Saimaannorpalla on erilaiset hampaat kuin muilla hylkeillä. Kuva: UEF norppatutkimus
Saimaannorpalla on erilaiset hampaat kuin muilla hylkeillä. Kuva: UEF norppatutkimus

Vaikka norppia on kovin vähän, yksilöt vaikuttavat hämmästyttävän terveiltä.

Suomalaisille saimaannorppa on aina ollut ainutlaatuinen eläin. Nyt näkemys on tieteellisesti todistettu. Kaksi Helsingin yliopiston tutkijaryhmää avasi saimaannorpan perimän ja löysi yllätyksiä.

Tutkimuksen täsmällinen kohde oli Miikkulaiseksi nimetty nuori naaras, joka kuoli kalastajan verkkoon tammikuussa 2014. Siitä luotiin viiteperimä, johon muiden saimaannorppien geenejä jatkossa verrataan.

Lisäksi tutkijat lukivat yli sadan muun norpan perimän vanhemmista näytteistä ja vähemmän kattavasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksi saimaannorpan erityisistä piirteistä on muuntelun vähäisyys perimässä. Se tarkoittaa, että yksilöt ovat varsin samanlaisia keskenään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saimaassa ui vain noin 350 hyljettä, joiden geneettiset erot ovat pieniä. Tällaisessa tilanteessa populaatiota voisivat heikentää perinnölliset sairaudet, mutta saimaannorpat vaikuttavat hämmästyttävän terveiltä.

Asia paljastui, kun evoluutiobiologi Jukka Jernvallin tiimi mittasi kolmiulotteisesti, kuinka samanlaisia ovat norppien kallojen oikea ja vasen puoli. Symmetrisyys kertoo, ettei kehityshäiriöitä ole. Saimaannorpat olivat huomattavasti symmetrisempiä kuin sukulaisensa Itämeressä.

”Saattaa olla, että saimaannorpilta on hävinnyt haitallisia geeniversioita. Niissä on ehkä tapahtunut puhdistavaa valintaa, ja se, mitä jäi jäljelle, on hyvää muuntelua”, Jernvall pohtii.

Samantyyppinen havainto on tehty Afrikan vuorigorilloista: niidenkään pieniksi kutistuneissa populaatioissa eivät sairaudet jyllää.

Saimaannorppa on ensimmäinen nisäkäs, jonka perimä on alusta asti selvitetty kokonaan Suomessa. Kun suomalaisryhmät aloittivat työnsä vuonna 2014, maailman yli 5 000 nisäkkään perimistä oli avattu 44.

Saimaannorpan historia on poikkeuksellinen. Merivedessä elänyt iso nisäkäs jäi eristyksiin järveen viime jääkauden jälkeen, noin 10 000 vuotta sitten. Luonto järjesti kokeen, jota on jatkunut 900 sukupolven ajan ja jonka tuoreimmat vaiheet on dokumentoitu perusteellisesti.

Yhteensä lähes 500 norpan kalloa on kerätty useisiin museoihin. Kalloista on käynyt ilmi, että saimaannorpalla on aivan omanlaisia, harvanystermäisiä hampaita, jollaisia ei löydy Itämeren eikä Laatokan norpilta.

Tulevaisuudessa on tarkoitus selvittää, johtuuko hampaiden erikoisuus ravinnosta vai sattumasta. Voihan olla, että saimaannorpan esi-isillä oli erikoiset nystermät hampaissaan ja jälkeläiset sattuivat perimään samanlaiset.

Saimaannorpan perimästä on jo löytynyt yli puoli miljoonaa sellaista snippiä ei yhden emäksen muutosta, jota ei ole muilla norppalajeilla. Jos Saimaan viiksekäs kuolee sukupuuttoon, tilalle ei voi saada toista samanlaista norppaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla