Intiassa elää nyrkin kokoinen sammakko Hydrophylax bahuvistra. Kuva: Sanil George ja Jessica Shartouny
Intiassa elää nyrkin kokoinen sammakko Hydrophylax bahuvistra. Kuva: Sanil George ja Jessica Shartouny

Urumiini tepsii H1-tyypin viruksiin, joihin kuului myös sikainfluenssan aiheuttaja.

Sammakon limasta on löydetty aineita, jotka tappaa useita ihmisen influenssaviruksia.

Tutkijat eristivät Etelä-Intian Keralassa elävästä, nyrkin kokoisesta Hydrophylax bahuvistra -sammakosta kaikkiaan neljä viruksia tuhoavaa ainetta.

He antoivat sammakolle lievän sähköiskun, jolloin se alkoi erittää ihostaan limaa. Sitten tutkijat keräsivät liman talteen ja katsoivat, mitä siitä löytyy.

Kaikkiaan limasta löytyi 32 erilaista puolustuspeptidiä. Peptidit koostuvat samoista rakennuspalikoista kuin proteiinit eli aminohapoista, mutta ovat proteiineja pienempiä.

Neljä peptideistä tehosi ihmisen influenssaviruksiin. Kolme niistä osoittautui kuitenkin myrkyllisiksi, kun niitä testattiin ihmisen punasoluihin.

Yksi aineista oli vaaraton ihmissoluille ja tuhoisa viruksille. Tutkijat nimesivät sen urumiiniksi perinteisen keralalaisen urumimiekan mukaan.

Urumiini teki monia influenssaviruksia vaarattomiksi. Kun ainetta tappavan inluenssatartunnan saaneille hiirille, ne selvisivät taudista.

Urumiini tepsii H1-tyypin viruksiin. Esimerkiksi maailmanlaajuisen sikainfluenssaepidemian vuonna 2009 aiheuttanut virus on tätä tyyppiä.

Urumiini näyttää iskevän viruksessa samaan kohtaan kuin kehitteillä olevat yleispätevät influenssarokotteet. Kohde on viruksen pinnasta töröttävä hemagglutiini, jolla virus tarttuu kiinni soluun.

Hemagglutiinia tarkoittaa myös H-kirjain viruksen nimessä. Se ei muutu niin paljon kuin virusten muut osat. Siksi tutkijat pyrkivät kehittämään rokotetta, joka perustuu sen tunnistamiseen.

”Urumiini kiinnittyy hemagglutiiniin ja tekee viruksen epävakaaksi. Sitten se tappaa viruksen”, selittää yksi tutkimuksen tekijöistä, Emory-yliopiston professori Joshy Jacob tutkimustiedotteessa.

Tarvitaan vielä paljon kehitystyötä ennen kuin urumiinista on influenssalääkkeeksi. Monet peptidit hajoavat elimistössä, kun entsyymit käyvät niihin käsiksi.

Jacob ja kumppanit aikovatkin selvittävää, miten urumiinin saisi pysymään vakaana elimistössä.

Tutkimuksen julkaisi Immunity-lehti.

Vatsahappojen häviäminen sai enterokokkibakteerit rehottamaan koe-eläinten suolistossa ja tulehduttamaan maksaa.

Niin sanotut protonipumpun estäjät ovat tehokkaita ja yleisesti käytettyjä närästyslääkkeitä, joilla on vain vähän sivuvaikutuksia. Suomessa näitä ppi-lääkkeitä myydään muun muassa kauppanimillä Somac ja Nexium.

Niiden teho perustuu siihen, että ne estävät vatsahappoja alun pitäenkin muodostumasta, kun taas antasidit eli happolääkkeet vain neutraloivat vatsan liikahappoisuutta.

Yhdysvalloissa tehdyissä hiirikokeissa on nyt saatu tuloksia, jotka viittaavat siihen, että näiden närästyslääkkeiden käyttö voi pahentaa alkavia maksavaurioita.

Protonipumpun estäjät vaikuttavat suoliston bakteerikantaan ja synnyttävät sitä kautta maksatulehdusta, osoittaa Nature Communications -lehdessä julkaistu uusi tutkimus.

San Diegon yliopiston tutkijat ottivat hiiriä, joille oli aiheutettu alkoholimaksasairaus tai rasvamaksa.

Sitten he estivät hiiriltä mahahapon erityksen joko omepratsoli-lääkkeellä tai geenejä peukaloimalla. Verrokkina oli tavallisia hiiriä.

Ulostenäytteistä tutkijat katsoivat, miten bakteeritasapaino muuttui hiirten suolistossa. Kun vatsahapon eritys estettiin, enterokokkibakteerit lisääntyivät hiirten suolistossa.

Hiirillä oli alkujaan kolmenlaista maksasairautta, joista kaikki alkoivat edetä nopeammin ja tutkijat paikansivat vaikutuksen juuri enterokokkien lisääntymiseen.

Selvittääkseen närästyslääkkeiden vaikutuksia myös ihmisillä tutkijat keräsivät tietoa yli 4 800 kroonisesta alkoholinkäyttäjästä. Näistä 1 024 käytti säännöllisesti ppi-lääkkeitä, 745 henkilöä oli toisinaan käyttänyt ppi-lääkkeitä ja loput 3 000 eivät koskaan olleet käyttäneet näitä närästyslääkkeitä.

Protonipumpun estäjiä käyttävillä alkoholisteilla oli ulosteessaan säännonmukaisesti enemmän enterokokkibakteereja kuin muilla.

Samoin kymmenen vuoden riski sairastua alkoholimaksasairauteen oli näillä henkilöillä 20,7 prosenttia, kun taas niillä, jotka eivät käyttäneet ollenkaan ppi-närästyslääkkeitä, riski oli 12 prosenttia.

Toisin sanoen alkoholin väärinkäyttö yhdessä närästyslääkkeiden säännöllisen käytön kanssa nosti alkoholimaksasairauden riskiä noin kahdeksan prosenttia.

Tutkijat huomauttavat, että vaaditaan kuitenkin vielä satunnaistettuja ja kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia, ennen kuin närästyslääkkeiden vaikutus maksasairauksiin voidaan luotettavasti todistaa ihmisillä.

On mahdollista, että tutkijat eivät pystyneet huomioimaan kaikkia sekoittavia tekijöitä tutkimuksessaan.

Hiirimallien perusteella näyttää kuitenkin siltä, että närästyslääkkeet voivat pahentaa alkavaa maksasairautta. Tiedetään, että suoliston bakteerikannan muutokset vaikuttavat ihmisen terveyteen monella tapaa, ja närästyslääkkeet aiheuttavat muutoksia suoliston bakteerikantaan.

Koe sadoilla ihmisillä paljasti, että monotonisella äänellä tervehtiviä ihmisiä pidetään epäluotettavina.

Ensivaikutelma on tärkeä. Oletamme ihmisestä paljon jo pelkästään olemuksen, kädenpuristuksen tai vaikka puhetavan perusteella.

Kanadalais-britannialainen tutkimusryhmä havaitsi muutama vuosi sitten, että ihmiset tekevät yllättävän monta päätelmää toisen luonteesta jo pelkästään sen perusteella, miten henkilö sanoo tervehdyksen ”hello”.

Tutkimuksessa havaittiin muun muassa, että koehenkilöt yhdistivät matalammat miesäänet hallitsevuuteen. Naisilla päin vastoin korkeampia ääniä pidettiin merkkinä hallitsevasta luonteesta.

Koehenkilöt luokittelivat myös ääniä sen mukaan, miten luotettavina tai epäluotettavina he niitä pitivät.

Sama ryhmä selvitti jatkotutkimuksessa, mikä tarkalleen puheäänen sävyssä ja korkeudessa synnyttää ihmisille mielikuvan luotettavuudesta.

Tutkimukseen värvättiin puolentuhatta koehenkilöä, miehiä ja naisia, jotka saivat jälleen kuunnella liudan eri henkilöiden eri tavoin lausumia ”hello”-tervehdyksiä ja tehdä arvioita äänestä.

Selvisi, että luotettavimman kuuloinen tervehdys on sellainen, jossa ääni on aluksi korkea, laskee sitten hieman ja nousee taas lopuksi.

Tasaisella, monotonisella äänellä lausutut tervehdykset kuulostivat koehenkilöiden mielestä järjestäen epäluotettavilta.

Tutkimuksen perusteella ei toki voida sanoa, pitävätkö ihmisen ennakkoluulot puhujan luonteesta paikkansa. Tutkijat eivät tiedä, miksi hieman laulava äänensävy saa ihmisen kuulostamaan luotettavalta.

Psykologi Philip McAleer Glasgowin yliopistosta arvioi Science-lehdessä, että kenties elävämpi äänensävy antaa kuvan persoonallisesta ihmisestä.

Matala murina on monella eläimellä varoitusääni, kun taas korkeat haukahdukset liittyvät leikkiin. Evolutiivisesti ajateltuna käy myös järkeen, että ihmiset tekevät toisen äänestä hyvin nopeita päätelmiä.

”Se voi olla olennaista selviytymisen kannalta. Jos joudut kuuntelemaan toisen puhetta viisi minuuttia päättääksesi, voiko henkilöön luottaa, saatat olla jo kuollut”, McAleer pohtii.

Tuloksista saattaa olla hyötyä, kun suunnitellaan yhä inhimillisemmän kuuloisia tietokoneääniä ja puheavustajia esimerkiksi kännyköihin. Tutkimus julkaistiin avoimessa Plos One-verkkolehdessä.

Tutkimuksen testi on toistaiseksi verkossa saatavilla, joten äänien luotettavuutta voi itsekin testata samalla kokeella, jonka koehenkilöt tekivät. Sitä voi kokeilla täällä.