Auringossa tapahtuvat koronamassapurkaukset ovat voimakkaita räjähdyksiä, joissa singahtaa kerralla ulos Everestin verran kuumaa, sähköistä kaasua. Silloin tällöin kaasulasti kiitää kohti Maata ja aiheuttaa sähkömagneettisia avaruusmyrskyjä, jotka voiv...

Auringossa tapahtuvat koronamassapurkaukset ovat voimakkaita räjähdyksiä, joissa singahtaa kerralla ulos Everestin verran kuumaa, sähköistä kaasua. Silloin tällöin kaasulasti kiitää kohti Maata ja aiheuttaa sähkömagneettisia avaruusmyrskyjä, jotka voivat vahingoittaa satelliitteja ja tietoliikenneyhteyksiä.

Koronamassapurkaukset muodostuvat usein Auringon aktiivisilla alueilla, joilla tiedetään risteilevän kuumasta kaasusta koostuvia kaaria. Nämä noin 50 000 kilometrin mittaiset kaaret räjähtävät koronamassapurkauksina.

Lisäksi eri puolilla Aurinkoa olevien aktiivisten alueiden välillä on silloin tällöin jättiläiskaaria, jotka saattavat olla pituudeltaan 450 000 kilometriä eli enemmän kuin Kuun etäisyys Maasta. Jättiläiskaarien ei ole oletettu aiheuttavan koronamassapurkauksia. Yohkoh- ja SOHO-satelliittien mittauksista ilmeni kuitenkin, että rauhallisina pidetyt jättiläiskaaretkin räjähtävät siinä kuin pienemmät kaaret, Englannin hiukkasfysiikan ja tähtitieteen neuvosto PPARC kertoo. Kaiken kukkuraksi kaarien kaasun todettiin kuumenevan yli miljoonaan asteeseen.

Jättiläiskaarista on tehty havaintoja vuosikaupalla, mutta vasta nyt niiden yhteys koronamasspurkauksiin alkaa selvitä, Euroopan avaruusjärjestön avaruussäätutkija Alexi Glover kertoo. Purkausten ymmärtäminen on tärkeää, sillä avaruussäätä pyritään tulevaisuudessa ennustamaan samaan tapaan kuin maanpäällistä säätä.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla