Tulotaso vaikuttaa siihen, mitä pitää elämässä tärkeänä. Kuva: Wikimedia Commons
Tulotaso vaikuttaa siihen, mitä pitää elämässä tärkeänä. Kuva: Wikimedia Commons

Amerikkalaiset psykologit tutkivat, miten tulotaso vaikuttaa siihen, mistä asioista ihminen saa onnea elämäänsä.

Ikuisuuskysymys on, tekeekö raha onnelliseksi. Nyt asiaa on tutkittu siltä kantilta, mistä asioista eri tuloluokkiin sijoittuvat ihmiset löytävät elämäänsä onnea.

Kalifornian yliopiston psykologian professori Paul Piff ja tohtoriopiskelija Jake Moskowitz laativat kyselyn, johon vastasi 1 519 amerikkalaista eri osavaltioista. Vastaajat luokiteltiin vuositulojen perusteella. Vähiten tienaavat saivat vain 5 000 dollaria vuodessa, kun rikkaimmat tienasivat yli 175 000 dollaria.

Osallistujat saivat arvioida erilaisia väittämiä, joissa mitattiin heidän kokemustaan erilaisista tunteista, muun muassa tyytyväisyydestä, myötätunnosta, ylpeydestä, ihmetyksestä ja innokkuudesta.

Väittämät olivat esimerkiksi tällaisia: ”muista huolehtiminen tuottaa minulle lämpimän olon”, ”saan suurta nautintoa omien tavoitteideni toteuttamisesta”, ”moni asia huvittaa minua” tai ”tuntuu hyvältä tietää, että ihmiset ihailevat minua”.

Pieni- ja suurituloisten välillä paljastui kiinnostava ero siinä, mitkä asiat näyttivät tuottavan eniten onnellisuutta. Paremmin tienaavat ihmiset kokivat enemmän itseensä kohdistuvia positiivisia tunteita, kuten ylpeyttä ja tyytyväisyyttä nykyiseen elämäntilanteeseen, kun taas pienituloiset kokivat enemmän muihin ihmisiin kohdistuvia tunteita, kuten myötätuntoa ja rakkautta.

Toisin sanoen tulotaso vaikuttaa siihen, mitä asioita elämässään ihminen pitää tärkeänä. Ihmiset löytävät iloa ja onnellisuutta heille saatavilla olevista asioista.

”Varakkaammat ihmiset voivat löytää onnea omista saavutuksistaan ja statuksestaan, kun taas vähemmän tienaavat iloitsevat ihmissuhteistaan, kyvystään huolehtia muista ja olla yhteydessä toisiin ihmisiin”, professori Piff kertoo tiedotteessa.

Köyhillä ihmisillä kyse voi olla selviytymismekanismistakin. Jos leipä on kapea, lähimmäiset ja turvaverkko ovat tärkeitä. Varakas ihminen voi taas enemmän keskittyä omiin tavoitteisiinsa ja itsenäisyyden saavuttamiseen. Köyhemmät ihmiset ilmoittivat myös rikkaita useammin kokevansa ihmetyksen ja kauneuden tunnetta monista maailman asioista.

Piffin ja Moskowitzin tutkimuksen julkaisi Emotion-lehti.

Kukko kiekuu yhtä kovaa kuin lentoon lähtevä lentokone.

Miksi kukko ei kuuroudu, ihmettelivät eläintieteilijä Raf Claes Antwerpenin yliopistosta Belgiasta ja hänen kollegansa. He äänittivät kieuntaa lintujen ulkokorvan aukon viereen kiinnitetyillä nauhureilla ja saivat tulokseksi hämmästyttäviä lukuja.

Kun kukko kiekaisee kunnolla, ääni on niin voimakas, että voisi viedä kuulon liian lähellä seisovalta hoitajalta. Huuto kestää vain yhdestä kahteen sekuntia, mutta raikaa kurkusta keskimäärin yli 130 desibelin voimalla.

Äänenpaine vastaa sitä, että ihminen seisoisi 15 metrin päässä lentoon nousevasta suihkukoneesta.

Kokeen ennätysyksilö rääkäisi peräti 143 desibeliä. Yhtä kova meteli vallitsee lentotukialuksella, keskellä lähtevien ja laskeutuvien koneiden ärjyntää.

Ihminen voi turvallisesti oleskella kahdeksan tuntia 85 desibelin melussa, alle 15 minuuttia sadassa desibelissa ja vähimmillään vain alle sekunnin yli 130 desibelissa, tutkijat kirjoittavat Zoology-lehdessä. Kuuroutuminen johtuu siitä, että sisäkorvan karvasolut vahingoittuvat tai tuhoutuvat.

Claesin ryhmä otti kerroskuvausmenetelmällä kolmiulotteisia röntgenkuvia kukkojen kalloista. Niistä paljastui, miksi kukon kuulo säilyy. Kun sen nokka on ammottaa avoimimmillaan, neljäsosa sen korvakanavasta sulkeutuu täysin ja pehmeä kudos peittää puolet tärykalvosta.

Kukko siis kuulee oman huutonsa vahvasti vaimennettuna.

Kiekumisen voima vaimenee merkittävästi, kun etäisyys kasvaa vain puolellakin metrillä. Tämän ansiosta kukko tuskin vahingoittaa kanojenkaan kuuloa. Mutta jos näin kävisi, kanat toipuisivat. Toisin kuin nisäkkäillä, linnuilla sisäkorvan karvasolujen karvat voivat ainakin jonkin verran uusiutua.

Myös kanoilla korvakäytävä kapeutuu hieman nokan auetessa. Aiemman tutkimuksen mukaan kanojen varoitusäänet kaikuvat metrin päästä mitattuina vain 76 desibelin voimalla.

Ruiske voisi auttaa verkkokalvon rappeumaa sairastavia potilaita.

Ranskalainen GenSight-yritys aikoo kokeilla kunnianhimoista hoitokeinoa verkkokalvorappeumaan. Se perustuu optogenetiikkaan ja geeniterapiaan.

Menetelmällä muunneltaisiin ihmisen silmästä tiettyjä soluja sellaisiksi, että ne alkavat aistia valoa. Tähän tarvittava geeni otetaan levästä.

Verkkokalvon rappeuma on perinnöllinen ja melko yleinen sairaus, jossa silmän valoa aistivat solut rappeutuvat ja kuolevat. Verkkokalvon rappeuma supistaa ja sumentaa näkökenttää hiljalleen ja voi johtaa lopulta sokeutumiseen.

Tutkijat ovat värvänneet Britanniassa 12 koehenkilöä kokeilemaan uutta hoitoa, joka voisi säilyttää heillä ainakin jonkinlaiset näön rippeet.

Taudissa tuhoutuvien valoherkkien solujen lisäksi silmässä on myös soluja, jotka normaalisti eivät aisti valoa. Hoidon tarkoitus on muuttaa nämä solut valoa aistiviksi. Niillä potilas voisi nähdä ainakin tiettyjä valon aallonpituuksia.

Ajatus on, että muokatut solut voisivat kompensoida muiden solujen katoa ainakin osittain.

Levä on yksisoluinen eliö, joka pystyy erään geeninsä avulla aistimaan valoa. Geeni voidaan siirtää ihmisen silmään, jossa se muokkaa silmän soluja.

Kukin koehenkilö saa yhden ruiskeen toiseen silmään. Tätä ei ole aiemmin yritetty ihmisillä. Apinoilla ja hiirillä tehdyt kokeet kuitenkin viittaavat siihen, että geeniruiske on saanut eläinten silmän solut aistimaan punaista valoa.

Pelkän pitkäaaltoisen, punaisen valon aistiminen ei vielä tee näkökyvystä kovin ihmeellistä. Tutkijat toivovat, että se silti auttaisi näkönsä menettäviä havaitsemaan ainakin isoja kohteita ja muita ihmisiä.

Koehenkilöt saavat myös kameroilla varustetut erikoislasit, jotka muuntavat muita valon aallonpituuksia punaisiksi. Näin he saisivat heikkolaatuisen mustavalkonäön.

Myös yhdysvaltalaisella RetroSense Therapeutics -yrityksellä on käynnissä vastaava koe. Tässä kokeessa tosin siirrettävä geeni saa silmän hermosolut aistimaan sinistä, ei punaista valoa.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä2266
Liittynyt21.7.2017

Näkö yritetään palauttaa levän geenillä

Opsiinien merkitys elimistössä on kiehtovaa (opsiinit ovat valoreseptoreita, jotka muuttavat valosignaalin sähköiseksi signaaliksi). Ihmisellä on 9 eri opsiinia, mm. Rodopsiini silmän sauvasolujen näköpurppura. Melanopsiini toimii sirkadiaarisessa rytmissä ja pupillireaktiossa. Enkefalopsinia esiintyy runsaasti mm. aivoissa ja kiveksissä . Vähän myös sydämessä, keuhkoissa, maksassa, munuaisissa, lihaksissa, haimassa ja retinassa. Neuropsiinia on mm. ihmisen aivoissa, silmissä, ihossa ja...
Lue kommentti