Lasten teko lyhentää jostain syystä telomeereja. Kuva: Heli Saarela
Lasten teko lyhentää jostain syystä telomeereja. Kuva: Heli Saarela

Synnyttäneiden naisten kromosomien päässä olevat telomeerit lyhenevät useita prosentteja lapsettomiin verrattuna. Niiden lyhentyminen on yhteydessä ikääntymiseen.

Raskaus ja synnyttäminen näyttävät lyhentävän kromosomien päissä olevia telomeereja. Lasten tekeminen siis vanhentaa naisia, ainakin solutasolla.

Synnyttäneillä naisia havaittiin olevan keskimäärin 4,2 prosenttia lyhyemmät telomeerit kuin verrokeilla yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa. Solutasolla se vastaa 11 vuoden ikääntymistä, sanoo tutkimusta johtanut tohtori Anna Pollack George Masonin yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Havainto ei tarkoita, että raskaus lyhentäisi ikää. Telomeerien lyheneminen liittyy kuitenkin solujen ikääntymiseen.

Telomeerit ovat kromosomien päissä sijatsevia dna-silmukoita, joita voisi verrata kengännauhojen kärkiin. Ne suojaavat kromosomien päitä solun jakautuessa.

Ilman telomeereja kromosomien päät sotkeutuisivat toisiinsa ja geneettistä materiaalia katoaisi. Ihmisen solut jakautuvat elämän aikana kymmeniä kertoja, ja joka kerralla telomeerit lyhenevät hieman.

Tutkimus Human Reproduction -tiedelehdessä perustuu Yhdysvalloissa vuosituhannen vaihteessa tehtyyn terveys- ja ravitsemuskartoitukseen.

Sen yhteydessä otettiin 1954 naiselta verinäytteet, joista määriteltiin myös telomeerien pituus. Telomeeridata tuli vasta nyt tutkijoiden käyttöön.

Naiset olivat 20–44 -vuotiaita. Synnyttäneillä naisilla telomeerit olivat keskimäärin 4,2 prosenttia lyhyempiä kuin muilla. Se tarkoittaa, että heidän kromosomeistaan puuttui keskimäärin 116 emäsparia verrattuna samanikäisiin, lapsettomiin naisiin.

Niillä, jotka eivät olleet synnyttäneet, telomeerien lyhentyminen oli tipahduttanut kromosomien päistä keskimäärin kymmenen emäsparia vuosittain.

Lasten määrä oli myös tilastollisesti yhteydessä telomeerien pituuteen. Viisi lasta tai useampia saaneiden naisten telomeerit olivat lyhyempiä kuin vähemmän tai ei yhtään lapsia saaneiden.

Tutkimuksessa huomioitiin muun muassa henkilön ikä, painoindeksi, tulotaso, koulutus ja tupakointi. Tulos perustuu kuitenkin kertaluontoiseen mittaukseen.

Tutkimuksessa ei voitu seurata, olivatko naisten telomeerit jo valmiiksi muita lyhyempiä ennen raskautta, vai lyhenivätkö ne vasta synnytyksen seurauksena.

On hyvin mahdollista, että telomeereja lyhentävä tekijä ei välttämättä ole itse raskaus, vaan esimerkiksi siihen ja äitiyteen liittyvä stressi. Näin Pollack uumoilee New Scientistissa. Yhdysvalloissa ei tunneta pitkiä äitiyslomia ja lastenhoito voi tulla erittäin kalliiksi.

Myös kulttuurilliset tekijät voivat vaikuttaa. Pari vuotta sitten julkaistu tutkimus havaitsi, että eteläamerikkalaisen mayaväestön naisilla synnytys näytti ennustavan muita pidempiä telomeereja. Alkuperäisväestöllä suurempi lapsiluku merkitsee useampia huolenpitäjiä vanhuuden turvaksi.

Hiljattain Psychoneuroendocrinology-lehdessä ilmestyneessä pienessä tutkimuksessa ei havaittu raskauden vaikutusta telomeereihin 81 tutkitulla naisella.

Huonompi sosioekonominen asema lapsuudessa näytti ennustavan lyhyempiä telomeereja myöhemmällä iällä.

Suurtutkimuksessa tarkasteltiin kokonaisia tyttöikäluokkia, joista noin puolet otti rokotteen ja puolet ei.

Papilloomavirusta ja sen aiheuttamia syöpiä ehkäisevä hpv-rokote ei ole lisännyt rokotettujen suomalaisten tyttöjen riskiä sairastua autoimmuunisairauksiin ja erilaisiin arvoituksellisiin oireyhtymiin. Tämä havaittiin suomalaisessa suurtutkimuksessa, joka julkaistiin Vaccine-lehdessä.

Hpv-rokote tuli kansalliseen rokotusohjelmaan vuoden 2013 lopussa. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki tytöt, joilla oli mahdollisuus saada rokote rokotusohjelman puitteissa vuosina 2013–2016. Heitä oli kaikkiaan 240 605.

Näistä tytöistä rokotteen otti hiukan yli puolet, 56 prosenttia. Tutkimuksessa vertailtiin rokottamattomien ja rokotettujen sairastamista kansallisten hoitoilmoitusrekisterien perusteella.

Kävi ilmi, että rokotuksen 11–15-vuotiaana saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempi riski sairastua kuin saman ikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

”Tutkimuksessa tarkasteltiin riskisuhdetta 38 taudin osalta. Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Nohynek oli yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tarkastelussa olivat esimerkiksi monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä, krooninen väsymysoireyhtymä sekä tyypin 1 diabetes.

Epäilyt ovat Nohynekin mukaan perustuneet ajalliseen yhteyteen eli siihen, että lapsi on sairastunut rokotteen ottamisen jälkeen.

Ryhmä suomalaisia vanhempia on arvellut, että heidän lapsensa ovat sairastuneet rokotuksen takia. Sairastuminen rokotuksen jälkeen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että rokotus on sairastumisen syy.

Yhteyden todentamiseksi rokotettujen sairastuvuutta täytyy verrata rokottamattomiin. Näin tutkimuksessa tehtiin, eikä merkitsevästi kohonnutta riskiä mihinkään sairauteen löytynyt.

”Vastaavia tuloksia on saatu Norjassa ja Tanskassa. Tämä on yksi näyttö lisää siitä, että hpv-rokotus on turvallinen”, Nohynek arvioi.

Rokotus hpv-virusta vastaan suojaa kohdunkaulan syövältä, koska kohdunkaulan syöpä saa alkunsa virusinfektiosta. Sitä aiheuttava papilloomavirus tarttuu herkästi seksissä. Kondomikaan ei siltä täysin suojaa.

Viime vuosina on selvinnyt, että hpv-infektio on yhteydessä myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan hpv:stä johtuvat syövät ovat lähes yhtä yleisiä molemmilla sukupuolilla.

Tulevaisuudessa hpv-rokote saatetaan antaa koulussa maksutta myös pojille. THL:n työryhmä vertailee parhaillaan poikien rokottamisen kustannuksia ja hyötyjä.

Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons
Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons

Meriin kulkeutuvat kemikaalit ovat lisänneet syöpiä esimerkiksi maitovalailla ja merileijonilla. Mikromuovitkin saattavat olla syöpävaarallisia eläimille.

Joskus sanotaan, että ihminen on maapallon syöpä. Asia saattaa olla kirjaimellisesti näin, pohtii ryhmä tutkijoita Nature Ecology & Evolution -lehdessä hiljattain ilmestyneessä artikkelissa.

Kyse on siitä, että ihmisen toiminta ja planeetan saastuminen aiheuttavat syöpää myös muille eläimille kuin meille itsellemme. Tiettyjen kemikaalien päätyminen meriin on yhdistetty syöpien lisääntymiseen joillain eläinlajeilla.

Kun ihminen rouhii luonnon ekosysteemejä sirpaleiksi, geneettinen monimuotoisuus vähenee, mikä sekin voi johtaa haitallisten mutaatioiden ja kasvainten yleistymiseen. Mekanismeja on monia.

”Ihmiset voidaan määritellä syöpää aiheuttavaksi lajiksi tai tekijäksi. Muokkaamme ympäristöä tavalla, joka aiheuttaa syöpää villieläimissä”, syövän evoluutiota tutkivan biologin Frédéric Thomasin johtama ryhmä kirjoittaa.

Ryhmä kokoaa katsauksenomaisessa artikkelissa yhteen tutkimustietoa siitä, millä tavoin ihmisen toiminta on johtanut syöpien yleistymiseen villieläimillä. Näkökulma on tuore, sillä luonnossa elävien eläinten syöpiä on tutkittu erittäin vähän.

Pahasti saastuneen St. Lawrence -joen suulla Kanadassa elävillä maitovalailla on todettu huomattavan paljon syöpiä. Jo vuosituhannen alussa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että tutkituista aikuisista maitovalaista lähes kolmasosa kärsi jonkinlaisesta syöpäkasvaimesta.

Yleisin syöpä valailla oli suoliston adenokarsinooma. Maitovalaiden elinympäristöä saastuttavat muun muassa alumiinisulattamoilta vuotavat myrkyt.

Kalifornianmerileijonilla puolestaan esiintyy syöpää, joka on yhdistetty klooripohjaisten torjunta-aineiden käyttöön. Tšernobylin ydinonnettomuuden jäljiltä havaittiin, että ulkoiset kasvaimet eräissä linnuissa yleistyivät todennäköisesti lisääntyneen taustasäteilyn seurauksena.

Muovisaaste voi kaiken muun pahan lisäksi johtaa syöpäkasvainten kehittymiseen sille altistuneilla eläimillä, tutkijat kirjoittavat. Luontoon päätyvässä muovijätteessä on erilaisia kemikaaleja, jotka voisivat riittävän suurissa määrissä altistaa eläimiä syövälle. Toki muovijäte ja mikromuovit ovat luonnolle valtava ongelma muutenkin.

Aihetta on tutkittu niukalti ehkä siksikin, että villieläinten kasvaimet tuntuvat melko pieneltä asialta, kun ilmasto lämpenee ennätystahtia ja lajeja katoaa planeetalta nopeammin kuin koskaan ennen. Syöpäsairaudet ovat silti yksi monista tekijöistä, jotka voivat rampauttaa eläinpopulaatioiden hyvinvointia ja heikentää niiden toipumiskykyä kriiseistä.

”Villieläinten syöpäkasvaimet ovat täysin unohdettu tutkimusala, ja haluamme herätellä tutkimusta tästä aiheesta”, kertoo evoluutiobiologi Mathieu Giraudeau Arizonan osavaltionyliopistosta tiedotteessa.

Syövän kehitys on monen tekijän summa. Yksi riskitekijä on geneettisen monimuotoisuuden romahtaminen, kun ahtaalle ajetut eläinpopulaatiot pienenevät. Samalla eläimistä voi tulla herkempiä tauteja ja syöpää aiheuttaville tekijöille, joita ne elinympäristössään kohtaavat.

Jopa niinkin kaukaa haetulta tuntuva asia kuin valosaaste saattaa altistaa eläimiä syövälle. Jatkuvasti valaistuilla alueilla elävien eläinten melatoniinin ja muiden hormonien tuotannon häiriintyminen voi periaatteessa johtaa jopa syöpien kehitykseen samalla tavoin kuin ihmisilläkin. Yöaikainen valoaltistus etenkin vuorotyötä tekevillä naisilla on yhdistetty kohonneeseen rintasyöpäriskiin.