Johan Ludvig Runebergin (1804–1877) vaimon Fredrika Charlottan (1807–1879) trendinimi tuli isä-Fredrikiltä ja kruununprinssin vaimolta. Nimi periytyi pojalle, joka otti kuvan 1875. Tuolloin hänen kihlattunsa Charlotte-nimi oli Suomessa jo yleinen.
Johan Ludvig Runebergin (1804–1877) vaimon Fredrika Charlottan (1807–1879) trendinimi tuli isä-Fredrikiltä ja kruununprinssin vaimolta. Nimi periytyi pojalle, joka otti kuvan 1875. Tuolloin hänen kihlattunsa Charlotte-nimi oli Suomessa jo yleinen.

Kun Turussa kastettiin Napoleoneja, Oulussa pitäydyttiin Johanneksissa.

Jos olisit syntynyt 300 vuotta sitten, nimesi olisi todennäköisesti kirkonkirjoissa Christina tai Johannes, mutta perheen kesken olisit Tiina tai Juho. Sata vuotta myöhemmin sinut olisi voitu kastaa Blondinaksi tai Napoleoniksi, hienommassa perheessä jopa Blondina Olga Ulricaksi tai Napoleon Wilhelm Nicolaiksi.

Näistä ja muista suomalaisen nimistön muutoksista 1700- ja 1800-luvulla väittelee ensi perjantaina Riitta Rajasuu Itä-Suomen yliopistossa. Väitöskirjaansa varten Rajasuu tutki vuosina 1725–1744 ja 1825–1844 syntyneiden lasten nimiä Turun, Oulun ja Kuopion evankelisluterilaisista kastekirjoista. Aineisto käsitti 20 301 lasta.

Rajasuu huomasi, että 1700-luvulla nimistö oli huomattavasti yksipuolisempaa kuin myöhemmällä jaksolla. Nimet pohjasivat Raamattuun ja pyhimyskalenteriin, etunimiä annettiin tavallisesti vain yksi. Kastekirjaan nimet kirjattiin usein vierasperäisessä asussa, esimerkiksi Wilhelmiksi, arjessa käytettiin suomenkielisiä puhuttelumuotoja kuten Vilhoa tai Villeä. Suosikkinimiä olivat Anna, Catharina, Christina, Elisabeth ja Maria sekä Johan ja Johannes.

Teollistuminen ja väestönkasvu moninkertaistivat nimistön sadassa vuodessa. 1800-luvulla Suomessa kastettiin lapsia jo Keski-Euroopan kuningashuoneiden ja kaukaisempienkin esikuvien mukaan Delphinoiksi, Helidoriuksiksi, Qvintiuksiksi ja Ulricoiksi. Suomen asema osana Venäjää näkyy muutamana Olgana, Alexanderina ja Nicolaina. Myös pojannimistä a-päätteellä muodostetut tytönnimet kuten Fredrica ja Henrica tulivat suosioon.

Huomattava muutos oli, että moninimisyys lisääntyi sadassa vuodessa 5 prosentista 84 prosenttiin. Trendi lähti liikkelle pappien, upseerien, suurkauppiaiden, käsityöläismestarien ja ylempien virkamiesten perheistä, 1800-luvulla sitä esiintyi jo kaikissa yhteiskuntaluokissa. Yläluokka yritti pitää yllä eroa rahvaaseen antamalla lapsilleen aina vain useampia ja erikoisempia nimiä. Myös aviottoman lapsen synnyttäneet äidit nimesivät lapsiaan yläluokan malliin.

Ensimmäisenä uudet nimitrendit rantautuivat Turkuun, joka oli ulkomaankaupan ja hallinnon keskus. 1700-luvulla niin ikään ulkomaankauppaa käynyt Oulu oli nimistössä Kuopiota edellä, mutta seuraavalla vuosisadalla Kuopion saamat kaupunkioikeudet käänsivät tilanteen päälaelleen. Oululaisten nimistöä yksinkertaistivat herätysliikkeet.

Tutkimus paikkaa aukkoa suomalaista etunimistöä koskevassa tietämyksessä. Tähän mennessä tarkasti on tunnettu etunimet vain 1800-luvun lopusta tähän päivään. Tuon ajanjakson suosituimpia etunimiä voi selata Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelussa. Sieltä voi etsiä myös, paljonko Blondinoja ja Napoleoneja Suomessa nykyään on.

Musiikki soi aivoissa kaikkialla. Kuva: Getty Images

Kansien kärkitilan nappasi koira.

Tiede-lehden lukijat ovat antaneet vuosipalautteensa eli äänestäneet vuoden 2017 jutut ja kannet.

Tänä vuonna Tieteessä julkaistiin 76 artikkelia. Kannatus jakautui laajalti, mutta kolmen kärki oli hyvin tasainen. Sijat ratkesivat muutamilla äänillä.

Vuoden jutut

1.  Aivot rakastavat musiikkia

Artikkeli kertoi, kuinka musiikki on paljon muutakin kuin kuuntelunautinto. Musiikkiharrastus vahvistaa aivoja ja kehittää kognitiivisia valmiuksia keskittymiskyvystä muistiin ja älyyn.

Artikkeli ilmestyi numerossa 11/2017. Kirjoittajat olivat tiedetoimittajat Panu Räty ja Kirsi Heikkinen.

2. Mitä koira näkee sinussa?

Artikkeli kysyi, miten paras ystävämme suhtautuu meihin ja mitä se meidän mielenliikkeistämme ja tekemisistämme tajuaa.

Artikkeli ilmestyi numerossa 6/2017. Kirjoittaja oli tiedetoimittaja Maija Karala.

3. Elämän suurimmat arvoitukset

Artikkeli kysyi, mitä nykytiede sanoo maailman pohdituimmista asioista, kuten tietoisuuden olemuksesta ja elämän tarkoituksesta.

Artikkeli ilmestyi numerossa 2/2017. Kirjoittajat olivat New Scientist -lehden tiedetoimittajia.

 

Lue Digilehdet.fi:ssä

Jos olet jonkin Sanoman aikakauslehden tilaaja, voit lukea voittoisat artikkelit Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevista linkeistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet.

 

Vuoden kannet

Tasainen oli myös kansiäänestys. Lämpenevän luonnon maapallojäätelö ja Eurooppaa valtaava susi hävisivät vain hienoisesti koiralle.

Äänestyksen voittajat

Arvonnassa muhkean tietokirjapaketin voittivat

Jaakko Rantanen, Hämeenlinna

Nikolas Uso, Helsinki

Veera Vedenpää, Teerijärvi

 

Muinainen punkki jäi meripihkaan. Kuva on tutkimuksesta.
Muinainen punkki jäi meripihkaan. Kuva on tutkimuksesta.

Punkilla on ikää sata miljoonaa vuotta.

Meripihkaan kivettyneet eläimet ovat melkein kuin valokuvia dinosaurusten ajasta. Nyt Myanmarista on löytynyt kivettynyttä meripihkaa, jonka sisällä on ikivanha punkki.

Pieni otus on imenyt itsensä täyteen dinosauruksen verta ja tarraa yhä kiinni dinosauruksen sulkaan. Muinaisen havupuun pihkaan on ikuistunut hetki sadan miljoonan vuoden takaa.

Meripihkasta on löytynyt aiemmin vanhempiakin ötököitä ja esimerkiksi kokonainen muinainen linnunpoikanen. Nyt löytynyt punkki on ensimmäinen suora todiste siitä, että nämä verenimijät kiusasivat myös muinaisia eläimiä.

Toki tiedetään, että punkkeja oli olemassa jo yli 200 miljoonaa vuotta sitten. On kuitenkin harvinaista, että sekä loiseläin ja kappale sen isäntää ovat kivettyneet samaan pihkanpalaseen.

Tutkijat eivät voi olla täysin varmoja, kuuluiko meripihkaan jämähtänyt sulka dinosaurukselle vai eräälle esihistorialliselle linnulle.

Tiedetään, että useat teropodien alalahkoon kuuluneet dinosaurukset olivat höyhenpeitteisiä. Teropodien kuuluisin edustaja on Tyrannosaurus rex. Teropodeista kehittyivät myös nykyiset linnut.

Pihkasta löytynyt punkki on tieteelle uusi ilmestys. Se edustaa aiemmin tuntematonta punkkilajia ja tutkijat antoivat sille nimeksi Deinocroton draculi, Draculan hirmuinen punkki.

Havupuun pihkaan on tarttunut muutakin kiintoisaa. Tutkijat löysivät useita meripihkaan kivettyneitä punkkeja, ja osaan niistä näyttää tarttuneen pieniä karvoja. Näiden karvojen tutkijat arvelevat olevan peräisin erään kuoriaislajin toukasta.

Nämä toukat elävät nykyäänkin lintujen ja nisäkkäiden pesissä ja popsivat pesänhaltijasta varisevaa kuollutta ihosolukkoa ja sulkia. Kun toukkia on paljon, niistä irtoilevat karvat voivat muodostaa pesän pohjalle maton.

Niinpä tutkijat päättelevät, että punkit ovat vierailleet jonkin sulkapeitteisen dinosauruksen pesässä, missä niihin on myös takertunut näitä toukkien karvoja.

Verenimijät karvoineen ja dinosauruksesta tai linnusta irronnut sulka ovat sitten jämähtäneet kiinni puun pihkaan, joka sopivissa olosuhteissa kivettyy ja vuosimiljoonien saatossa kerrostuu merenpohjaan.

Vaikka yksi punkeista on täynnä verta, joka mahdollisesti on peräisin dinosauruksesta, ei ole toivoakaan, että näistä muinaisjäänteistä saataisiin dinosauruksen dna:ta. Perimäaines ei säily ehjänä siinä kivettymisprosessissa, jossa meripihka muodostuu.

Tutkimuksen julkaisi Nature Communications.