Puuttuvat pätkät ei-koodaavaa dna:ta saattavat tehdä ihmisestä ihmisen.

Ihminen ja simpanssi ovat geneettisesti todella lähellä toisiaan. Kuitenkin ne eroavat toisistaan suuresti. Mistä erot johtuvat?

Standfordin yliopiston tutkimuksen mukaan ihmisen ja apinan ero voikin johtua ennemmin siitä, mitä meiltä puuttuu kuin siitä, mitä meillä on.

Tutkijat vertailijat ihmisen genomia simpanssien ja muutamien muiden nisäkkäiden genomeihin ja etsivät niistä osia, jotka puuttuvat kokonaan ihmiseltä. Usein tutkimuksen lähtökohta on ollut toinen: on etsitty, mitä muilta lajeilta puuttuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lopputuloksena tutkijat löysivät satoja pätkiä dna:ta, jotka puuttuvat ihmiseltä kokonaan mutta löytyivät kaikilta muilta tutkituilta lajeilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Löydetyt erot eivät olleet geeneissä. Ihmiseltä puuttuvat dna-pätkät olivat dna:n ei-koodaavissa osissa – osissa jotka sääntelevät geenien toimintaa. Geeni voi olla olemassa, vaikka sitä säätelevä osa olisi evoluution myötä kadonnut.

Lähes kaikki puuttuvat jaksot sijaitsivat lähellä geenejä, jotka liittyvät hormonien toimintaan tai aivojen hermokudoksen kehitykseen. Puuttuvat pätkät voivat selittää esimerkiksi sen, miksi ihmislajilla ei esiinny tuntoherkkiä, pitkiä viiksikarvoja eikä keratiinipiikkejä siittimen pinnalla, kuten useilla nisäkkäillä.

Tutkijat huomauttavat, että yksi iso ero ihmisen ja simpanssin välillä on seksuaalisessa käyttäytymisessä. Piikkien puuttumisen vuoksi ihmisillä parittelu kestää moniin muihin lajeihin verrattuna selvästi kauemmin, mikä on voinut vahvistaa parinmuodostusta ja edesauttaa yksiavioista käyttäytymistä.

Tutkijoiden mukaan suurin osa dna-puutoksista oli jo neandertalinihmisillä.

Sääntelevän eli ei-koodaavan dna:n puuttuvat osat on havaittu evoluution kannalta varsin merkittäviksi aikaisemmin ainakin joillakin kaloilla.

Tutkimuksen julkaisi Nature-lehti.

Lue myös Tiede-lehdestä 12/2010 Tuula Kinnarisen artikkeli Mikä enää erottaa ihmisen?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla