Liikakilot etenkin keskivartalossa merkitsevät terveysriskiä. Kuva: Wikimedia Commons
Liikakilot etenkin keskivartalossa merkitsevät terveysriskiä. Kuva: Wikimedia Commons

Aineenvaihdunnan häiriöt eivät ole pelkistä elintavoista kiinni.

Lihavuus lisää tunnetusti kakkostyypin diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Tuore tutkimus varmisti, että vyötärölihavuuden ja esimerkiksi diabeteksen riskin taustalla vaikuttavat samat geenit.

Ylimääräisten kilojen vaarallisuus riippuu siitä, mihin ne ovat kertyneet.

”Rasvan sijoittuminen vaihtelee eri ihmisissä. Jotkut keräävät sitä vyötärölle, toiset taas lantiolle ja reisiin”, täsmentää apulaisprofessori Sekar Kathiresan Harvardin yliopistosta tutkimuksen tiedotteessa.

Omenavartaloisilla on enemmän diabetesta ja sydänvaivoja kuin päärynää muistuttavilla.

”Vyötärölihavuuden on havaittu olevan kytköksissä verisuoni- ja aineenvaihduntasairauksiin, mutta onko se todellinen syypää niihin, siitä ei ole ollut varmuutta”, Kathiresan sanoo.

Olisi myös mahdollista, että sairaus aiheuttaisi lihavuuden eikä päinvastoin. Vyötärön pullistuminen voisikin juontua esimerkiksi siitä, että sydänoireet rajoittavat liikuntaa.

Kathiresan kollegoineen päätti ottaa selviää, aiheutuuko sairastumisriski kehotyypistä vai jostakin muusta.

Tutkijaryhmä tarkasteli 48 geeniä, joiden tiedetään vaikuttavan siihen, millaiseksi ihmisen vyötärön ja lantion suhdeluku muodostuu.

He selvittivät yli 400 000 henkilön aineistosta, millainen kytkös ”omenavartalogeeneillä” oli sydän- ja aineenvaihduntasairauksiin ja niiden tunnettuihin riskitekijöihin.

Tulokset osoittivat, että geneettinen alttius vyötärölihavuuteen oli kuin olikin tiiviisti yhteydessä veren rasva-aineiden ja glukoosin lisääntymiseen ja verenpaineen kohoamiseen.

Elintapoihin näillä ei ollut yhteyttä. Ainoastaan näiden geenien omenavartaloa edistävillä vaikutuksilla oli yhteys sairausriskiin.

”Kietoutuuko geneettinen alttius vyötärölihavuuteen kakkostyypin diabetekseen ja sydän- ja verisuonitautien riskiin? Vastaus on tulostemme perusteella tanakka kyllä”, Kathiresan kiteyttää.

Tulokset vihjaavat, että kehotyyppiin on syytä kiinnittää huomiota sairausriskejä arvioitaessa.

Tutkimuksen julkaisi JAMA.

Shakkia on pidetty miesten pelinä. Siksi naisten on ajateltu pelaavan sitä altavastaajan epävarmuudella, mikä laskisi suoritustasoa. Käykin toisin.

Kielteiset stereotypiat saavat tutkimusten mukaan ihmiset pärjäämään alle tasonsa erilaisissa älyllisissä tai muissa tehtävissä.

Ilmiötä kutsutaan stereotypiauhaksi. Se voi pilata esimerkiksi tyttöjen tai naisten suoritusta matematiikassa, joka ennakkoluulon mukaan on enemmän miesten juttu.

Naisille voi nousta kielteisten leimojen takia epäonnistumisen pelko, mikä häiritsee keskittymistä itse laskutehtäviin.

Alun perin tutkijat huomasivat stereotypiauhan pienentävän afroamerikkalaisten pisteitä kouluosaamista mittaavissa kokeissa. Valkoihoisilla se on kokeissa heikentänyt urheilusuorituksia.

Shakkia on pidetty sekä miesten että älypelinä. Valtaosa ja parhaimmisto pelaajista onkin miehiä.

Aiemmissa tutkimuksissa on todellakin päätelty, että naispelaajissa herää stereotypiauhka, kun he pelaavat miestä vastaan, ja se vaikuttaa pelaamiseen.

Uusi, melkein miljoonan pelin analyysiin perustuva tutkimus kuitenkin osoittaa, että naiset pelaavat itse asiassa paremmin miehiä kuin naisia vastaan. Tämä on juuri päinvastoin kuin stereotypiauhan perusteella pitäisi käydä.

Naiset pärjäsivät jopa paremmin kuin miehet, kun he pelasivat rankingin perusteella huomattavasti parempaa miespelaajaa vastaan. Nainen voitti 3,7 prosenttia näistä peleistä. Miehet puolestaan voittivat 3,5 prosentissa peleistä sijoitukseltaan paljon ylempää naista vastaan.

Tulos oli ihan muuta kuin odottaisi. Juuri erityisen haastavissa tehtävissä streotypianuhan pitäisi viritä helpommin. Tällainen tilanne on, kun pelaa paljon vahvempaa vastaan.

Mikä voisi selittää naisten pärjäämisen miehiä vastaan tässä stereotyyppisesti miesten pelissä?

Yksi mahdollisuus on, että kaikki aineiston naispelaajat ovat jo niin kokeneita ja taitavia, että stereotypiauhka ei heitä häiritse.

Tämä selitys ei kuitenkaan riitä. Jokin sukupuoleen liittyvä tekijä näyttää vaikuttavan naisten tai miesten suorituksiin, kun he ovat vastakkain pelilaudan ääressä. Se näet selittäisi, miksi naiset pelaavat paremmin miehiä kuin naisia vastaan.

Tutkimuksen tekijä, Sheffieldin yliopiston psykologian tutkija Tom Stafford arvelee, että tilanne heikentääkin miesten suoriutumista. Miehiä voi pelottaa häviäminen naiselle, ja se saa heidät tekemään virheitä.

Vielä tiedelehdessä julkaisemattomaan tutkimukseen voi tutustua PsyArXivissa.

Vatsahappojen häviäminen sai enterokokkibakteerit rehottamaan koe-eläinten suolistossa ja tulehduttamaan maksaa.

Niin sanotut protonipumpun estäjät ovat tehokkaita ja yleisesti käytettyjä närästyslääkkeitä, joilla on vain vähän sivuvaikutuksia. Suomessa näitä ppi-lääkkeitä myydään muun muassa kauppanimillä Somac ja Nexium.

Niiden teho perustuu siihen, että ne estävät vatsahappoja alun pitäenkin muodostumasta, kun taas antasidit eli happolääkkeet vain neutraloivat vatsan liikahappoisuutta.

Yhdysvalloissa tehdyissä hiirikokeissa on nyt saatu tuloksia, jotka viittaavat siihen, että näiden närästyslääkkeiden käyttö voi pahentaa alkavia maksavaurioita.

Protonipumpun estäjät vaikuttavat suoliston bakteerikantaan ja synnyttävät sitä kautta maksatulehdusta, osoittaa Nature Communications -lehdessä julkaistu uusi tutkimus.

San Diegon yliopiston tutkijat ottivat hiiriä, joille oli aiheutettu alkoholimaksasairaus tai rasvamaksa.

Sitten he estivät hiiriltä mahahapon erityksen joko omepratsoli-lääkkeellä tai geenejä peukaloimalla. Verrokkina oli tavallisia hiiriä.

Ulostenäytteistä tutkijat katsoivat, miten bakteeritasapaino muuttui hiirten suolistossa. Kun vatsahapon eritys estettiin, enterokokkibakteerit lisääntyivät hiirten suolistossa.

Hiirillä oli alkujaan kolmenlaista maksasairautta, joista kaikki alkoivat edetä nopeammin ja tutkijat paikansivat vaikutuksen juuri enterokokkien lisääntymiseen.

Selvittääkseen närästyslääkkeiden vaikutuksia myös ihmisillä tutkijat keräsivät tietoa yli 4 800 kroonisesta alkoholinkäyttäjästä. Näistä 1 024 käytti säännöllisesti ppi-lääkkeitä, 745 henkilöä oli toisinaan käyttänyt ppi-lääkkeitä ja loput 3 000 eivät koskaan olleet käyttäneet näitä närästyslääkkeitä.

Protonipumpun estäjiä käyttävillä alkoholisteilla oli ulosteessaan säännonmukaisesti enemmän enterokokkibakteereja kuin muilla.

Samoin kymmenen vuoden riski sairastua alkoholimaksasairauteen oli näillä henkilöillä 20,7 prosenttia, kun taas niillä, jotka eivät käyttäneet ollenkaan ppi-närästyslääkkeitä, riski oli 12 prosenttia.

Toisin sanoen alkoholin väärinkäyttö yhdessä närästyslääkkeiden säännöllisen käytön kanssa nosti alkoholimaksasairauden riskiä noin kahdeksan prosenttia.

Tutkijat huomauttavat, että vaaditaan kuitenkin vielä satunnaistettuja ja kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia, ennen kuin närästyslääkkeiden vaikutus maksasairauksiin voidaan luotettavasti todistaa ihmisillä.

On mahdollista, että tutkijat eivät pystyneet huomioimaan kaikkia sekoittavia tekijöitä tutkimuksessaan.

Hiirimallien perusteella näyttää kuitenkin siltä, että närästyslääkkeet voivat pahentaa alkavaa maksasairautta. Tiedetään, että suoliston bakteerikannan muutokset vaikuttavat ihmisen terveyteen monella tapaa, ja närästyslääkkeet aiheuttavat muutoksia suoliston bakteerikantaan.