Norjalaistutkijat uskovat, että syksyn väriloisto on kasvien keino pitää tuhohyönteiset loitolla. Punainen ja keltainen viestivät vihollisille, että kasvi puolustautuu kaikin keinoin jokaista hyökkäystä vastaan. Mitä loisteliaampi ruska, sitä pienemmät...

Norjalaistutkijat uskovat, että syksyn väriloisto on kasvien keino pitää tuhohyönteiset loitolla. Punainen ja keltainen viestivät vihollisille, että kasvi puolustautuu kaikin keinoin jokaista hyökkäystä vastaan. Mitä loisteliaampi ruska, sitä pienemmät ovat hyönteisten tuhot, kirjoittavat Tromssan yliopiston Snorre B. Hagen, Ivar Folstad ja Stein W. Jakobsen Ecology Letters -lehdessä.

Kolmikko testasi oxfordilaistutkija Bill Hamilton pari vuotta sitten esittämää hypoteesia kolmena kasvukautena Pohjois-Norjan tunturikoivikoissa. Tunturimittari (Epirrita autumnata) on yleisin alueen koivuja kiusaava hyönteinen. Naaraat munivat syksyllä koivun oksiin ja seuraavana kesänä kuoriutuvat toukat saattavat suurina joukkoina esiintyessään syödä kokonaisia tunturikoivikoita paljaaksi. Norjalaiset havaitsivat, että komea ruska oli yhteydessä tunturikoivikoiden hyvinvointiin seuraavana kesänä. Kasvustot olivat hyväkuntoisia ja syömisvaurioista kieliviä repalaisia lehtiä oli tavallista vähemmän. Vaikka suora syy-yhteys on vielä todistamatta, tutkimustulos tukee vahvasti Bill Hamiltonin oletusta.

Ruskalle ei ole toistaiseksi vedenpitävää selitystä. Väriloisto syntyy, kun puu ryhtyy kasvukauden päättyessä hajottamaan ja varastoimaan lehdessä olevia aineita. Arvokkain niistä on typpeä sisältävä lehtivihreä, joka tavallisesti peittää alleen lehden muut väriaineet, kuten keltaiset karotenoidit ja sinipunaiset antosyaanit. Puun talveutuessa niitä syntyy koko ajan lisää, ja samalla vihreä väri haalistuu. Yleisesti on ajateltu, että keltaiset ja punaiset väriaineet ovat arvottomia aineenvaihdunnan sivutuotteita, joita kasvin ei kannata varastoida talven yli.