensi autojen kiihdytyksen liikennevaloista.

Kävi ilmi, että puskurissa roikkumisesta ei ollut mitään hyötyä verrattuna siihen, että jättäisi edessä ajavan perään jopa kahdeksan metriä väliä. Koko jono purkautui risteyksestä aivan yhtä nopeasti, noin 23 sekunnissa, vaikka kahdeksan metrin turvaväleillä takana tulevien piti ajaa paljon pidempi matka.

Lisäksi minimivälillä jonon kolmas auto pääsi liikkumaan vasta kuuden sekunnin odottelun jälkeen, kun ensimmäinen sai kerättyä tarpeeksi vauhtia. Pidemmällä turvavälillä jonon viideskin auto oli jo liikkeellä kuuden sekunnin jälkeen:

Perässä roikkujalla kesti yhtä pitkään taittaa sama matka kuin lähes kahden auton mitan päässä odottelevalla autolla, noin sekunti. Tätä isomman välin jättäminen toki hidasti ylitystä.

Tutkijat kuvailevat ilmiötä termodynamiikan alaan kuuluvan latenttilämmön käsitteellä. Autojen pysähtyminen valoihin voidaan rinnastaa siihen, kun nestemäinen aine muuttuu kiinteäksi. Kun auto lähtee valoista, kiinteän aineen täytyy taas sulaa nestemäiseksi. Tähän tarvitaan energiaa.

Tutkijat kokeilivat samaa periaatetta myös jalankulkijoilla. Koehenkilöt pantiin jonottamaan eri etäisyydellä toisistaan. Ihmisten kohdalla tulos oli kuitenkin päinvastainen kuin autoilla. Jono purkautuu sitä nopeammin, mitä tiiviimmäksi ihmiset pakkautuvat.

”Ihmiset liikkuvat hitaasti, mutta kiihtyvät nopeasti. Tämä minimoi sen viiveen, joka liikennevaloissa seisoviin autoihin vaikuttaa”, Boreyko selittää tiedotteessa.

Tutkijat korostavat, että järkevän välin jättäminen edessä olevaan vähentää myös peräänajon riskiä.

Virginia Techin tohtoriopiskelija Farzad Ahmadi otti itsekin tutkimustuloksesta vaarin.

”Kun isä opetti minua ajamaan, hän muistutti aina jättämään edessä ajavaan sen verran väliä, että näet tämän koko puskurin. En koskaan tehnyt niin, kunnes nyt analysoin dataa tähän tutkimukseen.”

malle
Seuraa 
Viestejä14
Liittynyt1.8.2014

Puskurissa roikkuminen ei säästä liikennevaloissa

Jos kahden valoristeyksen väli on esim 50m ja kaikki autot jättävät esim. 25m turvavälin, onko liikenne enään sujuvaa? Eli mitä pitempi turvaväli jätetään, sitä vähemmän autoja mahtuu kadunpätkälle. Kun kadunpätkältä poitstutaan vihreillä valoilla niin em. antamassani ääritapauksessa sieltä tulee yksi auto. Kun ko. kadunpätkää täytetään toisesta päästä vihreillä valoilla, sinne ajaa yksi auto. Ei vaikuta tältä kantilta katsottuna kovin tehokkaalta.
Lue kommentti
Toope
Seuraa 
Viestejä23434
Liittynyt23.7.2006

Puskurissa roikkuminen ei säästä liikennevaloissa

Raspu kirjoitti: Toki joku optimi on turvavälissä ja kiihdytyksessä. Turvavälistä piittaamattomuus on melkein vilkun käyttöä jättämisen vertainen ärsytys liikenteessä. Holtitonta ja itsekästä käytöstä liikenteessä.
Lue kommentti

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.