Kotoisilla kaatosateilla ja Etelä-Euroopan maanjäristyksillä on enemmän yhteistä kuin voisi arvatakaan, sillä molemmat ilmiöt noudattavat samaa, potenssilaiksi kutsuttua tilastollista sääntöä.
Potenssilaki tarkoittaa, että jonkin suureen – esimerkiksi...

Kotoisilla kaatosateilla ja Etelä-Euroopan maanjäristyksillä on enemmän yhteistä kuin voisi arvatakaan, sillä molemmat ilmiöt noudattavat samaa, potenssilaiksi kutsuttua tilastollista sääntöä.

Potenssilaki tarkoittaa, että jonkin suureen – esimerkiksi maanjäristyksen voimakkuuden – kasvaminen kymmenkertaiseksi pienentää sen esiintymistodennäköisyyden kymmenenteen osaan.

Lontoolaisen Imperial College –yliopiston tutkijat mittasivat sateiden voimakkuutta säätutkalla. Tulokset osoittivat, että tuttu potenssilaki pätee tässäkin: sateen voimakkuus ja esiintymistiheys noudattivat samaa sääntöä kuin maanjäristysten lukumäärä ja järistyksessä vapautuva energia.

New Scientistin verkkouutiset kertoo tutkijoiden olettavan, että potenssilain takana piilee myös yhteistä fysiikkaa. Tutkijat järkeilevät seuraavaan tapaan. Maanjäristys alkaa, kun maankuoreen kertyneen jännityksen energia ylittää tietyn arvon. Sade puolestaan alkaa, kun pilven vesihöyryyn sitoutunut energia ylittää tietyn kynnyksen.

Meteorologit muistuttavat kuitenkin, että vaikka fyysikkojen päätelmät pitäisivätkin paikkansa, ne pätevät vain pitkinä ajanjaksoina. Säätiedotusta varten ollaan kiinnostuneista tämän hetken tilanteesta. Meteorologit kuitenkin myöntävät, että tulevaisuudessa säätä ennustavat tietokoneohjelmat saattavat tarkentua, jos sadetta voidaan mallintaa myös tilastollisesti. Potenssilaista on lisäesimerkkejä Nobel-fyysikko Murray Gell-Mannin kirjassa Kvarkki ja jaguaari (WSOY 1996, suom. Ritva ja Tapio Tuomi).