Älytön idea voi joskus johtaa oikeille jäljille. Sen huomasi Arizonan yliopiston biologi Robert Blankenship, joka työtovereineen rupesi selvittämään, pystyykö valtameren pimeissä syvyyksissä elävät, kasveja muistuttavat vihreät rikkibakteerit yhteyttäm...

Älytön idea voi joskus johtaa oikeille jäljille. Sen huomasi Arizonan yliopiston biologi Robert Blankenship, joka työtovereineen rupesi selvittämään, pystyykö valtameren pimeissä syvyyksissä elävät, kasveja muistuttavat vihreät rikkibakteerit yhteyttämään, Astrobiology Magazine -lehti kertoo.

Ajatus oli älytön siinä mielessä, että auringonvalon rippeetkään eivät yllä satojen metrien syvyyteen. Rikkibakteerit kerättiin Costa Rican rannikolta merenpohjan kuumien lähteiden tuntumasta - ja tässä yhteyttämisen salaisuus olikin.

Syvyyksien suuressa paineessa kuuman lähteen vesi voi olla kiehumatta jopa 350-asteista. Kuumana se lähettää ihmisen silmille näkymätöntä lämpösäteilyä. Aallonpituusjakauma on kuitenkin sen verran lavea, että äärimmäisen pieni osa säteilystä voi yltää näkyvän punaisen alueelle.

Toinen yhteyttämisen mahdollistama valonlähde voi olla merenpohja, sillä kuuman lähteen virtaukset siirtelevät merenpohjan hiekkaa, jolloin hiekkakiteiden törmäyksissä ja hajoamisissa voi syntyä heikkoja valonvälähdyksiä.

Bakteerin täytyy kuitenkin pystyä keräämään näinkin mitätön valo talteen. Sen se todella tekeekin: sille on kehittynyt rakenne, joka taivaskanavien lautasantennin tapaan sieppaa talteen jokaisen kohdalle osuneen valonsäteen.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla