Salamaan liittyy aina voimakkaita sähkökenttiä, ja siksi jo 1920-luvulla yritettiin mitata, lähteekö salamasta myös röntgensäteilyä. Perinteisessä röntgenputkessa säteily saadaan aikaan siten, että kymmenien tuhansien volttien sähkökentällä vauhditettu...

Salamaan liittyy aina voimakkaita sähkökenttiä, ja siksi jo 1920-luvulla yritettiin mitata, lähteekö salamasta myös röntgensäteilyä. Perinteisessä röntgenputkessa säteily saadaan aikaan siten, että kymmenien tuhansien volttien sähkökentällä vauhditettujen elektronien annetaan iskeytyä metallikohtioon. Silloin elektroni joutuu äkisti pysähtymään, ja sen liike-energia muuttuu röntgensäteilyksi.

Siksi oli luontevaa olettaa, että jotakin samantapaista tapahtuisi myös salamassa. Varhaiset mittaukset eivät antaneet luotettavia tuloksia. Floridan yliopiston tutkijat ovat nyt selvittäneet ongelman samaan tapaan kuin Benjamin Franklin tutki ukkosen olemusta 1700-luvulla. Franklin käytti leijoja, mutta nykypäivän tutkijat nostivat ohuen metallilangan raketilla ukkospilveen.

Näin salama saatiin iskemään etukäteen valittuun kohtaan, jonka tuntumaan oli asennettu mittalaitteet, BBC:n verkkouutiset kertovat. Selvä röntgensäderyöppy ilmaantui esisalaman aikana juuri ennen varsinaisen salaman iskemistä.

Ihmisille salaman röntgensäteistä ei ole vaaraa, sillä röntgensäteily imeytyy ilmaan jo muutaman kymmenen tai sadan metrin matkalla. Salaman röntgensäteily kestää vain sekunnin kymmenestuhannesosan; salama itsessään on paljon vaarallisempi.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla