Cassiopeia A. Kuva: NASA/CXC/GSFC
Cassiopeia A. Kuva: NASA/CXC/GSFC

Nyt sitä riittää tähtien, planeettojen ja meidän raaka-aineeksi.

Jo pitkään on ajateltu, että me ja taivaalla näkyvät tähdet planeettoineen olemme supernovina räjähtävien tähtien sisuksissa muhinutta pölyä. Ajatuksen heikko kohta on ollut se, että supernovien jäännöksistä ei ole löytynyt tarpeeksi pölyä.

Ben Sugarman työtovereineen tutki Spitzer-avaruuskaukoputkella 30 miljoonan valovuoden päässä olevan jättiläismäisen tähden, SN 2003gd:n, rippeitä. Paikalta löytyi tarpeeksi pölyä seitsemään tuhanteen Maan kokoiseen planeettaan. Tämä on kymmenen kertaa enemmän kuin supernovajäännöksistä on löytynyt aikaisemmin.

Jos universumin alun supernovat olivat yhtä tomuisia, supernovat saattaisivat tosiaan tuottaa suurimman osan universumin pölystä. Miksei sitä sitten ole havaittu? Tutkijoiden mukaan siksi, että pöly jäähtyy nopeasti.

Sugarmanin tutkimusryhmä aikoo varmistaa supernovien räjähdyksissä syntyvän pölyn määrän tutkimalla Spitzer-satelliitilla muita supernovajäännöksiä. Spitzer kykenee havaitsemaan lämpimän pölyn aina 60 miljoonan valovuoden päästä.

Uutisen kertoo University College Londonin tiedote.