Mennäkö vai eikä mennä? Rapu empii koealtaan hämärän ja valoisan alueen rajalla. Kuva: Jean-Paul Delbecque
Mennäkö vai eikä mennä? Rapu empii koealtaan hämärän ja valoisan alueen rajalla. Kuva: Jean-Paul Delbecque

Ahdistumisen juuret ovat paljon syvemmällä evoluutiossa kuin on luultu.

Ahdistuneisuus on stressin aiheuttamaa tilannepelkoa, joka näkyy ylivarovaisuutena. Aiemmin on osoitettu, että ihmisen lisäksi muutkin selkärankaiset eläimet rotista kaloihin kykenevät ahdistumaan. Nyt selvisi, että kyvyn juuret ovat vielä kauempana evoluutiossa, sillä myös selkärangattomiin kuuluva rapu osoittaa selviä ahdistuksen merkkejä. Ranskalaisen tutkimuksen julkaisi Science-lehti.

Pascal Fossat Bordeaux’n yliopistosta kollegoineen testasi rapujen käyttäytymistä ristinmuotoisessa vesialtaassa, jossa oli kaksi hämärää ja kaksi kirkkaasti valaistua sakaraa. Ravut saivat tutkailla allasta yksi kerrallaan.

Stressaamattomat ravut viettivät valtaosan ajasta hämärässä mutta tutkivat koko altaan kävellen rauhallisesti läpi myös valoisat sakarat.

Jos rapuja ennen altaaseen laittoa stressattiin lievillä sähköiskuilla, ne osoittivat aivan vastaavia ahdistuksen merkkejä kuin jyrsijät vastaavassa kokeessa. Ravut pysyttelivät hämärässä eivätkä uskaltautuneet valoisiin sakaroihin lainkaan tai käväisivät niissä vain kiireisesti.

Kun stressaantuneihin rapuihin injektoitiin ahdistuslääke bentsodiatsepiinia, niiden käyttäytyminen palasi stressaantumattomien kaltaiseksi.

Todennäköisesti ravun ja ihmisen taipumus ahdistumiseen on samaa perua ja syntyi evoluutiossa jo monisoluisten eläinten kehityksen alkuvaiheissa, tutkijat spekuloivat. Rapujen ja meidän selkärankaisten viimeinen yhteinen kantamuoto nimittäin eli jo ennen kambrikauden lajiräjähdystä, joka tapahtui yli 500 miljoonaa vuotta sitten.