Johan Ludvig Runebergin (1804–1877) vaimon Fredrika Charlottan (1807–1879) trendinimi tuli isä-Fredrikiltä ja kruununprinssin vaimolta. Nimi periytyi pojalle, joka otti kuvan 1875. Tuolloin hänen kihlattunsa Charlotte-nimi oli Suomessa jo yleinen.
Johan Ludvig Runebergin (1804–1877) vaimon Fredrika Charlottan (1807–1879) trendinimi tuli isä-Fredrikiltä ja kruununprinssin vaimolta. Nimi periytyi pojalle, joka otti kuvan 1875. Tuolloin hänen kihlattunsa Charlotte-nimi oli Suomessa jo yleinen.

Kun Turussa kastettiin Napoleoneja, Oulussa pitäydyttiin Johanneksissa.

Jos olisit syntynyt 300 vuotta sitten, nimesi olisi todennäköisesti kirkonkirjoissa Christina tai Johannes, mutta perheen kesken olisit Tiina tai Juho. Sata vuotta myöhemmin sinut olisi voitu kastaa Blondinaksi tai Napoleoniksi, hienommassa perheessä jopa Blondina Olga Ulricaksi tai Napoleon Wilhelm Nicolaiksi.

Näistä ja muista suomalaisen nimistön muutoksista 1700- ja 1800-luvulla väittelee ensi perjantaina Riitta Rajasuu Itä-Suomen yliopistossa. Väitöskirjaansa varten Rajasuu tutki vuosina 1725–1744 ja 1825–1844 syntyneiden lasten nimiä Turun, Oulun ja Kuopion evankelisluterilaisista kastekirjoista. Aineisto käsitti 20 301 lasta.

Rajasuu huomasi, että 1700-luvulla nimistö oli huomattavasti yksipuolisempaa kuin myöhemmällä jaksolla. Nimet pohjasivat Raamattuun ja pyhimyskalenteriin, etunimiä annettiin tavallisesti vain yksi. Kastekirjaan nimet kirjattiin usein vierasperäisessä asussa, esimerkiksi Wilhelmiksi, arjessa käytettiin suomenkielisiä puhuttelumuotoja kuten Vilhoa tai Villeä. Suosikkinimiä olivat Anna, Catharina, Christina, Elisabeth ja Maria sekä Johan ja Johannes.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Teollistuminen ja väestönkasvu moninkertaistivat nimistön sadassa vuodessa. 1800-luvulla Suomessa kastettiin lapsia jo Keski-Euroopan kuningashuoneiden ja kaukaisempienkin esikuvien mukaan Delphinoiksi, Helidoriuksiksi, Qvintiuksiksi ja Ulricoiksi. Suomen asema osana Venäjää näkyy muutamana Olgana, Alexanderina ja Nicolaina. Myös pojannimistä a-päätteellä muodostetut tytönnimet kuten Fredrica ja Henrica tulivat suosioon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Huomattava muutos oli, että moninimisyys lisääntyi sadassa vuodessa 5 prosentista 84 prosenttiin. Trendi lähti liikkelle pappien, upseerien, suurkauppiaiden, käsityöläismestarien ja ylempien virkamiesten perheistä, 1800-luvulla sitä esiintyi jo kaikissa yhteiskuntaluokissa. Yläluokka yritti pitää yllä eroa rahvaaseen antamalla lapsilleen aina vain useampia ja erikoisempia nimiä. Myös aviottoman lapsen synnyttäneet äidit nimesivät lapsiaan yläluokan malliin.

Ensimmäisenä uudet nimitrendit rantautuivat Turkuun, joka oli ulkomaankaupan ja hallinnon keskus. 1700-luvulla niin ikään ulkomaankauppaa käynyt Oulu oli nimistössä Kuopiota edellä, mutta seuraavalla vuosisadalla Kuopion saamat kaupunkioikeudet käänsivät tilanteen päälaelleen. Oululaisten nimistöä yksinkertaistivat herätysliikkeet.

Tutkimus paikkaa aukkoa suomalaista etunimistöä koskevassa tietämyksessä. Tähän mennessä tarkasti on tunnettu etunimet vain 1800-luvun lopusta tähän päivään. Tuon ajanjakson suosituimpia etunimiä voi selata Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelussa. Sieltä voi etsiä myös, paljonko Blondinoja ja Napoleoneja Suomessa nykyään on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla