Intervallitreeni pitää solut nuorina. Kuva: Tea Karvinen
Intervallitreeni pitää solut nuorina. Kuva: Tea Karvinen

Solut tykkäävät etenkin tehokkaasta intervallitreenistä.

Fyysisen aktiivisuuden on jo kauan tiedetty antavan terveyttä ja pitkää ikää, mutta nyt tutkijat todensivat tämän vaikutuksen solutasolla. Liikunta toden totta auttaa soluja uudistamaan sellaisia soluelimiä, jotka rapistuvat iän myötä.

”Kaiken tietämämme perusteella mikään ei voita liikuntaharjoittelua silloin, kun tarkoituksena on lykätä ikääntymistä”, sanoo tutkimuksen tiedotteessa lääkäri ja diabetestutkija Sreekumaran Nair minnesotalaiselta Mayon klinikalta.

”Näkemiämme asioita ei voi saada aikaan millään lääkkeellä.”

Nairin ja kumppaneiden kokeissa liikuntaharjoittelu sai solut tuottamaan enemmän proteiineja mitokondrioiden ja ribosomien tarpeisiin.

Mitokondriot ovat solujen energiavoimaloita, joita on erityisen paljon lihassoluissa. Ribosomien tehtävä puolestaan on tuottaa solussa uusia proteiineja. Iän myötä sekä lihasmassa että mitokondrioiden energiantuotantokyky vähenevät.

Tutkimuksessa testatut liikuntamuodot olivat joko lihaskuntoa kohottava voimaharjoittelu painoilla, pyörällä polkien tehty, aerobista kuntoa nostava kovatehoinen hiit-intervallitreeni tai näiden yhdistelmä.

Näitä kokeilemaan tutkijat värväsivät 72 henkilöä, puolet naisia ja puolet miehiä. He osallistuivat harjoitteluun kolmen kuukauden ajan.

Kaikki harjoitusmuodot lisäsivät mitokondrioiden toimintakykyä osallistujien reisilihaksissa. Lihasmassaa kasvatti tehokkaimmin voimaharjoittelu, mutta solujen toiminnassa suurimman hyödyn tuotti intervallitreeni hiit.

Erityisen voimakas vaikutus oli eläkeikäisiin eli 65–80-vuotiaisiin koehenkilöihin. Heidän mitokondrioidensa energiantuotantokyky parani hiit-harjoittelun seurauksena liki 70 prosentilla.

Nuorilla, 18–30 vuotiailla aikuisilla lisäys oli 50 prosentin luokkaa. Hiit-treenin vaikutus näkyi myös aiempaa parempana insuliiniherkkyytenä, mikä vähentää riskiä sairastua diabetekseen.

Liikunta kannusti soluja tuottamaan enemmän rna-kopioita geeneistä, jotka ohjaavat mitokondrioiden ja lihaskasvun tarvitsemia proteiineja.

Harjoittelu paransi myös ribosomien kykyä valmistaa proteiineja mitokondrioiden tarpeisiin.

Eniten tutkijoita ällistytti liikunnan kyky lisätä lihasten proteiinipitoisuutta. Joissain tapauksissa hiit-pyöräily näytti jopa kumoavan ikääntymisen aiheuttamat muutokset mitokondrioiden toiminnassa ja lihasten kasvuun tarvittavien proteiinien tuotannossa.

”Jos ihmisen täytyy valita vain yksi harjoitus, suosittelisin hiitiä. Mutta mielestäni olisi hyödyllisempää jos sitä voisi harjoittaa 3–4 päivänä viikossa ja lisäksi voimaharjoittelua parina päivänä”, pohtii tutkimusta tehnyt Nair.

Hän tosin painottaa, ettei tutkimuksen tarkoitus ollut tuottaa liikuntasuosituksia, vaan selvittää, miten liikunnan terveyttä edistävä vaikutus näkyy solutasolla. Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Cell Metabolism.

Aiemmin on havaittu, että vanhempien isien lapset sairastuvat herkemmin autismin kirjon häiriöihin.

Mitä vanhempi isä, sitä enemmän lapsen perimässä ilmenee täysin uusia geenimutaatioita, kertoo uusi islantilainen tutkimus.

Tällaiset uudet mutaatiot syntyvät munasolun hedelmöittyessä, mutta niitä ei ole kummankaan vanhemman omassa perimässä. Ne siis syntyvät vanhempien sukusoluissa.

Jokaisella meistä on keskimäärin 70 tällaista mutaatiota. Kyse on yleensä yhden emäsparin mutaatioista eli niin sanotuista snipeistä, tai emäsparin poistosta tai lisäyksestä.

Valtaosa niistä on täysin harmittomia. Joskus nämä mutaatiot voivat kuitenkin johtaa ongelmiin.

”Huomattavan suuri osa lasten harvinaisista sairauksista syntyy geenimutaatiosta, joita kummallakaan vanhemmalla ei ole. On tärkeä selvittää, mistä tämä johtuu”, kertoo tutkija Kári Stefánsson Reykjavikin yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Näyttääkin siltä, että 80 prosenttia uusista mutaatiosta tulee isältä. Näitä mutaatioita ilmenee sitä enemmän, mitä vanhempi isä on.

Erot isien ja äitien sukusoluihin kertyvissä mutaatioissa johtuvat siitä, että naisilla on jo syntyessään kaikki munasolut, kun taas miehet tuottavat jatkuvasti uusia siittiöitä.

Tällöin myös mutaatioiden riski kasvaa.

Ihmisen genetiikan professori Leo Schalkyk Essexin yliopistosta vertaa mutaatioiden syntymistä ja vaikutusta siihen, kuin paukuttaisi vasaralla auton moottoria.

”On mahdollista, että se lyömisen jälkeen toimii paremmin, mutta suurempi todennäköisyys on, että vasara vain kimpoaa pois tai rikkoo jotain.”

Aiemmin on huomattu esimerkiksi, että vanhempien isien lapsilla on hieman muita suurempi todennäköisyys sairastua autismin kirjon häiriöihin.

Toisaalta he näyttävät myös pärjäävän muita paremmin koulussa.

Tutkimuksessa ei selvitetty, miten nyt havaitut mutaatiot vaikuttavat. Ne näyttäisivät kertyvän kromosomiin 8p, mutta ei vielä tiedetä, mitä tämä merkitsee.

Kyseisen kromosomin alueella sytosiini-guaniini -mutaatioita tapahtuu 50-kertaisella tahdilla muuhun perimään nähden.

Mutaatioiden syntyä selvitettiin kartoittamalla liki 15 000 islantilaisen perimä. Perimää verrattiin tutkittujen henkilöiden vanhempiin, lapsiin ja sisaruksiin. Tutkimuksen julkaisi Nature.

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.