Urosapinasta on jäljellä 21 luuta. Kuva: CHRISTOPH JÄCKLE / REUTERS
Urosapinasta on jäljellä 21 luuta. Kuva: CHRISTOPH JÄCKLE / REUTERS

Yllättävän varhainen kaksijalkainen kävelijä löytyi Saksasta.

Saksan Baijerista löytyneen muinaisen ihmisapinan luut viittaavat siihen, että se saattoi kävellä kahdella jalalla jo miljoonia vuosia ennen kuin kuin ensimmäiset ihmiset ilmestyivät maapallolle.

Nature-lehdessä julkaistu löytö haastaa vakiintuneen käsityksen, että pystykävely on ominaista vain ihmislajeille.

Löydetyt Davunius guggenmosi -yksilöt elivät 12 miljoonaa vuotta sitten. Niillä oli puissa roikkumiseen soveltuvat kädet, mutta alaruumiin luista päätellen ne pystyivät myös liikkumaan kahdella jalalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmislajin kehitykseen paneutunut tietokirjailija Juha Valste pitää löytöä hyvin kiinnostavana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Jännittävää! Johtopäätösten tekeminen on silti kinkkistä. Tämä on yksi havainto, ja nyt pitää selvittää, mitä se merkitsee”, Valste sanoo.

Mikäli tulkinta on oikea, löytö auttaa selvittämään, miten ja milloin pystykävely alkoi. Se on toistaiseksi hämärän peitossa.

Tiedossa on, että 4,4 miljoonaa vuotta sitten elänyt ihmisen esi-isä Ardipithecus ramidus käveli kahdella jalalla. Jotain viitteitä on sukulaislajeista, jotka saattoivat liikkua takajaloillaan 6–7 miljoonaa vuotta sitten.

D. guggenmosi näyttää kuitenkin nousseen jaloilleen jo ennen kuin ihmisen esi-isät erkaantuivat simpansseista ja bonoboista elämän sukupuussa noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten.

Kaiken lisäksi tämä tapahtui Euroopassa eikä ihmisen alkukodissa Afrikassa.

Hampaiden perusteella tutkitut apinat näyttävät olleen lähisukua Euroopassa yleisinä eläneille Dryopithecus-apinoille, joita jotkin tutkijat pitävät myös Afrikan ihmisapinoiden ihmisen varhaisina esi-isinä.

Pystykävelyä on pidetty ominaisuutena, joka erottelee ihmiset muista lajeista. Jos sitä ovat harrastaneet muutkin, tiede joutuu uuden ongelman eteen.

”Mikä määrittää ihmislajit, ellei jatkuva kahdella jalalla kävely?” kysyy yksi tutkimusraportin kirjoittajista, paleoantropologi Madelaine Böhme saksalaisesta Tübingenin yliopistosta Naturessa.

Böhme, David Begun kanadalaisesta Toronton yliopistosta ja heidän ryhmänsä löysivät neljän D. guggenmosi -yksilön luita savikuopasta Allgäussa Etelä-Saksassa. Yksi oli uros, kaksi naaraita ja yksi keskenkasvuinen.

Eniten oli jäljellä uroksen luurangosta. Udoksi nimetty uros oli noin metrin pituinen ja painoi kolmisenkymmentä kiloa. Se muistutti nykyisiä bonoboja. Naaraiden paino oli vain 18 kiloa.

Löytö sisälsi reiden, säären, kyynärvarren, jalan, käden ja selkärangan luita. Erityisesti selkärangan ja jalkojen luut viittaavat siihen, että luiden omistajat liikuskelivat takajaloilla.

Niillä oli esimerkiksi pitkä ja joustava alaselkä. Tämä piirre auttaa nykyihmistäkin säilyttämään tasapainon pystykävelyssä.

Polvissa ja nilkoissa oli sopeumia, jotka olivat hyödyksi, kun apinat kannattelivat koko ruumiinpainoaan takajaloillaan.

Apinoilla oli vahvaan tarttumisotteeseen soveltuvat kädet ja pitkät kyynärvarret. Jalatkin näyttivät soveltuvan kävelyn lisäksi tarttumiseen. Se johti tutkijat ajattelemaan, että apinat liikkuivat myös puissa.

Johtopäätöksissä on järkeä, sanoo tutkimusraportin vertaisarvioija Jeremy DeSilva Dartmouth Collegesta Hanoverista Yhdysvalloista. Hänen mielestään löydöt kertovat selvästi kahdella jalalla kävelystä.

”Tulos sekoittaa asetelmaa erittäin jännittävällä tavalla. Tämän johdosta tulee syntymään todella paljon tutkimusta.”

Kaikki eivät ole yhtä vakuuttuneita tulkinnasta. New Yorkin luonnontieteellisen museon paeloantropologi Sergio Almecija sanoi Naturelle, että on vaikeaa päätellä liikkumista pelkästään luiden perusteella.

”Ongelma tulee vielä haastavammaksi, kun kyseessä ovat hajanaiset ja vaurioituneet fossiiliset jäänteet.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla