Tölviminen ja nälviminen stressaa lasta vähemmän kuin ikätoverien syrjiminen.

Luokkatoverien harrastama sosiaalinen hylkiminen sylkee stressihormonia lapsen elimistöön, mutta ystävät hillitsevät stressireaktiota, havaitsivat hollantilaisen Radboudin yliopiston tutkijat.

He kartoittivat lähes sadan neljäsluokkalaisen kokemuksia kiusaamisesta ja ottivat heiltä peräkkäisinä päivinä sylkinäytteitä, joista mitattiin stressihormoni kortisolin pitoisuutta.

Lapsia pyydettiin kertomaan, ketkä heidän luokkatovereistaan joutuvat fyysisen tai verbaalisen kiusan uhreiksi ja keitä ei huolita mukaan leikkeihin tai keskusteluihin. Lapsilta kyseltiin myös ystävien lukumäärää luokassa sekä sitä, kuinka hyvinä ystävinä he näitä pitivät. Lasten mahdollisia käyttäytymisongelmia tiedusteltiin myös vanhemmilta.

Ilmeni, että syrjittyjen lasten kortisolipitoisuudet olivat tavallista suurempia, ja ne myös pysyivät muita isompina koko päivän. Erityisesti tämä näkyi sellaisilla porukasta eristetyillä, joilla ei ollut luokassa kovinkaan hyviä ystäviä.

"Havaitsimme, että lapset, joilla oli vähiten ystävyyssuhteita, olivat herkimpiä eristämisen aiheuttamalle stressille", tutkimusta johtanut kehityspsykologian professori Marianne Riksen-Walraven kertoi Tiede-lehdelle.

Sen sijaan fyysisen tai verbaalisen kiusaamisen uhriksi joutuminen ei ollut kytköksissä kortisolipitoisuuksiin, mikä vihjaa, että tällainen kiusa ei ole niin stressaavaa kuin yksin jättäminen.

"Eristäminen herättää väkevämmän fysiologisen stressihormonivasteen kuin suoremmat kiusaamisen muodot. Ihmiskontaktin vaje näyttää siis olevan perustavanlaatuisesti stressaavaa, jopa pahempaa kuin kielteinen kanssakäyminen muiden kanssa", Riksen-Walraven aprikoi.

Tutkimuksen julkaisi Child Development.